Hyvää ja huonoa tuulta

Tänään oli varsin tuulinen päivä. En tiedä oliko hyvää vai huonoa tuulta, mutta ainakin se oli repinyt työpaikan vieressä vanhan koivun halki. Suuri haara oli romahtanut irti. Onneksi meidän pihakuuset ovat edelleen paikallaan, juuret maan alla ja latva kohti taivasta. Roskaa oli niistäkin irronnut. Ovet ja ikkunat ovat toimineet varsinaisina kukkopilleinä ulvoen tauotta koko päivän.

Onneksi lähdin tänään autolla töihin. Olisin ehkä edelleen paluumatkalla töistä kotiin. Eilen aamulla polkaisin sinne tuon vajaan parikymmentä kilometriä aamulla hyvällä säällä, mutta paluumatka illansuussa olikin sitten hidasta ja hikistä puuhaa. Vastatuuli oli melkoinen. Välillä tuntui, että konttaamallakin olisi edennyt nopeammin. Normaalin kolmen vartin matkaan sain tuhrattua toista tuntia. Huh! Tänään tuuli oli vielä voimakkaampi.

Hyvää tuulta saa sitten ainakin näiltä

ja kesää odottamaan valmistuneista mekoista, jotka ompelin edellisessä postauksessa esiteltyjen vetoketjujen ympärille.

Violetti-valkoista puuvillapikeetä.

Kangaspala oli niin reilun kokoinen, että syntyi vielä hihaton malli kaverille kans! Kangaskaupan italialaista  paitakangasta palalaatikosta.

Elastaanilla maustettua puuvillaa. 

Odotellaan kesää!

Välillä se etenee, välillä peruuttaa - kevät

Tänään näytti tältä:

Harjumaisemaa riittää...

... ja alempana pilkottaa järvi, lähes jäätön jo!

Toisella puolella harjua on lampi.

Hiirenkorvat jo näkyvillä!

Paikallinen rauhoitettu harvinaisuus nupullaan (Hämeen kylmänkukka).
Onneksi tämä yksilö on saanut kasvaa rauhassa samassa paikassa jo useamman vuoden. 

... ja nämä yleisemmät sinisenä mattona täydessä kukassa.
Näsiäkin kukki runsaasti, kuvasta tuli epätarkka, joten hylkäsin sen roskikseen.

Ylläolevien kuvien kohteet melkein keskellä kaupunkia! Pari kilometriä torilta ja jokunen sata metriä markettikeskittymästä. Kylmänkukka on rauhoitettu ja sitä kasvaa harvoilla paikoilla Kanta-Hämeen alueella. Tälläkin harjulla esiintymiä on tavallisesti ollut useampia, mutta ainakin yhdestä paikasta se oli valitettavasti kaivettu ylös muutama vuosi sitten. Kylmänkukkaahan ei pysty siirtämään, joten kaivaja sai vain ikävää tuhoa aikaan. Mahdollinen harvinaisuus omassa puutarhassa jäi haaveeksi.

Aamulenkki vaihtuikin päivälenkiksi, kun innostuin aamulla välisilittämään keskeneräisiä ompeluksia ja samantien tuli silitettyä kasa muutakin pyykkiä. Pyrkivät kasaantumaan, koska silittäminen ei tosiaankaan kuulu lempipuuhiini.
Mekko/takkifabriikki on kuitenkin toiminnassa verkalleen.
Ja kun aamulenkistä tuli päivälenkki, siirtyi ruokailukin myöhemmäksi ja huomasin juuri, että iltahan tässä alkaa kohta olla käsillä (talvella olisi ollut säkkipimeää hyvän aikaa). Tänään ei syntynyt  yhtään valmista käsityötä ellei ex tempore -kasvispihvejä lueta sellaisiksi. Valmista ohjetta en edes etsinyt mistään. Pihvit syntyivät niistä aineksista, mitä kotoa sattui löytymään.

Raastetaan kaksi isohkoa porkkanaa hienoksi raasteeksi. 

Lisätään porkkanaraasteeseen noin dl vaaleaa soijarouhetta.

Yksi sipuli pilkotaan tosi pieneksi silpuksi. Edellisten sekaan.

Loraus soijakastiketta ja toinen öljyä. Sekoitetaan ja laitetaan jääkaappiin lepäämään vaikka lenkin ajaksi.

Levännyt pihvitaikina rikastetaan vielä soijaproteiinijauheella ja kahdella kananmunalla unohtamatta mausteita. Laitoin vähän pippurisekoitusta myllystä ja suolaa maun mukaan. Yrttimausteet olisivat varmasti sopineet mainiosti myös.

Nostellaan massaa lusikalla paistinpannulle, muotoillaan pihveiksi ja paistetaan kunnon voissa molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Lämpöä sai olla kohtuullisen hyvin.

Tosi hyvää salaatin ja perunamokon kanssa!

Ostin ommeltaviin mekkoihin samanlaisia 40 cm pitkiä vetoketjuja kahdesta eri liikkeestä. 

Vasemmalla kangaskaupan ketjut, oikealla käsityöliikkeen (hain sieltä 2,50 €:lla "metriketjua", kun lukkoja oli jäänyt tähteeksi edellisen metriketjun loppuessa)

Hinnoissa on eroa! Varmaan ison kangaskauppaketjun sisäänostohinta on edullisempi kuin pienen käsityöliikkeen, mutta lähes kaksinkertainen  hinta asettaa kyllä mietintämyssyn ompelijan päähän!

Taidan ryhtyäkin vielä ompelemaan. Jos muutaman mekon saisi etenemään...

Mukavaa maanataita, tiistaita, keskiviikkoa jne.

Kylläpä tuntuikin keväältä!

Keräsin jo tänään "valoköynnökset" pihapuista. No, palamassa ne sentään eivät ole olleet enää viikkokausiin. Samalla kuorin Flammentanzin pakaspeitteiden alta todettuani maan sulaneen jo sen juuriston ympäriltä. Silmuja löytyi!
Mummukissa kerjäsi pihalle ja vaihdettuani pentusen poikkipuremat valjaiden narut uusiin, puin koko karvalauman pihavaljaisiin. Mummu hipsutteli pihalle ensimmäisenä, pentu perässä. Neiti itämainen tietenkin diivaili hetken ja odotti sopivaa hetkeä entreelleen. Aurinkoinen sää houkuteli lopulta senkin terassille. Keräilin talven törröttäjiä kasaan ja siivoilin muutakin roskaa. Viime viikon tuuliset päivät olivat lahjoittaneet pihallemme ties mitä pussia ja paperia, joiden alkuperää voi vain arvailla. 

Terassia en vielä pessyt, poika päätti sen tosin harjata puhtaaksi kuivista lehdistä. Vaan eipä olisi kannattanut. Pihaharjan ensimmäinen "kraaps" kuulosti varmaan pennun korvissa sähinältä, sillä se syöksähti silmät selällään täydellisessä paniikissa sisälle tempoillen hätääntyneenä valjaissaan, jotka lopulta antoivat periksi. Kissa säntäsi talon kauimmaiseen nurkkaan piiloon katsellen sieltä kauhusta laajennein silmin. 
Miten ääneen reagoivat vanhemmat kissat? Eivät mitenkään. Mummu jatkoi kukkapenkin kaivamista ja neiti I paistatteli päivää puutarhatuolilla. 

Pennulla on ollut vähän poikkeuksellisia kokemuksia lähiaikoina, ehkä siinä syy äärimmäiseen herkkyyteen. 
Kävimme viikolla neiti I:n ja pennun kanssa eläinlääkärille viemässä satasia. Vastineeksi saimme muutaman tutkimuksen. Neidillä on ollut korvan vieressä noin vuoden ajan patti, joka nyt näytti suurentuneen. Huoli 1 siis. Todettiin aiheettomaksi, Ilmeinen suurentunut talirauhanen. Seuraillaan. Saimme myös hoito-ohjeet, jos se rikkoutuu ja alkaa vuotaa. Lääkäri ei katsonut aiheelliseksi avata sitä, koska ei näytä vaivaavan kissaa millään lailla.
Huoli 2 on pennun outo ruokavalio. Erilaisia naruja, villalankaa, kankaan palasia, kukkia jne.

 Nyt alkoi äänekäs kuorsaus ja korina myös hereillä ollessa (ei kokoaikaisesti eikä tietenkään lääkärin kuullen). Tuli mieleen mahdollinen nieluun juuttunut vierasesine. Kuitenkin pentu syö, liiankin hyvin, paino lähentelee jo viittä kiloa, eikä toisaalta suolistokaan anna viitteitä tukkeumista.
Kurkkuun piti kurkata. Lääkärin oletus oli, että kissa ei avaisi suutaan vapaaehtoisesti, joten rauhoittaminen lääkkeen avulla oli vaihtoehto lämmön mittaamisen ja perusteellisen hengitysäänien kuuntelemisen jälkeen. Piikki pyllyyn ja kissa unille syliini. 
Ei löytynyt mitään ylimääräistä. Nielu tosin oli näyttänyt ärtyneeltä, samoin ikenet. Antibioottikuuri.
Ja seuraillaan vointia edelleen.
Kotiin tultuamme pentu oli selvästi närkästynyt minulle. Ilmeiseti myös hiukan huonovointinen. Meni sohvan taakse piiloon, eikä seuraavana aamuna näyttäytynyt lainkaan. Sekös huolestutti! Löysin sen kuitenkin pitkällisen etsinnän jälkeen ahtautuneena sängyn alle pienempään koloon, kuin tuon kokoisen kissan edes pitäisi mahtua. Päivä meni ennenkuin meistä tuli taas kavereita. Ja tänään siis uusi järkytys!
Onneksi "sisko" hoitaa!

Meillä kissojen koko menee käänteisessä järjestyksessä. Pentu = suurin ja painavin. Neiti Itämainen on seuraava kilon kevyempänä = omalla paikallaan siis! Mummukissa on kevyin ja hentoisin. 
 Munuaisten vajaatoiminnan vuoksi suositeltu ruoka ei kertakaikkiaan mennyt kurkusta alas ja kissa lopetti syömisen tykkänään. Mikään ei kelvannut. 
Talvella silmänpainemittauksen yhteydessä eläinlääkäri antoi vinkin kaliumin lisäämisestä ruokavalioon ja sillähän olikin merkittävä vaikutus ruokahaluun. Nyt kuitenkin ruoka maittaa melko hyvin. 

Toivotamme mukavaa viikonloppua!

Vaikka telkkaria katsellen, jos kaunis ilma oli tässä.

Hiiriä ja "hiiriä"

Sunnuntaina lintulaudan alla kävi vieras. 

Metsähiiret hakeutuvat ihmisasumusten lähelle, vinteille ja ulkorakennuksiin talvisin. Tämä ilmestyi vasta kevään tullen. Toivottavasti älyää lähteä, ennenkuin kissat ryhtyvät toden teolla ulkoilemaan.

Onkohan meillä sisälläkin ollut hiiri?

Lankakassin (entinen) kahva

Ulkoiluvaljaisiin kiinnitettävä naru, osina.

Koti"hiiri"

Koska tämä jyrsiminen loppuu?!?!

Kukaan vanhemmista kissoista ei ole harrastanut näin ahkeraa narujen ja nyörien pätkimistä ym. tihutöitä.

Ompelimon tuho ja tukka pois

Nelmi -paran (nukke)koti oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Ompelimossa oli kaikki irtain heitelty ympäriinsä, pöydän jalka revitty irti ja merkattu terävin hampaanjäljin. Olipahan selvää, kuka oli ollut asialla. Voi surkeuksien surkeus! Nelmi oli menettänyt hiuksensa!

Myös koko päänahka oli revitty irti. Nelmin hiukset olivat tehdyt palasta pitkäkarvaista turkista, letitetty ja solmittu niskaan. Nyt ompelimon lattialta löytyi entinen kampaus! Hiukset kynittynä.  Ilmeiseti syötynä.

Asianosainen esitti viatonta. Ei tietoakaan syyllisyydestä tai  katumuksen osoituksesta. 

Pelkkää rentoa lepäilyä yhdessä jos toisessakin asennossa. 

Neiti Itämainen katseli televisiosta lastenohjelmia. Tarkasti. 

Late Lammas ja muut muovaillut hahmot vaikuttivat varsin kiinnostavilta.

Mummukissa kävi pari viikkoa sitten silmänpainemittauksessa ja pikaisessa lääkärintarkastuksessa. Paine oli sairaassakin silmässä edelleen normaalin rajoissa. Kiitos säännöllisen tippahoidon , jota kissa inhoaa yli kaiken. 

 Mummukissa on laihtunut kovasti. Eläinlääkärin suosituksesta aloitimme kaliumin lisäämisen ruokaan. Munuaisarvot olivat syksyllä tutkittaessa koholla ja suositeltiin diettiruuan aloittamista. Sepä ei sitten maistunutkaan, kuten ei oikein mikään muukaan. 

Nyt kaliumlisän myötä ruoka on alkanut maitttaa paremmin ja kisu on selvästi pyöristynyt. Enää ei kylkiluut ja selkärangan nikamat tunnu niin selvästi silitettäessä. Kissa on myös selvästi virkeämpi. 

Tällä anovalla katseella yritettiin saada valjaita päälle ja ulko-ovea auki. Sen verran oli tänään kylmä ja pimeääkin jo, etten suostunut hellyttävästä ilmeestä huolimatta. Ilmettä säesti lisäksi nariseva ääni ja tuhahtelu. 

Mummu ei ole mikään sylikissa, mutta ilmeisen tyytyväiseksi muuttui siliteltäessä (ja kohta pääsee saunaan).

Leipäkokeilu 

eli löysin käyttökelpoisia manna- ja polentaryynejä, joissa "parasta ennen" oli jo kuitenkin ohi

1 dl mannasuurimoita

1 dl polentaa

päälle kiehuvaa vettä sen verran kuin em. ryyneihin kulhossa imeytyy 

annetaan jäähtyä veden imeytyessä samalla

lisätään "puuroon" lämmintä vettä, niin että siitä tulee löysähköä (mahdolliset kokkareet hienonnetaan samalla)

1 pussi kuivahiivaa sekoitetaan vehnäjauhoihin tai hiivaleipäjauhoihin (n.2 dl)

sekoitetaan reilusti kädenlämpöiseen "puuroon"

suolaa maun mukaan (laitoin n. 2 tl)

Lisätään jauhoja ja vaivataan joustavaksi taikinaksi. Loraus oliiviöljyä vielä joukkoon. 

Nostatetaan lämpimässä paikassa. Tämä taikina oli kulhossa uuniritilällä lämpimällä vedellä täytetyn tiskialtaan päällä.

Taputellaan litteiksi leiviksi uunipellille leivinpaperin päälle. Leivät leivinliinan alla kylmään uuniin, uuniin lämpö 50 astetta tai vähän alle. Kun ovat nousseet tarpeeksi, nostetaan uunipelti pois ja nostetaan uunin lämpö 225 celsiukseen. 

Leivät paistumaan, kun uunissa on riittävä lämpö. Paistetaan kauniin ruskeiksi, n.30 minuuttia. 

Maistui!

Kokeilu kuitataan onnistuneeksi!

Naistenpäivän kukat - ja halaus!

Tulppaaneja maljakossa. Eikä kissoja kiinnostanut yhtään!

Näitä meillä oli aina ennen, mutta ei enää moneen vuoteen. Nyt on. Väri on purppura, ei sininen!

Tätä "ämpäriä" ostaessani edellisen kuvan "santtu" lähti mukaan kukkakaupasta. 

Amppelissa asuu kultaköynnös, joka ei myrkyllisyytensä vuoksi sovellu kissan ruoaksi. Ja nehän yleensä maistavat kaikkea!

Tässä akvaariossa asustaa rönsyliljavauva. Katsotaan juurtuuko. Taimi on kissoilta turvassa maljassa vieläpä kirjahyllyn lasin takana. Multaa on niin mielenkiintoista kaivella, tuumivat kissat ja ryhtyvät myös tuumasta toimeen.

Päivä on ollut sateinen ja harmaa, kuten niin moni päivä tätä ennenkin. Noin viikko sitten sain vierailevilta ystäviltäni tämän mm. "auringon", tuulahduksen saapuvasta keväästä. Piristää kummasti tätä harmautta.

Ja naistenpäivän halauksen sai 

NEITI ITÄMAINEN

Maaliskuu - kevään alku?

Kalenterin mukaan kyllä. Helmikuu tuntui erityisen lyhyeltä varsinkin työssäolon kannalta. Menihän viimeinen viikko lomaillessa. Hiihtolomaillessa? Lumesta ei juuri tietoakaan, sää tasaisen harmaa. Onko aurinko vielä jossain? Ainakin päivä on pidentynyt mukavasti. Harmaudesta huolimatta sisällä näkee pitkään sytyttämättä valoja.
Ompeleminen on ollut nihkeää jo pitemmän aikaa. Siis tarkkaan ottaen vuosia. Jos joku homma jää kesken, se JÄÄ kesken.
Jouluksi olin aikeissa ommella italialaisesta miesten pukuvillasta liivihameen. Se asui sovitusnuken päällä yli kaksi kuukautta. Lopulta pakotin itseni vuorittamaan ja vetoketjuttamaan sen. Ihan hyvä tuli.

 Perussuora malli, holkkihihan tyyliset kädentiet ja "savupiippukaulus"  Pussiin vuoritettu.  Koekäytetty jo.

Tämä tosin vie voiton. 

Puuttuu vieläkin napinlävet ja napit. Jäi kesken pari VUOTTA sitten, kun ompelukone kieltäytyi tekemästä yhtään siistiä napinläpeä ja huollon jälkeen olikin jo kevät ja tämän aika oli ohi. Miksi sitten ei viime talvena napannut? Jaa-a...

Nyt teen vaikka kesä tulisi. Ehkä jo huomenna tai ylihuomenna tai ensi viikolla... Mutta teen.

Dementia? Olin luvannut kaverille tehdä takkimekon puuvillakankaasta joskus viime kesänä kai. Syksyllä hän sitten kiikutti kangaslöytönsä lupaukseni lunastamiseksi. "Ei kiirettä" -saatesanoin. Laitoin kankaan paketteineen kaappiin - ja unohdin sinne. Löysin tammikuussa ja tunnustin huonomuistisuuteni. Enhän ollut ottanut mittojakaan hänestä. Ei kiirettä! Mittasin kuitenkin. Lomaviikon päätteeksi piirsin kaavat ja polkaisin koneen käyntiin. Huomenna luovutan pois.

Vielä vanhempia kesken jääneitä töitäkin löytyy. Neuloin kauluksen villapaitaan, joka on odottanut kokoamistaan (kappaleet siis neulottuna - koneella - ja vieläpä kuviot kirjottuna valmiiksi) tuota noin... 10 - 15 vuotta! Siististi viikattuna turkoosiin muovilaatikkoon, jossa on ääh, toinenkin keskeneräinen tekele. Puuvillalangasta. Jälkimmäinen taitaa päätyä kerälle. Kuvan villapaidasta julkaisen, kun saan hihat kiinni ja sivusaumat umpeen. Tänä talvena. Eikun keväänä. Voihan olla vaikka juhannuksena kylmä?

Leipominen sen sijaan on paljon nopeampaa!

Sain erittäin mieluisia vieraita viime viikolla ja tarjosin heille mukaelman lapsuuteni lihapiirakasta kalatäytteellä. Sämpylätaikina kaulitaan levyksi ja sisään leivotaan riisi/liha- tai kalatäyte. Paistetaan uunissa ja leikataan kypsänä viipaleiksi tarjolle. Ei katkaista pelliltä nostettaessa kolmeksi epämääräiseksi palaksi, kuten minä tein. Maku ei kaikonnut onneksi.

Lisäksi tarjolla oli tyrnimoussea mutakakkupohjalla. Eihän sekään ihan onnistunut. Pohja olisi pitänyt  laittaa  paistopinta alaspäin. Olettaisin, että päällinen olisi silloin pysynyt kiinni pohjassa. Kokeilen uudelleen joskus. Maku oli ihan ok.

 

Puolet jo syöty tässä vaiheessa. 

Vielä kissaterveiset:

 Pallopäät saunovat. Aina ihmisten ollessa saunassa 1-3 kissaa päivystää oven takana. Heidän vuoronsa on viimeisenä.

Neiti Itämainen tyytyi tällä kertaa loikomaan kylpyhuoneessa laudeliinakorissa.

Mummukissa sai viime lääkärikäynnillä silmänpainemittauksen ohessa ohjeet syödä kaliumia. Vähän arvelutti lisäravinteen saaminen mummun elimistöön ruuan seassa. Hyvin kuitenkin Renalzin häipyi kupista ja mummu vaikuttaa pirteämmältä! 

Mukavaa maaliskuuta ja toivottavasti pian koittavaa kevättä!

toivottaa lomanlopetusloikoilija ja karvakaveri.