Lumi kävi täällä

 Nyt sataa vettä ja kuraa riittää! 

Me saatiin luistimet, mutta luistelukelit loppuivat!

Nyt odotellaan talven paluuta!

Tilkun viilausta

 Kaikenlaista kangasmateriaalia on kertynyt laatikoihin ja hyllyille. Vähentelen niitä esim. näin.

Sukulaislasten nukkevauvoille 

Makuupussi (näiden helteiden jälkeen tulee varmasti viileät kelit jossakin vaiheessa). 

Kesäpaita ja shortsit

Pari kesämekkoa

Housut, paita, pipo ja tossut

Leggarit ja pikkuhousut

joita tässä vähän lisää tossujen seurana.

Näihin meni tosi vähän kangasta! Kissaleggarit ovat entiset sukanvarret.

Vähän isommista paloista tein nukkeäideille muutaman prinsessamekon. Materiaalit ovat melko mielenkiintoisia. Uimapukuelastaanista verhokankaisiin ja ulkoilupukuvuorista alusvaatepitsiin. Vähän taftia ja tylliä...

Pitihän niihin vielä tiaratkin saada!

(ja ylimmäisen mekon tiara jäi kuvaamatta)

Kummallista. Kangasvarasto ei näytä juurikaan pienentyneen! 

Pitänee jatkaa...

Päivitin ompelukoneenkin tässä välillä. 

Tästä luovuin 

Tällä jatkan. 

Ompelupöydän virkaa hoitaa kannen alla piilossa oleva toinen ompelukone vuodelta 1907!

Tämä kaunotar, joka toimii edelleen!

"No onkos tullut kesä...." toivotaan ettei ihan vielä!

Joulukuutahan tässä eletään pohjoisella pallonpuoliskolla, joten talvihan se kalenterin mukaan on jo alkanut. Katselen tuossa vieressä avoinna olevalta tabletilta kuvaa WWF:n luontokameraa Pohjois -Karjalasta. Näyttää kauniin talviselta! Ja hangella käveli korppi!
Meillä sataa vettä ja muutaman päivän viipyneet lumet ovat muuttuneet lätäköiksi. Harjasin eilen lenkiltä tullessani ohimennen pojan auton päältä muutaman sentin lumivaipan. No, olenhan tehnyt paljon muutakin tarpeetonta elämäni aikana :)

Marraskuun loppupuolella lahdet jäässä, järvenselkä avoin

Marraskuu meni läppärin temppuillessa, joten päivityksiä tänne ei ilmestynyt lainkaan. Marraskuu tuntuu usein sangen pitkältä pimeine aamuineen ja iltoineen, jotka alkavat melkein heti aamun perään. Nyt koko kuukausi hupsahti jotenkin nopeasti?! Yleensä jo hyvissä ajoin marraskuulla olen ripustellut pihalle valoja. Tänä vuonna heräsin asiaan vasta itsenäisyyspäivän aattona. Tänään jatkoin ja olisin laittanut vielä yhdet valot lisää, mutta muuntajat näyttävät kadonneen! Tule varmaan vastaan joskus kesällä paikasta "laitan hetkeksi tuonne ja vien sitten paikalleen".

Lokakuussa sukulaislasten loputkin nukkelapset saivat sadevaatteita. 

Marraskuussa sitten lisää päällepantavaa. Ja vielä riittää tilkkuvarastoa. Ei ole kuin yksi (pieni?) pulma. Ompelukone ei suostu yhteistyöhön! Taitaa olla tulossa vanhaksi, sekin. Onneksi on varakone, jolla sentään polkee "suoraa ja siksakkia"!

Syksyllä löysimme siskon kanssa kirppar(e)ilta nämä tyttöset. Zapfin Jolina- nuket, joihin ihastuin muutama vuosi sitten. Eivät taida olla enää tuotannossa tai ainakaan tuoda Suomeen, sillä en miltään jälleenmyyjältä ole onnistunut löytämään. Nuket, joilla kääntyy ja taipuu nilkat, polvet, ranteet,  lonkat, olkapäät ja vielä rinnan kohdalta. Pääkin kääntyy. 

Kasvot vaan eivät miellytä.

Putsataan tehdasmaalit pois ja vaihdetaan ilmettä oman maun mukaan.

 Kaverille tehtiin samoin. Tykkään enemmän näin! 

Tämä tyttö lähti siskon hoiviin. Toiveena oli ratsastusasu, jossa vihreä takki. Muuten sain vapaat kädet toteuttaa. Tuo takki ON vihreä, kuva vähän valehtelee. Takkiin en ole kuitenkaan tyytyväinen. Teen uuden kunhan ehdin. Tein jo yhden puuvillasametista, mutta kangas oli aivan liian paksua. Nukkeparka pönötti kädet jäykkänä... Ratsastuskypärän pohjana on muovinen jäätelötuutin "korkki". Oli juuri sopiva päähän. Sametti päälle, lippa ja nauhat. Valmista tuli!

Tässä hän vielä miettii, ottaako punaiset vai vaaleat saappaat? Mustat olisivat olleet oivat ratsastussaappaina, mutta juuri sellaista materiaalia ei kolmesta 30- 50 litran tilkkulaatikosta löytynyt. Vaaleat kuulemma sopivat oikein hyvin!

Teinhän sentään jotakin 1:1 koossakin. Virkkasin heijastinlangasta pipon ja lapaset. Puikot ja kutominen (tai neulominen, tikkuaminen...) on tutumpi käsityömuoto, mutta joskus näinkin. Hain tuota heijastinlankaa vielä lisää. Tummanharmaata. Siitä tein molemmille pojilleni pipot. Ihan puikoilla sillä kertaa. 

Lopuksi "päivän kissa"

eli tilkkuvahti työssään?

Mukavaa joulun odotusta! Lähden etsimään muuntajia...

Hellekesän jälkimainingeissa

Hellettä ja paahdetta riitti sitten viikkotolkulla. Oikein oudolta tuntui nyt vetäistä farkut jalkaan ja paidassakin saattoi sietää pitkät hihat. Lämpötilan viipyessä lähes kolmessakymmenessä asteessa, vaatetukseksi tuli valittua mahdollisimman kevyttä ja ilmavaa.
Kävin kokeilemassa muutaman päivän ajan palkkatyötäni, ei sopinut polvelle. Jatkan vielä vähän aikaa kuntoutumista työterveyslääkärin ohjein.

Nukkeja on tullut haalittua kesän aikana kirppareilta ja kierrätyksenä muualtakin, joten puuhastelua on voinut jatkaa tuulettimen huristessa siirtäen helleilmaa paikasta toiseen. On se helpottanut oloa!

Rautakauden rouva sai vihdoin puolisonsa. Nukkefoorumilta ostettu Ken sai uudet kasvot ja tyylin mukaiset vaatteet.

Kirjastokin lainasi luettavaa juuri sopivasti!

Kahden vintage- Barbien omistajalle vähän vaatekomeron täytettä 60-luvun hengessä.

Tämä samaan osoitteeseen. Mallina vähän nuorempi lady!

Pikkuväen nuketkin, Kerttu ja Väinö,  saivat kesäksi uikkarit

"Rautakautisille" nukeille neuloin sukat hiukan neulakinnastekniikkaa muistuttavalla kalanruotoneuleella. OIKEALLA rautakaudella ei vielä puikoillaneulomisen taitoa tunnettu. Tämä käsityötapa saapui Suomeen vasta niinkin myöhään kuin 1600-luvulla.

Olen joskus kauan sitten opetellut varsinaista neulakinnastekniikkaa ja neulonut muutamat lapasetkin, jos oikein muistan. Nyttemmin taito jäänyt unohduksiin. Vieläköhän onnistuisi.... Ohjeitahan löytyi sekä netistä että paikallisesta kirjastosta.

Palautuihan se mieleen hetken pähkäillessä. Kaikki sukkalangan loput neulalle pätkä kerrallaan ja linnoitautuminen pariksi, kolmeksi illaksi sohvannurkkaan. Eihän tätä osannut lopettaakaan...

...ennenkuin langat loppuivat. Kudoin vielä pirtanauhan villapussukkaan hihnaksi. No totta, olisi pitänyt tietenkin olla tyylinmukaisesti lautanauhaa, mutta siihen tekniikkaan puuttuivat sekä välineet että taito. Ehkä seuraavaksi sitä sitten. Vuorin ompelin pellavatilkusta. 

Kokeilin vielä pyöreää aloitusta ja väkersin nuken pipon viheliäisestä kaapelikierteisestä langasta. Yhtään isompaa työtä en olisi viitsinyt. Ei paras lanka tähän tekniikkaan!

Kesällä tuli seurattua myös sääksen poikasten kasvua wwf:n luontolivessä. Kaverin kanssa!

Toinen kaveri "avusti" askartelutarvikelaatikon järkjestämisessä!

Nuken vaatteita ja pihavaloa

 

Villapaita talveksi ja "kumisaappaat". Vierailulla käynyt omistaja mannekiinina.

Kaverille villatakki ja saappaat myös. Saappaat tehtiin käytöstä poistetusta laukku"nahasta". Saappaiden reunuksissa on vahakangasta, josta tein nukkevauvalle kurahousut ja sadetakin. Kummallekin omansa ja erivärisen. Kuva jäi ottamatta, ennenkuin vaattet lähtivät oikeille omistajilleen.

Mahdollista talvea varten toppahaalari ja turkishaalari. Toppahaalariin tuli hiukan liian kapeat lahkeet, mutta mahtui päälle!

 

 

Pihakanervat saivat seurakseen metsästä kerättyjä varpuja ja tuulen maahan heittämiä naavaisia ja jäkäläisiä oksia sekä nallejen täytteeksi hankittua lastuvillaa

sekä valot!

Vuoden ensimmäinen kirpparikierros ja talvijuttuja

Kierrettiin siskon kanssa paikallisia kirppareita. Mukaan tarttui tietysti jotakin muutakin, mitä alunperin tarkoitus oli. Meillähän OLI tarkoitus.

Hyllylleni on aiemmin muuttanut muutamia edesmenneen ARI- nukketehtaan vauvoja. Ne vaan ovat niin söpöjä!

Nyt ei vastaan tullut yhtään vauvaa, vaan "isosisko". Hintaa oli muutama euro, alkuperäinen (?) pussi, johon tosin kirpparin pitäjä sai kunnon reiän irroittaessaan hintalappua. Ranteessa riipuu tehtaan merkkinä pahvilappu.

Tosi siisti, uskoakseni alkuperäisissä vaatteissa ja kengissä. Tuskin päässyt leikkeihin mukaan. Kuminauha käsien kiinnityksessä oli kuoleentunut niin, että katsoin parhaaksi vaihtaa. Kädet riippuivat niin surkeasti!

Nyt on hylly täynnä! On.

Tänään oli pilvinen päivä ja satoi lunta. Pakkastakin päivällä muutama aste , kiristyen iltaa kohti.

Loppiaisena oli myös aika kireä pakkanen. Lähitalon hepat ulkoilivat "takit" päällään.
Hiihtolatuja ei vielä ollut.

 Ompelin vuodenvaihteen tienoilla yhden nuken asun. Anorakin ja hiihtohousut. Villapaidan ja pipon kudoin Nalle-langasta ja Huopasesta virkkasin huopatossut,  jotka sitten huovutin veden ja saippuan avulla. Tyyli on 60-lukua, kuten mannekiinikin.

Tässä kuitenkin vaatteiden oikea omistaja. Huopatossut ovat tässä vaiheessa vielä kuivumassa! Nyt ei palele Lulun ystävääkään.