Lelujen kanssa markkinoilla

Leikkimökki on paikka, jossa pienet tytöt ja miksei pojatkin hoitavat nukkejaan, laittavat leikkiruokaa ja viettävät muutenkin mukavia hetkiä. Pihalla voi ratsastaa mukavan lenkin kunnon keppihevosella. Silloin tarvitaan nukelle vaatteita ja kenkiä, tarjolle pullia ja kakkuja ym. sekä ratsastusretkelle niitä heppoja.
Mm. näitä autoon lastattuna suunnistin ukkosmyrskyisen yön jälkeen hiostavan kuumana sunnuntaiaamuna  ystäväni kanssa  Forssaan.

pöytä täydessä tällingissä

Tyhjäksi asti ei  tuota myyntipöytää saatu sentään. Myytävää jäi vaikkapa seuraavalle markkinakeikalle. Kenties jonnekin muualle?

Hepat palasivat takaisin kotiin. Ei ollut hevoskauppojen aika tänään!

Mukava päivä ja kiitokset ystäväni seurasta ja avusta!

Tahmea

Yksi harvoista järkevistä töistä kesäloman aikana on ollut vaatehuoneen järjestäminen. Sellainen pikku pakko, kun ei enää ollut mahtua ovesta peremmälle. Muutama säkki vaatetta kierrätykseen. Niitä, joita JOSKUS ehkä vielä tulisi pidettyä, mutta pitkään jo pelkästään säilytyksessä majailleita. Ei tullut pidettyä, ehkä joku toinen jossain muualla nyt keksii käyttöä!

Tietysti sieltä löytyi sellaista, mitä en muistanut olevan olemassakaan, kuten keskeneräisiä käsitöitä. Joskus ammoin jollakin tai joillakin kasveilla värjätystä langasta aloitettu neule röhnötti muovikassissa. Pitkä pätkä pintaneuletta ja toinen yhtä leveä, mutta lyhyt pätkä. Kummassakin nelosen puikot tukevasti kiinni. Kai siitä oli alunperinkin tulossa villapaita. Nyt tein sellaisen valmiiksi. Tai siis pitäisi vielä ommella sivusaumat. Hihat ja miehustat kokosin yhdelle pyöröpuikolle ja neuloin yhtenä kappaleena. Aika painavahan tuo oli. Ajattelin päästä näin helpommalla ja mukavammin, sillä tuo yhteen ompeleminen on minusta varsin vastenmielistä.

Liekö värjäyskasveista vai mistä johtuvaa, että lanka on hyvin tahmeaa. Väri on hunajainen ja niin on koko lankakin! Muistelisin, että värjäyskasvi oli ehkä kortetta. Vyyhdissä oli kyllä kiinni lappu, josta teksti oli haalistunut kokonaan pois.
Nyt pesin koko teelmän. Katsotaan pehmeneekö yhtään tai häviääkö tahmeus.

Kissoja ei tahmea pinta haitannut :). Näkymä noin kolme sekuntia mittausvaiheen levityksen jälkeen.

Kuvan värit tosi haaleat iltahämärässä. Väri on tosiaankin hunajainen. Kaksinkertainen lanka, sävyt hiukan toisistaan poikkeavia.

Vinkkejä tahmeuden poistamiseksi oteaan vastaan, kiitos!

Paperipää, puuvillapullat ja köynnösruusunen

 Taas kokeilen....

Paperimassaa tässäja kipsimuotissa. Katsotaan mitä tästä seuraa.

 Leikkimökin kahvikutsuille pullia ja leivoksia. Toivottavasti saan näille leikkijät! Eli menossa myyntiin.

Flammentanz kukkii. Ostettu puutarhamyymälästä puolikuolleena vitosella. Nyt toistakymmentä kukkaa, vaikka luulinkin sen jo heittävän henkensä lähes kaikkien lehtien karistessa kertaalleen.Nyt voi hyvin (kiitos ruusuvahventeen). Toivottavasti saan sen selviämään myös tulevan talven yli ja siitä eteenpäin. Kaunis!

Viikonloppuna kävi kesä

Kissat nauttivat terassilla auringon lämmöstä, mummu mustikkametsän antimista! Ei tosin yhtäaikaa. Kissat ulkoilevat tarkassa valvonnassa.

  Nuoriso kylki kyljessä. Huom! Pikkuneidin pupuhaalarit eli kanin valjaat (ainoat, joista tuo luikero ei tullut läpi).

Mummukissa lekottelee myös hiukan keskemmällä terassia.

Mustikoita oli/on järkyttävät määrät ihan lähimetsässä. Osa on nyt kerätty pois. Lisää haetaan varmasti kun kesä tulee takaisin.

 Muutama kanelikeksi, mansikkatilalta poimittuja mansikoita, niitä mustikoita ja liikaa vatkattua kermaa. Mutta hyvältä maistui!

Seuraavan aamun viritys. Oman pihan pikkumansikoita mustikoiden seassa ja kreikkalaista jugurttia vaniljalla ja sokerilla terästettynä. Mikä ihme on, kun ei paino putoa?

 

Tänään onkin sitten paleltu. Vettä satanut ja lämpötila pihalla kivunnut huimaan 14 asteeseen!

Hyvä ilma ommella ja huoltaa aivojaan.

Liivihame. NYT tätä kangasta ei enää taida löytyä kaapista. Siitä on ommeltu ainakin puutarhakalusteisiin päälliset, sermin verhot sekä jokunen laukku. Alunperin kankaan ostin aikeissani päällystää sillä nojatuolit, jotka sittemmin myin uudelleen verhoilematta. Napakkaa puuvillaa moneen käyttöön.

Tässä:

Vaate vinksottaa epämääräiseti tuolilla, mutta näin siinä näkyy vetoketju, jolla sen saa toisesta sivusaumasta täysin auki / halki. Helppo heittää päälle!

 "Tilkkutyö".Kaapista löytyi pala vaaleaa farkkukangasta. Niin pieni pala, että lyhyidenkin housujen kokoamiseen tarvittiin toinen, vielä pienempi pala pellavaa.

Nyt istun villasukat jalassa ja odotan kesän palaavan!

Kolmekymmentäkuusi vuotta on pitkä aika

Silloin 70-luvulla olin lukiossa. Silloin sitä oltiin niin aikuista, niin  aikuista! Ja nyt siitä ajasta on kulunut kaksi kertaa se aika kuin silloin oli elettyä elämää takana. Edelleen ollaan niin aikuista - onneksi ei sentään ihan   aina?

Reippailin eilen kaupungilta asioilta kotiinpäin ihan jalkapatikassa hiukan epätavallista reittiä. Sen verran ärsyttää tuo koko kaupungin liikennejärjestelyt sotkenut rakennustyömää keskustassa, että valitsin maisemareitin. Puolen matkan paikkeilla näin puistossa istuvan iäkkään naishenkilön, jonka oitis tunnistin kouluajan kuvaamtaidonopettajakseni. Päätinpä käydä jututtamassa. Viimeksi olimme tavanneet silloin 70-luvun loppupuolella kuvisluokassa. Eihän hän tietenkään minua muistanut - sen verran nuo vuodet tekevät ja sadat oppilaat samassa koulussa jälkeeni. Minä en ollut silloin vielä harmaantunut, mutta hän oli, joten hänet kyllä voi tunnistaa erehtymättä. Kummallista, miten jotkut pysyvätkin samannäköisinä, vain rypyt lisääntyvät (tämä oli open oma luonnehdinta) mutta piirteet ja tyyli pysyvät samoina.
Olipa hauska kohtaaminen! Hymyilyttää vieläkin tätä kirjoitellessa.

Olisikohan muuten tunnistanut näitä? Lukioajan töitä, jotka löytyivät joku vuosi sitten äitini varastosta. Ajan kuvia.

Saatan muistaa, kuka oli mallina? 

Onpas tämänkin aika ja varastointi rypistänyt!

 Mallina ruskeat saappaani, jotka pidinkin sitten kirjaimellisesti puhki!

Tämä oli silloin tulevaisuuden painajainen! Onneksi sellaiseksi jäikin.

Miksi ihmeessä noista puuttuu kaikki  maahan lankeavat varjot? Pitäisiköhän kysyä seuraavan kerran opettajalta, että miksi ei niihin kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin oikeaan perspektiiviin (sen kyllä opin varmasti silloin)?

Pitäisiköhän kehystää vielä myös nuo kaksi?

Tänään piti muuten mennä mansikkamaalle, mutta kun aina sataa ja siellä villatumputkin olisi tarvinnut...
Ainahan voi tehdä käsitöitä!

Kesän herkut mummulassa

Puoli pihaa valloittaneet ahomansikat kypsyvät vähän kerrallaan. Kourallinen mansikoita mummulassa itsetehtyyn viiliin reilun fariinisokeriripauksen seuraksi. On hyvää!!

Ja viilihän on tehty PUNAISESTA maidosta, tietysti!

Päiväkävelyllä olijat tuskin syövät viiliä, jäätelöä ilmeisesti olivat vailla, koska sitä söimme ja jotakin näillä ohikulkijoilla oli asiaa. Valitettavasti en puhu sorsaa.

Vähän "karkas mopo käsistä"

Lomalla tehdään kaikkea sellaista, mitä ei työvuoden aikana ehdi, jaksa, viitsi tai muuten pysty. Eikö? Minä kuitenkin mm. ompelin. Lomallakin.
Kauan kauan sitten, joskus kuusikymmenluvun alkupuolella järjesti kotipaikkakunnallani joku seura/järjestö arpajaisia, joissa oli palkintona pienen tytön mielestä aivan ihastuttavia nukenvaatteita - taisi olla nukkekin. Palkinto oli esillä muistaakseni jonkun paikallisen pankkikonttorin ikkunassa ja siellä ikkunan takana sitä käytiin ihailemassa. Itse palkinnosta, eli yksittäisistä vaatteista tai nukeista, on haalea muistikuva, tunnelman pystyn palauttamaan helpommin mieleeni.
Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, miksi huomioni kiinnittyi juuri noihin vaatteisiin :) Jokin niissä vaan on niin kiehtovaa!
Olen jo aikaisemmin vaatettanut noita hyllyn päällä asuvia vanhoja ja vähän uudempiakin ties mistä pelastettuja nukkeja, mutta nyt lomalla oli aikaa ja intoa tälle puuhalle ylenpalttisesti! Joten meillä on nyt nukenvaatteita. Ja kenkiä. Eri kokoisille. Liikaa! Ja lisääkin olisi mukava tehdä...

Tässäpänäitä. Melkein kaikki. Osa esillä olevista on tehty jo aiemmin talvella ja esitelty mummulassa, otinpahan vaan samaan kuvaan! Pitää hankkiutua noista eroon, yksi vaatakerta kullekin riittänee, nukellaleikkimisaika kun on jo aika kaukana takanapäin! Mutta, kun tämä on vaan niin kivaa!!!!!

Ompelin tietty muutakin. Vähän 1:1 vaatteita ja muutaman hevosen! Tässä yksi heppa, joka lähtee  eräälle pienelle tytölle lahjaksi.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Sain lahjan!

Mummukissa naukui hiukan vaimealla äänellä tullessaan terassin ovesta sisälle. Minä keskityin niin virkkaamiseen , etten edes vaivautunut katsomaan. Naukuminen jatkui. Ääni oli niin vaimea, että käännyin lopulta katsomaan, mikä hätänä ja kas, sieltähän reipas kolmetoistavuotiaamme marssi sisälle saaliineen.

Mummukissa toi lahjaksi oikean sammakon! Se retkotti kissan suusta liikkumattomana, joten luulin sen olevan jo entinen. Mummukissa ojensi lahjansa ja se lähtikin yllättäen hyppimään ympäri keittiötä ja takimmaiseen nurkkaan, josta sen pyydystin litran jugurttiämpäriin (sattui olemaan sopivasti siinä lähikaapissa). Tutkin (miten nyt purkissa alati loikkivaa sakua voi tutkia), enkä huomannut siinä mitään vaurioita. Nätisti oli kisu sen pyydystänyt ollen itse valjaissa ja kahden metrin narun päässä. Aika mestari!! Minä ketku päästin sammakon jatkamaan maallista vaellustaan pihalle. Kissa on tuijottanut jo yli vartin paikkaa, jonne sammakko sen suusta loikki. Ei varmaan voi uskoa, että palautin lahjan!

Seuraavaksi pihalla alkoi puskat heilua ja esille astui siili. Otin kissat sisälle.

Terveisiä jostakin!

Mainan mummula tukehtui valokuvatilan loppumiseen. Jatkamme täällä. Tervetuloa kaikki, jotka tänne löysitte!
Kirjoittelen tänne satunnaisesti samoista asioista kuin mummulaankin aiemmin eli pieniä arjen jutuista  kissoista, puutarhan tonkimisesta, käsitöistä, kirpparilöydöistä ym.
Alkukesällä sain hullun idean osallistua heinäkuun lopussa lelumarkkinoille. Toivottavasti saan myytävääkin kokoon! Ehkäpä kerron tästä aiheesta enemmänkin... Luova (?) tauko jatkuu vielä hetken.

Mukavia kesäpäiviä!