Papalle mummu, sekä pari sanaa taikinasta ja ulkoilusta

... tulossa.

vielä viimeistelyä vailla. 

Pappa sai Heikit (Reinojen esi-isät).

Mummula-projekti jatkuu hissukseen...

Välillä voi leipoa vaikka oikeaa leipää

Tässä muhii hapanjuuri. Vettä ja vehnäjauhoja n. 1dl kumpaakin. Puolikas omenaa raastettuna. Tässä viihtynyt tiskikoneen päällä lämmittelemässä pari päivää. Plup, plup!

Tämäkin projekti jatkuu.

Kevät muuttumassa kesäksi. Horisontti vihertää. 

Juoksuhautoja viimevuosisadan alkupuolelta.

Aika pudotus. Ei kantti kestänyt mennä ihan reunalle. Rotkon ja juosuhaudan välissä oli paikoin vain polun leveä kannas!

Kolopesijöiden kerrostalo ja "omakotitalo"

Mikähän se tämän tarina olikaan?

Kevätpäiväntasaus

Vielä onnistuu kävely vetten päällä. 

Hiihtäjiäkin oli vielä liikkeellä, joskin perinteisen ladut jo loppuun kuluneet ja auringon sulattamat

Aurinko paistoi aamutuimaan pilvikuvioiden lomasta

Hei hei kalat! Jää näytti vielä hyvin paksulta,

Saaren grillipaikalla oli hiljaista. Joutsenpari lensi toitotellen ohi ja järven jääkansi "lauloi". Siinä ainoat hetken kuuloärsykkeet. 

Metsän puolella jo aavistus keväästä.

21.02.2010 - 21.02.2015 Mummulan elämää

Hupsista vaan! Tämä mielikuvitusmummula näki päivänvalon

viisi vuotta sitten, 21.2.2010, jolloin ensimmäinen blogimerkintä koski nalleja ja kissoja. Kovin kauas ei olla vieläkään edetty. Nallepajalla on ollut vähän hiljaisempaa, muita "otuksia" synnytelty viime aikoina. Tosin myös nalletarvetta on tiedossa tulevaisuudessa.
Kissoista riittää asiaa aina. Viisi vuotta sitten odoteltiin nyt jo edesmennyttä birmapoikaa tänne uuteen kotiin. Nyt on jo yli vuosi siitä, kun jouduimme sinisilmävintiöstämme luopumaan.
Kissakuva ei tällä kertaa ole  omista kissoistamme vaan on lainattu Fazerin Kis-Kis -karkkirasiasta. Se on nyt vihdoin tyhjä. Kiitos A:lle ja K:lle, kun jouluna pitivät näin huolta, ettei verensokeri pääse laskemaan! Hyviä olivat. Kis-kis! Sopii tämäkin kuva mummulan henkeen erittäin hyvin.
Blogimaailmassa Mummula on tämän viiden vuoden aikana muuttanut kerran osoitettaan, tosielämässä on vaihtunut vain ulko-ovet ja vähän seinien sisäpuoltakin on fiksailtu!


Viisi vuotta sitten helmikuussa oli lunta ja hiihtokelit parhaimmillaan. Kilometrjä tuli sen talven aikana runsaasti. Muistelen,  että kilometrimäärä merkittiin kolmenumeroisella luvulla. Tänä talvena kilometrejä tuli ehkä kaksikymmentä! Osin lyhyen talven ajaksi sattunut flunssa verotti hiihtomahdollisuuksia. Kyllä vaan harmittaa silti! Nyt alkoi nimittäin hiihtoloma!!!

Tänään lenkillä oli mukana vain sauvat. Sukset pakkasin jo varastoon, sillä ladut näyttivät tältä - parhaimmillaan.

Monojen tilalla oli nastapohjakengät.

Tiet näyttivät tältä

Liukas jää vesipatjakuorrutuksella.

tai tältä.

Ei kuitenkaan talviselta. Vettä tihuutti taivaalta.

Onneksi voi vaikka virkata!

Pyörylät ja laaduntarkkailijan käpälä (mummukissaa kiinnosti)

En ole vieläsuunnitellut, mihin näitä pyörylöitä käyttäisin, ryhdyin vain kokeilemaan esimerkin innoittamana. Tehtyäni yhden tein vielä yhden ja toisen ja kolmannen ja ja ... Tähän asti kudinpuikot tai ompelukone ovat olleet virkkuukoukkua mieleisempiä työkaluja, mutta kiva on kokeilla tätäkin. Onhan minulla toki yksi ikuisuusprojekti, jota olen toteuttanut virkkuukoukku aseena. 

Näitä tehdessä tuli samalla tuijoteltua joku uusintaelokuva telkkarista, muutamat uutiset, joku brittisarja ja pari tuntia hiihtokisoja. Ei ihme, että selkä oireilee, vai mitä? Ehkä opettelen virkkaamaan seisten tai vaikka kävellen!

Viisi vuotta mennyt, höpinä jatkuu ainakin toistaiseksi! Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille. Toivottavasti vierailette täällä edelleen!

Mukavaa viikonloppua!

Eikä kameraa mukana!

Nokialaisella otetut kuvat toimivat vain muistin tukena. Ei niitä oikein valokuviksi voi tunnistaa.

Aamun lenkillä oli HILJAISTA! Ei juuri muita kulkijoita liikkeellä, ei liikenteen melua. Äänimaisemaa hallitsivat peipot, harmaalokit, tiaiset ja jokin usein kuulemani "pikkulintu", jota en ole tunnistanut, vielä. Kohtapuoliin ehkä tilanne paranee ratkaisevasti.
Hankittuna on muutaman mutkan kautta

lainattu kustantajan sivuilta

Tämä on mahtava!

 

Tämäkin aika hyvä!

 

ja tämä löytyy ennestään, alunperin hankittu jo lasten ollessa pieniä (painettu 1991).

Metsässä oli äänessä myös sepelkyyhky ja kovalla äänellä paukkuva järven jää. Vappuna ei enää ainakaan luistella.
 Jäällä oli lauma lepäilijöitä, joiden rauhaa vahhingossa häirittyäni ilmoille kantautui melkoinen torvisoitto. Anteeksi!

Tässä laumassa laskin yhdeksän yksilöä. Vähän matkan päässä lepäili yksi pariskunta ja järven yli lensi torvet törähdellen vielä yksi pari laulujoutsenia.

Taustalla uiskentelee pari sorsapoikaa. Liekö puolisot piilossa vai ihanko poikamiehissä on lähdetty liikkeelle? Sorsia näkyi kyllä järvellä enemmänkin. Kuikkaa ja härkälintua odotellaan vielä.

Säikäytin telkkäparin tällä polulla. Pahoitteluni heille vielä kerran.

Lumet ovat poissa

ja mänty rapsauttanut kävyt  polulle.

.
Harmitti kameran puuttuminen ja tätä päivitystäkin aloitin kirjoittamaan jo aamupäivällä, mutta ei suostunut lataamaan näitä onnettomia kuvia, ei sitten millään!
Onneksi levättyään kunnolla näin illalla onnistui!

Miksi mennä merta edemmäs kalaan tai kotikylää kauemmas kenkäkauppaan?

Kysyn vaan ja vastaan kans. Kaikki alkoi viime sunnuntain hiihtolenkiltä, kun nilkkaan hiertyi oikein mojova rakko. Väärät monot nääs. Alkunsa moinen vaiva sai jo edellisen päivän lumikenkäilyreissulla, kun iki-ihanat ja suutarin parsimat varsikengät alkavat valitettavasti vedellä viimeisiään. Löysä kengänrehju painoi jalkaa ja sai harkitsemaan pikaista kenkäkauppareissua.
Keskiviikkona oli lomapäivä ja päätin uhrata siitä osan käymällä "shoppailuhelvetissä". En tosiaankaan rakasta noita mammuttimaisia liikekeskuksia vai mitä lie viihtymisvirityksiä nykyään. Poika lähti seuraksi ja auton nokka kohti määränpäätä. Ajatus oli siis ensisijaisesti hankkia uudet popot ja lisäksi selässä pysyvä pikkureppu.
Etsimääni reppua ei ole ilmeisesti toistaiseksi valmistettu, tuli aika pian selväksi.
Kengät sen sijaan löytyivät nopeastikin paitsi - ihan väärän väriset. Jellonanruskea olisi ollut vasta vaihtoehto x. Myyjänä toiminut nuorimies kilautti myös Tampereen liikkeeseen nopeammin kuin ehdin kertoa, etten ole sinnepäin aikonut ollenkaan ostoksille. Eipä olisi sitten tarvinnutkaan. Vain ruskeita jäljellä kokoani.

Niin paljon hyvät kengät jäivät vaivaamaan, että eilen lenkkeilin meidän kylän keskustaan katsomaan, löytyisikö täkäläisestä putiikista vastaavaa - vaikka niitä rumanruskeita sitten. Olisi niitäkin ollut, mutta löytyi myös mustat!!! Jippii!

Kuva lainattu Partioaitan sivulta

Jee!! Nyt mulla on ehjät kengät. Pähkäilin kahden koon välillä ja otin sitten isommat. Ystävällinen myyjäpoika kehotti kävelemään noilla sisällä, jotta tiedän, onko koko ok. Saa kuulemma vaihtaa 30 päivän aikana käyttämättömät eli ei-ulkoilleet. Olen tänään mm. imuroinut, keittänyt aamukahvit ja silittänyt valtavan vuoren pyykkiä ulkokengät jalassa. Hyvältä tuntui edelleen :)

Reppuongelma ei ratkennut kuitenkaan. Paitsi ompelukoneella. Remontoin vanhan pikkurepun, jonka ongelma on ollut aina oudot pitkät, kaksinkertaiset viilekkeet, joiden kiristyssysteemi on ollut toimimaton ja lisäksi olkapäät mulahtaneet hihnojen välistä, jos repussa on ollut vähemmän painoa (lue: eväät jo syöty). Siispä hihnat sopivalta kohtaa poikki, irroitetun osan kavennus, vanhoista repuista ja ties mistä tehdasmyymälän jämävarastomyynnistä aikanaan hankitut ja jemmatut muovisoljet käyttöön ja "singeri" surraamaan.

Uudet hihnat kiristettävine solkineen ja heijastinkankaasta leikatusta ja hiusdonistsista irroitetusta nallenkuvasta vielä heijastin läppään (se piti ommella käsin, kun ompelukone ei kertakaikkiaan taipunut taskun sisälle)! Tämähän on kuin  hmmm.... uusi?

"Kermakakku", kissanruokaa ja muita mietteitä palmusunnuntaina

Kevyen sorttinen kermakakku lasten leikkeihin. Näppärä säilyttää Body Shopin vartalovoirasiassa :)

Tällainen pikainen välityö villapaidan (huom! ei villaTAKKI) neulomisen ohessa. Villapaidan tekele löytyi muovilaatikosta, jossa on joku toinenkin keskeneräiseksi jäänyt viritelmä. Se toinen on punainen puuvillaneuleTAKKI, jonka piti valmistua kaiketi jouluksi 200X. Eipä ole itsekseen valmistunut näemmä. 

Siivoilin ompelu/neule/lankavarastojani ja tein löytöjä jo tässä jokin aikaa sitten. Perjantaina tartuin askartelulaatikoihin (monta) ja syynäsin ne. Kassillinen roskiin ja pari isoa ja yksi pieni laatikollinen sekalaista sälää ja kaikenmaailman paperia, kartonkia ja korttipohjaa myöhempää käyttöa (!!!!) varten. 

Nyt se on tapahtunut! Pikkuinen kissaneitimme on oppinut syömään märkäruuan, raksujen, juuston, jäätelön, jugurtin, riisikakkujen, viherkasvien, kerman, kevytlevitteen, löylyveden ym. lisäksi myös 

POSSUNPUMPPUA! Sydän pitää vaan muistaa pilkkoa tosi pieneksi!

Isommat kissathan saa tällä herkulla kirjaimellisesti hyppimään seinille - tai ainakin pitkin pöytiä! 

En ole vielä kertonut heille, mutta jääkaapissa on sulamassa jäinen köntti tätä ihanuutta!

Tein perheelle kasvissosekeittoa. Se taas on varma herkku läsnäoleville ihmisille. Mutta. Aina ei voi onnistua. Laitoin kiehumaan punaisia ja vihreita linssejä, porkkanaa, sipulia ja perunan tilalle ajattelin kokeilla riisiä. 

Virhe 1. Olisi pitänyt ajatella vähän tuota värimaailmaa...

Virhe 2. tapahtui, kun epähuomiossa hurautin puuroutuvan riisin sijasta kourallisen parboiledia. Ei muuten soseudu...

Virhe 3. kun huiskaisin pakastimesta kevytkermaa kuohun sijasta (sitä kuohua en löytänyt sieltä) ja päästin satsin kiehumaan - pohjaan. Onneksi huomasin heti ja kaadoin toiseen kattilaan. 

Tässä vaiheessa kiinnitin huomioita keitoksen väriin. Yritin parannella sitä livauttamalla sekaan vielä pakastepussin pohjat porkkana-paprika-tomaatti (ja mitälie punaisia vihanneksia)sekoitusta. Mausteita soppaan. Ja bamixilla perään. Näytti edelleen rumalta!

 Ruokapöydässä poika sitten kauhoi varovasti pienen annoksen lautaselleen todeten "ai sä teit puklua".  

Onneksi hän ei ollut lainalasten kanssa viime viikolla mukanamme jäteveden puhdistamolla. Ties miksi olisi silloin keitosta nimittänyt. 

Mut maku oli ihan ok. 

Aurinko on paistellut ja ilma näyttää keväiseltä paksuja lumihankia lukuunottamatta. 

Aamulenkiltä järviladulta.

Eiliseltä päivälenkiltä lumikenkäillessä nuotiokodalle. Kiitos siskolle seurasta. Käveltiin muuten aika matka!

Maaliskuun talvikuvia viikonlopulta

Kaislikon reunassa rusakon jälkiä

 Järven selällä pieniä rusakon jälkiä ja...

jotakin vähän isompia tassuttelujälkiä

"tassuttelija" 

(nyt ne on vihdoin hankittu!!!!!!!)

samalla järvellä jälkiä suksia ja luistimia varten myös.

Upeita aurinkoisia talvipäiviä edelleen! Nautitaan reiluina annoksina :)