Nukkeilua

Joulun aikaan tuli telkkarista baletti Joutsenlampi, moneen kertaan "livenä" nähty. Yhä se jaksaa ihastuttaa...32 fouettes!!!
Odetten olen muokannut jo aikaa sitten ja nukke on nykyään siskon omaisuutta. Nyt Odette sai vihdoin rinnalleen prinssinsä.

  Kiitos siskolle oheisista valokuvista!

Näin baletin loppuratkaisu muuttui :). Siskon hoivissa he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka!

Prinssille maalasin uudet silmät, siistin vähän hiuksia ja ompelin vaatetuksen.

Rautakautinen rouva. 

Jalkineet ja päähine vielä puuttuvat. Idea lähti olan "kupusoljista", eli jostain vaatekaupan jäänöskopasta löydetystä rannerenkaasta, jonka purin pieniä solkia muistuttaviksi  osiksi. Spiraalit ranteissa ovat entiset paperiliittimet, klemmarit. Löytyi sopivan väriset :)

Tässä "rautarouvan" lähtötilanne. Tukka pois ja uutta tilalle teollisuussaumurilangasta. Sitten puhdistin meikit ja maalasin uudet, meikittömät kasvot. 

Korut oli poistanut jo alussa ja lohjenneen kaulan liimannut kuntoon. 

Vielä olisi muutama "raato" odottamassa inspiraatiota ja muokkausta . Keitä he lopulta ovat?

Leipä

spelttirouhetta, härkäpapujauhoa, sämpyläjauhoa, vettä, hiivaa, suolaa...Sekoitetaan löysähkö taikina ja kaadetaan voideltuun leipävuokaan. Päälle juustokuutioita, emmentalia ja cheddaria sekä unikonsiemeniä. Ei hassumpaa! Syöty jo!

Härkäpapujauho on ollut mielenkiintoinen proteiinituttavuus. Se maistuu hiukan esim. kakkutaikinassa, mutta ei enää paistetussa leivonnaisessa. Kokeiltu leivän ja sämpylöiden lisäksi siis ainakin mutakakkuun, piimäkakkuun, siemenleipään, pannukakkuun. 

Leipuriapulainen (ei mikrokuivattu).

Ompelimon tuho ja tukka pois

Nelmi -paran (nukke)koti oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Ompelimossa oli kaikki irtain heitelty ympäriinsä, pöydän jalka revitty irti ja merkattu terävin hampaanjäljin. Olipahan selvää, kuka oli ollut asialla. Voi surkeuksien surkeus! Nelmi oli menettänyt hiuksensa!

Myös koko päänahka oli revitty irti. Nelmin hiukset olivat tehdyt palasta pitkäkarvaista turkista, letitetty ja solmittu niskaan. Nyt ompelimon lattialta löytyi entinen kampaus! Hiukset kynittynä.  Ilmeiseti syötynä.

Asianosainen esitti viatonta. Ei tietoakaan syyllisyydestä tai  katumuksen osoituksesta. 

Pelkkää rentoa lepäilyä yhdessä jos toisessakin asennossa. 

Neiti Itämainen katseli televisiosta lastenohjelmia. Tarkasti. 

Late Lammas ja muut muovaillut hahmot vaikuttivat varsin kiinnostavilta.

Mummukissa kävi pari viikkoa sitten silmänpainemittauksessa ja pikaisessa lääkärintarkastuksessa. Paine oli sairaassakin silmässä edelleen normaalin rajoissa. Kiitos säännöllisen tippahoidon , jota kissa inhoaa yli kaiken. 

 Mummukissa on laihtunut kovasti. Eläinlääkärin suosituksesta aloitimme kaliumin lisäämisen ruokaan. Munuaisarvot olivat syksyllä tutkittaessa koholla ja suositeltiin diettiruuan aloittamista. Sepä ei sitten maistunutkaan, kuten ei oikein mikään muukaan. 

Nyt kaliumlisän myötä ruoka on alkanut maitttaa paremmin ja kisu on selvästi pyöristynyt. Enää ei kylkiluut ja selkärangan nikamat tunnu niin selvästi silitettäessä. Kissa on myös selvästi virkeämpi. 

Tällä anovalla katseella yritettiin saada valjaita päälle ja ulko-ovea auki. Sen verran oli tänään kylmä ja pimeääkin jo, etten suostunut hellyttävästä ilmeestä huolimatta. Ilmettä säesti lisäksi nariseva ääni ja tuhahtelu. 

Mummu ei ole mikään sylikissa, mutta ilmeisen tyytyväiseksi muuttui siliteltäessä (ja kohta pääsee saunaan).

Leipäkokeilu 

eli löysin käyttökelpoisia manna- ja polentaryynejä, joissa "parasta ennen" oli jo kuitenkin ohi

1 dl mannasuurimoita

1 dl polentaa

päälle kiehuvaa vettä sen verran kuin em. ryyneihin kulhossa imeytyy 

annetaan jäähtyä veden imeytyessä samalla

lisätään "puuroon" lämmintä vettä, niin että siitä tulee löysähköä (mahdolliset kokkareet hienonnetaan samalla)

1 pussi kuivahiivaa sekoitetaan vehnäjauhoihin tai hiivaleipäjauhoihin (n.2 dl)

sekoitetaan reilusti kädenlämpöiseen "puuroon"

suolaa maun mukaan (laitoin n. 2 tl)

Lisätään jauhoja ja vaivataan joustavaksi taikinaksi. Loraus oliiviöljyä vielä joukkoon. 

Nostatetaan lämpimässä paikassa. Tämä taikina oli kulhossa uuniritilällä lämpimällä vedellä täytetyn tiskialtaan päällä.

Taputellaan litteiksi leiviksi uunipellille leivinpaperin päälle. Leivät leivinliinan alla kylmään uuniin, uuniin lämpö 50 astetta tai vähän alle. Kun ovat nousseet tarpeeksi, nostetaan uunipelti pois ja nostetaan uunin lämpö 225 celsiukseen. 

Leivät paistumaan, kun uunissa on riittävä lämpö. Paistetaan kauniin ruskeiksi, n.30 minuuttia. 

Maistui!

Kokeilu kuitataan onnistuneeksi!

Kakkua

175 g voita sulatettuna
3dl sokeria
2 dl piimää
2 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria

Em. järjestyksessä kaikki sekaisin, leivinjauhe, sooda ja vaniljasokeri jauhoihin sekoitettuna.  Voidellun uunivuoan pohjalle mansikoita ja punaherukoita (joilla taisi olla jo yksivuotispäivä kesällä), päälle hillosokeria ja taikinat. Uuniin 175 asteeseen tunniksi. Kipataan täysin jäähtyneenä lautaselle ja sitten syödään. Seuraksi voi kaivaa pakastimesta jäätelöä tai vispata kermavaahtoa, huitasta lautaselle vaniljakastiketta... tai syödä ihan sellaisenaan.

Paistoin tuon lasivuoassa, vaikka onhan minulla muutama kakkuvuokakin. Siivosin kattila- ja vuokakaapin siis. Muutamat muffinsipellit sijaitsevat toisessa kaapissa. Siellä, joka siivottiin jo aikaisemmin.

                                   

 ... eikä meillä kukaan oikeastaa edes pidä kakuista....

 

Näistä alimmainen tosin maistoi kakkutaikinaa, kuinkas muuten?

Kissan kesämatka ja muita kuulumisia

Sillä kesähän nyt on. Lämpötila ulkona keikkunut yli 20 celsiuksessa vielä näin iltauutisten aikaankin. Säätiedotus lupasi sadetta ja ukkosta, mutta se taisi mennä jonnekin muualle! Täällä on paistetta piisannut.

Jodlaava lainalapsemme eli itämainen kissatyttömme reissasi torstaina tapaamaan mahdollisten tulevien pentujensa isäehdokasta palaten kotiin tänään. Taksikuskeina toimivat kisun omistajat, meillähän neiti on "kasvattilapsena", kaksi muuta kattia ihan virallisesti adoptoitu. Eipä tainnut neiti suvaita valittua sulhasta ainakaan siinä määrin, että kesäpentuja olisi piipittämässä.
Birmapoika täällä kotona etsi kaveriaan levottomana, mutta mummukissa nautti silminnähden hiljaisuudesta. Itämaisen neidin kiimakonsertit ovat hmm... varsin äänekkäitä. Kiihkeimpiä aarioita kuultiin tietenkin öisin.

Taisi neidillä olla aika stressaava matka. Kotiin palattuaan tarkisti pikaisesti, että kaikki oli ennallaan ja sitten piiloon nukkumaan.

Nojatuolin suojakangas (birmapoika keventää turkkiaan urakalla) toimii hyvin näkösuojana!

Tyhjensin sitten kuljetuskoppaa ja huomasin, että solumuovin pureskelussa on edetty astetta pitemmmälle. Sitä on tosiaan syöty!!! Samoin päällisfleecestä on kadonnut huomattava pala. Voi EI!
Peukut pystyyn. JOS palat on oikeasti syöty, toivon, että ne olisivat niin pieninä muruina, että poistuvat normaalia reittiä. Tarkkailemme siis kisusen toimia huolella!

Enpä olisi uskonut tätä mahdolliseksi, vaikka kaikki pahvilaatikot, retkipatjat ym. mukaan lukien vesijuoksuvyöni ovat saaneet merkinnän naskalihampailla. Mitään ei tähän mennessä ole oikeasti SYÖTY!

Me ihmiset sen sijaan söimme jotakin aika herkullista kahvin kyytipoikana.
Omenapiirakkaa siskon (kiitos!) lahjoittamasta omenahillosta. Omenahillo oli joitakin vuosia sitten varsinainen kirosana, sillä sitä riitti kiitos äitini puutarhan runsassatoisten omenapuiden. Nyt ei omenapuutarhaa ole ja hillokin taas maistuu/maistuisi!

Murotaikinapohjalle hilloa (ripaus perunajauhoja, sillä aika notkeaa oli hillo), kanneksi vatkasin kaksi kananmunaa, ½ dl sokeria, rkl vehnäjauhoja, joihin oli sekoitettu ripaus leivinjauhetta sekä vajaa 100g manteleita jauhettuna (kiitos ja ylistys Bamixille, joka teki "raskaimman" jauhantatyön). Puoleksi tunniksi 200 asteiseen uuniin ja...

Puolet tuli syödyksi ennenkuin ehdin valokuvausvehkeitä esille ottaa! Nam!!!

Kaverina muhkeaa tummapaahtoista kahvia! Vanhemman lapseni huushollissa on kauan juotu tummapaahtoista kahvia. Maistoinpa sitten minäkin ja hyväähän se on, täytyy myöntää. Ja niin jäin koukkuun! Tummaa ja pehmeän makuista. Aivan toista kuin työkaverin keittämä musta ja kitkeränmakuinen "peruskahvi" (jolloin kuppiin on aiheellista livauttaa vedenkeittimestä tilkka kirkasta sekaan). Tummapaahto on ilkeän hintaista vaan  normijuhlamokkaan verrattuna. Vielä ei kuitenkaan konkurssi uhkaa ainakaan kahvin juonnin takia.

Mukavaa kesäviikkoa!

Puutarhapäivää!

Meidän puutarha näyttää tätä nykyä kyllä viidakolta, joten en toivottanut sinne ketään tervetulleeksi, hehheh!


Kesäkuussa perkasin pihaa valloittavasta ahomansikkakasvustosta yhden taimen amppeliruukkuun. Siinähän se on viihtynytkin hyvin tuottaen jatkuvaa pikkuista satoaan. Kesän kuluessa mansikat ovat kasvaneet päivä päivältä suuremmiksi. Ihan totta! Eikä muotokaan ole ihan perinteinen, vai mitä? Mistä moinen? Enpäs ymmärrä. Osaatko sanoa? Eipä ole pahemmin lannoitettukaan tätä viljelmää.

 Mansikoita, raakileita ja kukkia!

Tämän päivän sato. Yhden ehdin kyllä syödä enen kuvaamista! Teelusikka on kokovertailua varten.

Sopi myös kauniiksi koristeeksi jäätelön seuraksi jälkiruuaksi paistetun mutakakun päälle. Kiitos siskolle kakun ohjeesta!! Onnistuu aina yhtä hyvin, eikä pääse laihtumaan, kun tätä napsii!

Täytyy varmaan huomenna pyöräillä töihin Riihimäen kautta  :)

Mutakakku

3/4 dl voisulaa
2 ½ dl sokeria
2 kananmunaa
½ tl vaniljasokeria
2dl vehnäjauhoja
1dl tummaa kaakaota
1/4 tl suolaa
loraus (vajaa desi) maitoa (laitoin kahvikermaa)

Sekoitellaan em. järjestyksessä, kipataan voideltuun ja vehnäjauhotettuun, matalaan vuokaan ja paistetaan 175 asteessa 15-20 min. Kakku tulee jäädä hiukan pehmeäksi.


Oikein mukava viikonloppu lukuunottamatta sadetta ja alati kiljuvaa kissaneitiä. Taas se alkoi!!!Mäyyyyyyh!