Sellainen ponnistus

Onneksi ei etukäteen tiedä, mitä esimerkiksi on edessä ostaessaan uudet kirjahyllyt! Kyllä, myyjä ilmoitti niiden tulevan osina. Kyllä, olen kasannut kirjahyllyjä ennenkin. Mutta. Nämä hyllyt olivat  SUURET. Nämä hyllyt olivat PAINAVAT. Näiden hyllyjen kasaamisesta en olisi suoriutunut yksin. Kun ei ole kuin kaksi kättä, eikä kumpikaan ole edes metrin mittainen! Lisämausteena vielä syksyn pimenevät illat ja olohuoneen valaisin on tämän merkkinen:

Ihan ei näppituntumalla tarvinnut edetä. Onneksi oli pari kohdevaloa (joiden kohde oli tosin aivan toisessa osassa huonetta). Löytyi tuikitärkeä taskulamppukin avuksi. Yksi ilta ja lauantaiaamupäivä meni kootessa ja täytellessä. Kirjoja on liikaa, mutta mitään en saa heitetyksi poiskaan. En kertakaikkiaan pysty laittamaan kirjaa jätepaperiksi. Ehkä jonkun vien lainalapsille, ehkä kirpparille. Katsotaan nyt.

Tässä se nyt kuitenkin on. 217 x 120 cm ja toinen samanlainen. Laiskan siivoojan unelma. Kirjat oven takana.

Vanhat hyllyt löysivät paikkansa. Viimeinen kolmesta lähti nettikirpparin kautta nuorenparin kotiin lastattuna pieneen volkkariin uskomattomalla taidolla !

Tässä vielä kirjoineen. 

Olohuoneen valaisin on viety paikalliseen valaisinliikkeeseen korjattavaksi. Kaikkihan me vanhemmiten rapistumme ja 20-luvun perintövalaisimelle kävi vähitelen näin:

Bakeliitit alkoivat murentua käsiin ja viidestä lampusta paloi enää neljä. Eipä ihan sataa vuotta kestänyt. Lamppu ei varmaan rahalliselta arvoltaan mikään huima ole, tunnearvo historiastaan johtuen on mittaamaton. Vähän pelotti jättää sitä korjattavaksi varsinkin, kun en varsinaista korjaajaa edes tavannut. Otin kuitenkin varmuuden vuoksi "toiset korvat" eli siskon mukaan kuuntelemaan arvion. Valokuvasin lampun vielä yksityiskohtineen ennen operaatiota, voi sitten verrata. Nyt vaan peukut pystyssä odotellaan, saako sitä kuntoon.


Tänään on ollut ihana ulkoiluilma ja pyykit liehuneet iloisesti narulla. Kissat käyneet pihalla valjasulkoilussa ja kirvojen syömät rukolat kompostoitu. Chilit punastuvat pihalla, osa hurisee kasvikuivurissa ja kuivia ripautettiin pojan leipoman mutakakun mausteeksi. Nam, lähdenkin kahville ja kakulle!

Kivaa viikkoa!

Mukavaa sunnuntaita!

Heräsin aamulla siihen, että joku yritti käyttää varpaitani ilmeisesti aamiaisenaan! Naskalit puraisivat aika terävästi.

Meidän perheen kuopuksella taitaa olla hampaat vaihtumassa

Purulelun kanssa onnistuu päiväunetkin!

Onnelliset kaverukset!

Neljä viikkoa sitten ei näin rauhallisesta elämästä ollut vielä tietoa. Ainoastaan vahva usko, että parempaan päin ollaan menossa. Elämä oli yhtä sähinää ja väistelyä. 

Nyt nukutaan, leikitään ja syödään yhdessä. Pestään kaveria ja kehrätään kilpaa. 

Mummukissa sietää, kunhan ei pentunen tee äkkinäisiä liikkeitä liian lähellä. Vasemman silmän kaihi rajoittaa sen näkökykyä. Kaihileikkausta ei kissoille ole luvassa.

Ai niin, "pikkuveli" kävi pihalla valjaissakin jo! Hyvin sujui, jalat kantoivat.

"Vauvan" silmät ovat edelleen kuparinruskeat. Saa nähdä millaisiksi muuttuvat, jos muuttuvat. 

Poika kasvaa kohisten. Kasvamassa on ilmeisen komea kolli, käpälät ovat jo suuremmat kuin aikuisella itämaissiskolla.

Hyvää alkavaa viikkoa toivottavat onnelliset kissat!

Kakkuja, kissoja ja käsitöitä

Kissanpennun kotiuduttua ajattelin ilahduttaa kavereita kakulla. Siis ihmisiä, en kissoja.

Ensimmäinen kakku. 

Tästä voisi ehkä todeta, että onnistui puoliksi. Maku oli erinomainen, ulkonäkö vähän kärsi!

Toinen onnistui jo paremmin.

Ulkonäkökin ok!

Kissat viihtyvät jo hyvin keskenään. Tässä ovat harvinaisen paikallaan. Yleensä ravaavat kilpaa ympäri taloa!

Piilokuva. Missä toinen kissa? Tavallisesti makaavat lehden PÄÄLLÄ!

Tai kankaiden

tai ompelukoneen...

Aktiivista porukkaa!

En tosin ollut aivan vakuuttunut näiden kavereiden antaman avun tarpeesta. Hmm!

Ja vielä muutama asia:

"Äititomaatti", joka on alkanut kasvattaa uutta tainta sisällensä. Päältä näytti olevan täysin kunnossa!

Ja lopuksi kahden vuoden odotuksen jälkeen:

Meillä on uudet ovet. Oikean kokoisetkin vielä!

Näyttävät samalta kuin kaksi vuotta sitten asennetut, sittemmin konkursiin menneen firman laittamat "leikkiovet", mutta ovat siis leveydeltään rakennusmääräykset täyttäviä. Asentajillakin oli ruuvimeisseliä laajempi työkaluvalikoima ja näköjään myös taito käyttää sitä. Listoja ja kynnyksiä vielä viimeistellään.

Mukavaa viikonvaihdetta odotellessa.

Meni jalat alta!

Isot menivät ulos. Pienelle kokeiltiin valjaita nyt toista kertaa. Ensimmäinen kokeilu kesti noin 15 sekuntia ja poika pyrki kiivaasti henkseleistään ulos. Nyt lähti vain jalat alta. Valjaissa ei yksinkertaisesti vain voi seistä...

löytyi "taikahuiska" lempilelu!

Oli ihan pakko päästä jaloille ja leikkimään. Unohtuivat mokomat valjaat! Isotkin tulivat pian sisälle ja kaikilta riisuttiin ylimääräiset varusteet.

Torkkujen aika!