Hei laukkaa ratsu reima …

Noinhan se lastenlaulu keppihevostelussa taisi kuulua joskus kauan, kauan sitten.

Laulun sanat muistuvat edelleen mieleen, mutta kuulostavat paikoin joltakin 

muinaissuomelta :o

Heppahöperöitä eli loppukesän askartelujuttuja

                                     

                                                                  Tamma ja varsa

Vähän kerrassaan alkavat kangas ja ompelutarvikevarastot huveta. Vielä tosin riittää. 

Mitähän seuraavaksi?

 

Talvista tarinaa helmikuussa 2019

Monenaista talvea vietetty. Välillä rapsakkaa pakkasta - mittari näyttänyt melkein -30 celsiusta ja välillä sitten lämmintä - ei nyt sentään +30, mutta lähelle 10 plussaa päästy ja auringonpaisteessa tuntunut hyvinkin lämpimämmältä.
Lunta on tullut enemmän kuin tarpeeksi muutaman päivän aikana ja tuo lämmin jaksohan sitten tiivisti ja sulatti enimmät pois. Talitintit visertää titityytä, sinitintit omiaan ja punatulkkujen vihellystäkin kuunneltu. Närhetkin räksyttäneet kevään odotusta.

Puoli metriä korkeat pensasmustikoiden suojaverkot katosivat kinoksiin.

Pihalamppukin sai kivan lakin, jota yritteli kai valollaan sulattaa aina pimeän tullen!

Pakkaspäivän ao on halo!

Mitenkähän käy ruukkuun unohtuneelle oreganolle? 

Pihalla on ainakin niin sitkeää lajia, että on vähitellen 

valloittamassa koko pihan. Vuosi vuodelta leviää

yhä laajemmalle.

Hiihtäminen ollut haaveissa pitkin talvea. Ensin esti pakkaset, sitten hävisivät ladut lumipyryyn ja välillä sitten pitkiä työpäiviä, joiden päättyessä alkoi pimeys laskeutua latujen ylle. Olihan tietysti valaistut lenkit, mutta jotenkin tuo alle vuoden ikäinen polvinivel ja jyrkät mäet ei vaan tuntunut hyvältä yhdistelmältä. Selityksiä, selityksiä....

Pääsin sentään lopulta kokeilemaan.

Viikko sitten.

Eilen

Tuossa jäisen töyrään kohdalla on ollut hiihtolatu!

Pari päivää vesisadetta ja sitten pari pakkasyötä. 

Järvi jotakuinkin peilijäässä ja metsässä näyttää keväältä.

Vieläköhän tänä vuonna talvi palaa takaisin?

Talvilomaviikko alkamassa?!

Jos ei pääse hiihtämään, voi aina askarrella.

Vaihtaa nukelle naaman.

Virkata sukulaislapsille. Kettu jäi kuvaamatta

sekä käsinukkeponi ja - jänis. Hups!

Lähtivät jo uusiin koteihinsa!

Kuivan maan veneily

Tästä virityksestä kissa oli tuhonnut jo verkon, ongen, pöydän ja tuolit... Ja sen mitä ei ollut tuhonnut, heitteli aika ajoin pitkin lattiaa. Oli aika purkaa koko asetelma ja siirtää "paatti" uuteen elämään.

Maalia pintaan, niin kapteeni sai "asunnon".

Toinen versio samasta aiheesta muutti ennakkosuunnitelmien mukaisesti uuteen kotiin.

Katsotaan, vieläkö tämän kesän aikana saadaan uusia hahmoja rakenneltua.

Tämä teksi oli kirjoiteltu jo pari viikkoa sitten, mutta jäänyt jostakin syystä kesken, luonnokseksi.  Höh!

Pääsiäispupuja ja nukennaamoja

"Tässä isäpupu on, tässä äidin näät, 

tässä pikkupupujen kaikki näet päät..."

Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäispupuja pikatoimituksella. 20 silmukkaa,
neliöksi kudottu lappu ja siitä taiteltu/ommeltu pupu. Nopeaa ja näppärää!

Kirpparilöytö Jolina-ballerina sai uudet kasvot

Samoin kävi kirpparibarbielle. 

Se oli saanut uudet saumurikreppihiukset jo aiemmin syksyllä.

Myös Steffi vaihtoi silmien väriä ja hylkäsi turkoosit luomivärit

Kirpparilöytö Barbie My Scene sai uudet hiukset saumurilangasta. 

Tällä kertaa käytin kahta eri väriä.

Myös silmät ja meikki uusittin.

Näille koittaa nyt "uusi elämä", kunhan maalaukset ovat tarpeeksi kuivuneet 

ja saaneet lakkapinnan suojakseen. 

Vapaapäivät menneet sisällä näperrellessä, sillä kevätflunssa yllätti vieden äänen mennessään. Enimmäkseen ollut siis hyvin hiljaista. 

Ulkona pitänyt pikkupakkasta, mutta kirkkaat päivät olleet omiaan valaisemaan naamamaalarin työtiloja. Eipä ole illallakaan kovin aikaisin tarvinnut lisävaloja sytytellä. 

Kevättä?

Tänä vuonna talvi jäi melkein tulematta. Muutamia pakkasjaksoja ja erittäin vähän lunta. Sekin vähä suli vedeksi jäätyen superliukkaaksi seuraavan pakkasen aikaan. Järveen jäätyi paksu kansi, joten vetten päällä liikkuminen onnistui sujuvasti. Retkiluistimet jätin kotiin. Potkukelkkaa käytin muutaman kerran. Ja nastapohjakenkiä.

Luistelu-ura kiilteli auringonpaisteessa.

Hiihtäjille lunta oli pari senttiä.

Rannalla jo kevään henki.

Kevättä kukkamaljakossakin. Kissat jättivät rauhaan sekä tulppaanit että koivun oksat.

Aurinkoläikistä kilpaillaan niin, että välillä menee painiksi. 

Voittajan on helppo hymyillä ja

hävinnyt voi luikkia koppaansa!

Viime viikolla iski yhtäkkiä pullan nälkä! En muista, milloin olisin pullataikinan letittänyt. Vähän vinksalleen meni tämäkin. Maku oli kohdallaan ja pullantuska helpotti! Samoilla uuninlämpimillä paistui pari leipää reikineen. 

Perjantaina oli vapaapäivä ja tarkoitus oli siivota. Keksin parempaa tekemistä. 

Kartutin vähän sukulaislasten nukenvaatevarastoa. 

Tänään sitten siivosin. Ulkoilutin ja harjasin myös kaikki hyllyn päällä asuvat nallet kavereineen. Aika pölypesiä olivatkin. 

Tässä joukkueesta noin neljäsosa.

Hyvää kevättä toivottelee myös "pääkokeilu"

uunista tulleena

ja vähän tuunattuna. 

 Alunperin oli tarkoitus tehdä roskikseen joutuneelle, päänsä halkaisseelle Väinämöiselle sijainen. Tuli kuitenkin jotakin muuta. Ehkä se Väiskikin ilmestyy ennen seuraavaa Kalevalanpäivää.

P.S. Joutsenet jo töräyttelivät aamulla ohilennollaan.

Helmikuisia aatoksia

Eri värisiä porkkanoita (keitetty ja syöty jo)

ja vielä "porkkanoita"

  

nukkekodin rakenteluun ja kalustamiseen.

Kirjat hain kirjastosta esikatseltaviksi. Jos vaikka kirjakauppaan seuraavaksi...

Herkkukorin lähetti miniä tuliaisiksi Tampereen Vapriikista.

Sain puuhellan vihdoin valmiiksi. Uunin luukku taitaa aueta väärään suuntaan, mikäli yhtään muistan edellisiä puuhellakokemuksiani. Satuin liimaamaan - ja tosi lujasti- saranoina käytettävät putkihelmet juuri tuolle puolelle, joten luukku sitten aukeaa kuten kuvasta näkyy! Hellan paikka on vielä mietinnässä, joten "huuva" puuttuu edelleen. 

Isomman mittakaavan pappa löytyi kirpparilta. Aika vaari! Vartalo yhtä freesi kuin noilla nuoremmilla pojillakin!

Mitenkähän häneltä onnistuisi luistelu? 

Tälle mummulle se ei taida oikein enää sopia. Reilu vuosi sitten retkiluistellessa meni olkapää ja viime torstaina lainalasten kanssa luistellessa otti osumaa polvi.

 Sama koipi, jota kirurgi on tonkinut jo neljä kertaa aikaisemmin. Ensimmäisen kerran jo yli 40 vuotta sitten. Niin, että JOS jäässä on syvä kolo, johon pitää kompastua, pitääkö varmasti pudota juuri TUON polven päälle? Polvi turposi noin kaksinkertaiseksi eikä jalka suostunut taipumaan juuri lainkaan. Optimistinen työterveyslääkäri kirjoitti sitten kokonaisen perjantain sairauslomaa. Jännä katsoa, onko maanantaina liikuteltavissa? Toivottavasti. Koko on jo pienentynyt merkittävästi.

Kevättä ilmassa ja ulkona kuuluu TITITYY!

Nukkeilua

Joulun aikaan tuli telkkarista baletti Joutsenlampi, moneen kertaan "livenä" nähty. Yhä se jaksaa ihastuttaa...32 fouettes!!!
Odetten olen muokannut jo aikaa sitten ja nukke on nykyään siskon omaisuutta. Nyt Odette sai vihdoin rinnalleen prinssinsä.

  Kiitos siskolle oheisista valokuvista!

Näin baletin loppuratkaisu muuttui :). Siskon hoivissa he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka!

Prinssille maalasin uudet silmät, siistin vähän hiuksia ja ompelin vaatetuksen.

Rautakautinen rouva. 

Jalkineet ja päähine vielä puuttuvat. Idea lähti olan "kupusoljista", eli jostain vaatekaupan jäänöskopasta löydetystä rannerenkaasta, jonka purin pieniä solkia muistuttaviksi  osiksi. Spiraalit ranteissa ovat entiset paperiliittimet, klemmarit. Löytyi sopivan väriset :)

Tässä "rautarouvan" lähtötilanne. Tukka pois ja uutta tilalle teollisuussaumurilangasta. Sitten puhdistin meikit ja maalasin uudet, meikittömät kasvot. 

Korut oli poistanut jo alussa ja lohjenneen kaulan liimannut kuntoon. 

Vielä olisi muutama "raato" odottamassa inspiraatiota ja muokkausta . Keitä he lopulta ovat?

Leipä

spelttirouhetta, härkäpapujauhoa, sämpyläjauhoa, vettä, hiivaa, suolaa...Sekoitetaan löysähkö taikina ja kaadetaan voideltuun leipävuokaan. Päälle juustokuutioita, emmentalia ja cheddaria sekä unikonsiemeniä. Ei hassumpaa! Syöty jo!

Härkäpapujauho on ollut mielenkiintoinen proteiinituttavuus. Se maistuu hiukan esim. kakkutaikinassa, mutta ei enää paistetussa leivonnaisessa. Kokeiltu leivän ja sämpylöiden lisäksi siis ainakin mutakakkuun, piimäkakkuun, siemenleipään, pannukakkuun. 

Leipuriapulainen (ei mikrokuivattu).