Ompeleminen on ollut nihkeää jo pitemmän aikaa. Siis tarkkaan ottaen vuosia. Jos joku homma jää kesken, se JÄÄ kesken.
Jouluksi olin aikeissa ommella italialaisesta miesten pukuvillasta liivihameen. Se asui sovitusnuken päällä yli kaksi kuukautta. Lopulta pakotin itseni vuorittamaan ja vetoketjuttamaan sen. Ihan hyvä tuli.
Perussuora malli, holkkihihan tyyliset kädentiet ja "savupiippukaulus" Pussiin vuoritettu. Koekäytetty jo.
Tämä tosin vie voiton.
Puuttuu vieläkin napinlävet ja napit. Jäi kesken pari VUOTTA sitten, kun ompelukone kieltäytyi tekemästä yhtään siistiä napinläpeä ja huollon jälkeen olikin jo kevät ja tämän aika oli ohi. Miksi sitten ei viime talvena napannut? Jaa-a...
Nyt teen vaikka kesä tulisi. Ehkä jo huomenna tai ylihuomenna tai ensi viikolla... Mutta teen.
Dementia? Olin luvannut kaverille tehdä takkimekon puuvillakankaasta joskus viime kesänä kai. Syksyllä hän sitten kiikutti kangaslöytönsä lupaukseni lunastamiseksi. "Ei kiirettä" -saatesanoin. Laitoin kankaan paketteineen kaappiin - ja unohdin sinne. Löysin tammikuussa ja tunnustin huonomuistisuuteni. Enhän ollut ottanut mittojakaan hänestä. Ei kiirettä! Mittasin kuitenkin. Lomaviikon päätteeksi piirsin kaavat ja polkaisin koneen käyntiin. Huomenna luovutan pois.
Vielä vanhempia kesken jääneitä töitäkin löytyy. Neuloin kauluksen villapaitaan, joka on odottanut kokoamistaan (kappaleet siis neulottuna - koneella - ja vieläpä kuviot kirjottuna valmiiksi) tuota noin... 10 - 15 vuotta! Siististi viikattuna turkoosiin muovilaatikkoon, jossa on ääh, toinenkin keskeneräinen tekele. Puuvillalangasta. Jälkimmäinen taitaa päätyä kerälle. Kuvan villapaidasta julkaisen, kun saan hihat kiinni ja sivusaumat umpeen. Tänä talvena. Eikun keväänä. Voihan olla vaikka juhannuksena kylmä?
Leipominen sen sijaan on paljon nopeampaa!
Sain erittäin mieluisia vieraita viime viikolla ja tarjosin heille mukaelman lapsuuteni lihapiirakasta kalatäytteellä. Sämpylätaikina kaulitaan levyksi ja sisään leivotaan riisi/liha- tai kalatäyte. Paistetaan uunissa ja leikataan kypsänä viipaleiksi tarjolle. Ei katkaista pelliltä nostettaessa kolmeksi epämääräiseksi palaksi, kuten minä tein. Maku ei kaikonnut onneksi.
Lisäksi tarjolla oli tyrnimoussea mutakakkupohjalla. Eihän sekään ihan onnistunut. Pohja olisi pitänyt laittaa paistopinta alaspäin. Olettaisin, että päällinen olisi silloin pysynyt kiinni pohjassa. Kokeilen uudelleen joskus. Maku oli ihan ok.
Puolet jo syöty tässä vaiheessa.
Vielä kissaterveiset:
Pallopäät saunovat. Aina ihmisten ollessa saunassa 1-3 kissaa päivystää oven takana. Heidän vuoronsa on viimeisenä.
Neiti Itämainen tyytyi tällä kertaa loikomaan kylpyhuoneessa laudeliinakorissa.
Mummukissa sai viime lääkärikäynnillä silmänpainemittauksen ohessa ohjeet syödä kaliumia. Vähän arvelutti lisäravinteen saaminen mummun elimistöön ruuan seassa. Hyvin kuitenkin Renalzin häipyi kupista ja mummu vaikuttaa pirteämmältä!
Mukavaa maaliskuuta ja toivottavasti pian koittavaa kevättä!
toivottaa lomanlopetusloikoilija ja karvakaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti