Tuulinen päivä ja askartelua kyökissä

Kyökkiaskartelu ei tällä kertaa ollut leipomista eikä ruuanlaittoa.
Kannoin ompelukoneen keittiön pöydälle, sillä sillä puolella taloa taloa sai ekstrabonuksena auringonpaistetta! Ompelupöytä on toisessa ilmansuunnassa ja siellä tuntuu koko ajan niin pimeältä. Ehkä aamulla puoli seitsemän aikaan kissapojan herättäessä se olisi ollut aurinkoisempi puoli asuntoa, mutta toisaalta aurinko viipyi tuolloin vielä pitkään taivaanrannan takana.

Kissapoika etsii siis edelleen kaveriaan ja päätti kysyä taas minulta aamuvarhain. Kysyminen tapahtuu siten, että ensin yritetään kaivautua käsivarren, olkapään tai kyljen alle vimmaisesti kuopsuttaen. Ellen herää vielä tähän, alkaa systemaattinen peseminen - siis minun hiusteni, korvanlehtien jne. Ellen reagoi vieläkään, siirrytän puremaan sormia, nenää tai mistä nyt kiinni saa. Onneksi hellästi nakertaen. Yleensä tässä vaiheessa olen jo antanut periksi ja kaapannut katin kainaloon. Seuraava vaihe olisi ollut korvaan huutaminen.

Ulkona on tuullut melkoisesti. Naapuripihan suuret kuuset ovat niianneet syvään ja minä pelännyt niidet löytyvän pian meidän katolta. Onneksi täällä ei ole ollut sähkökatkoja. Ompelukone on surrannut aamusta asti.

Hattuilu on jatkunut. Tilkkukopan kankaanpalat ovat saaneet uuden elämän! Vaikka on niitä vielä jokunen laatikollinen...Tällaista askartelua siis. Aion vielä jatkaa. Villakankaalla kokeilu on seuraavana vuorossa.

 Materiaali tukevaa huonekalukangasta, vähän markiisikankaan tapaista. Muotoutui kivasti höyrytettäessä ja tuntuu mukavalta päässä.







                      


 Tämä on jotakin "säämiskäpintaista" pehmeää tekokuitukangasta. Tässä kokeilin lieriin kiinnisilitettävää huopaa. Sitä, jota kävin eilen ostamassa. Ei muuten kiinnittynyt. En ehkä uskaltanut silittää tarpeeksi kauan ja tarpeeksi kuumalla. Tuo kangas on vihon viimeistä silitettävää muutenkin! Oli hankala muokata, mutta aika tyytyväinen olen tulokseen.

Nyt vaan hattu päähän vaikka Hattulaan (ei olisi kovin pitkä matka)!

"Kruunajaiset"

... pidetään silloin, kun lainalapsilla on syntymäpäivät. Päätin tehdä aikansa eläneen pahvikruunun tilalle syntymäpäiväsankarille kestävän ja pestävän mallin.

 Vähän karkasi "mopo käsistä", kun niitä syntyikin neljä!

Onpahan nyt mistä valita. Tärkeitä merkkipäiviä sattuu myös kevätpuolella samanaikaisesti useampia, kun muutamilla on yhteinen juhlapäivä ja kun siihen sattuu vielä lisäksi viikonloppusankari tai kaksi (emme paikalla), voi yhtäaikaisjuhlijoita parhaassa tapauksessa ollakin neljä.

Ilta torilla

Tampereen tallipihan iltatori on nyt "katsastettu". Aurinkoinen päivä viileni illaksi ja vähän ripsautteli vettäkin taivaalta. Liekö sää syynä, vai mikä, mutta väkeä oli vähänlaisesti liikkeellä. Myyntikin oli sitten hyvinkin vaatimatonta. Eikä pelkästään kaverinani olleella siskollani ja minulla. Yhtä hiljaista näytti olleen muillakin! Hyviä käsityö/askarteluideoita taisimme sentään jakaa - ilmaiseksi ;)

Iltatori ideana sen sijaan oli varsin mukava. Katoksessa olevat paikat piti varata etukäteen, mutta pihalle sai myös tulla omine pöytineen tai viltteineen kuka tahansa ja lavalla soittettiin samanaikaisesti ihan kelvollista musiikkia. Tallipihan myymälät ja kioskit olivat nekin avoinna.

Harmi vaan, että matkaa Tampereelle on sen verran, ettei saadulla tuotolla ihan heti matkata uudelleen.

 Hämyisiä kuvia myyntipöydästämme

Kissoja, käsitöitä ja takatalvi!

Ai miten niin takatalvi, kun ei varsinainen talvikaan ole vielä päästänyt otteestaan?

Ei hyvältä näytä. Lunta tulee taivaan täydeltä. Edellisessä postauksessa metsän hiihtoladut olivat jo hyvässä sulamispisteessä kuorrutettuina melkoisella määrällä kuusen siemeniä ja kävyn suomuja. 
Tänä aamuna järven jääladulla näytti tältä:

 ... ja muuten siellä OLI hiihtäjiä, ihan perinteisellä tyylillä. Uskoakseni hiihtelivät kyllä ladun  vieressä! Tietysti vanhat sukset voi ajaa kirjaimellisesti loppuun tällä ladulla.

Järvellä oli kyllä melko autioita ja rannassa selvästi kevään merkkejä (ei kuitenkaan vielä leskenlehtiä)

 
 Aamulla oli niin hiljaista, että voimakkain ääni oli oman ulkoilupuvun kahina! Puolessa välissä rantalenkkiä alkoi tosin tuulla, äänekkäästi.

Kotiin palatessani totesin olevan askelmittaria köyhempi. Toivottavasti joku löysi kiinnitysspiraalilla varustetun mittarin ja korjasi talteen jäältä tai metsästä. Toimiva vehje, vähän käytetty ja paristokin vielä ok.

(kuva lainattu valmistajan sivulta)

 Kiitos yhteisistä
lenkeistä!











UFO oli myös koekäytössä. Ei, en lennellyt vaan sain vihdoin yhden U (un) F (finished) O (object):n valmiiksi. Kyseessä on vuonna 2009 aloitettu ja lähes valmistettukin ulkoilupuku, joka jostakin syystä (en tosiaan muista mistä) jäi roikkumaan henkariin. Takki lähes valmis, mutta housut kahdeksana kappaleena (2x etu ja 2x takakpl sekä päällikankaasta, että vuorikankaasta). Askartelin ne lopultakin valmiiksi.

Hyvin heijastaa muuten eikä siis ole polvihousut kuvasta huolimatta!

Lisää käsitöitä

Leikkimökin "suklaakakkua" ja "macaroneja" puuvillalangasta. Nämä ovat osin vielä vähän UFOja.

Terveiset kisuilta

 Saako tulla viereen?

 Kumpikaan ei vastaa, nukkuvat vaan. Taidan asettua tähän.

Väsyttää....

 Nojaan tuohon velipoikaan, ettei mummu vaan herää. Se kuitenkin murisee, jos huomaa.

 Nukkumatti tulee...

 

Oli tosi pehmeä nukkua veljen kylkeä vasten, mutta koska se kyllästy meihin tyttöihin, nukutaan sitten kahdestaan!

Torkkujen jälkeen voi katsella hauskoja eläinvideoita

Sukat

Villatakin kaverit. Ei mahdu saappaisiin, mutta vaelluskengässä ihan hauskat.

Villatakkilangat käytetty loppuun!

Nappeja vailla

Nyt pitäisi vaan ehtiä nappikaupoille.( Menee vaan koko viikonloppu opiskellessa erittäin mielenkiintoisia asioita. Palkkatyöhön liittyen, mutta uudesta näkökulmasta.). Täytynee käväistä nappikaupan valikoimat tarkistamassa tuolla työpaikkakunnalla. Täällä meidän kylällä valikoimat ovat - heikot!

Kuvaan pesiytyneet karvaiset lisäosat eivät kuulu kiinteästi villatakkiin. Käytän vain somisteena niin halutessani. Vaaleampi olisi kyllä hyvin halukas tuftaamaan kaikki mahdolliset vaatteet.
Lankana (ilman kissankarvaa) on Viking Balder ja neulomiseen käytin sukka- sekä pyöröpuikkoja kokoa 8. Villatakki on neulottu alhaalta ylös, kainaloissa yhdsitetty osat ja neulottu yhtenä kappaleena pääntielle, josta jatkettu silmukat etureunasta poimien nappilistat. Vaatteessa ei siis ole yhtään saumaa :) :)
Oikea laiskan kappaleiden yhdistäjän unelma.

Ohjetta ei ollunna, joten kutaisin ihan mittojen perusteella. JOS löydän napit, katsotaan vielä, miltä näyttää valmiina.
Huomasin juuri, että nyt mulla on aika monta eriväristä villatakkia!

Tammikuinen lauantai ja vähän sunnuntaitakin

Imuroituani lauantaiaamuna soffan, tempaisin istuintyynyjen päälliset irti.
Niissä on kätevät vetoketjut, mutta kangas EI ole vesipestävää. Siispä tungin ne pesukoneeseen kolmenkympin hienopesuun. Eikös se sitä juuri tarkoita? Vähän Vanishia perään. Lähtee kissojen mahdolliset sotkut.
Pesun aikana pyöräytin vanulevyä tyynyjen päällipuolelle  ja kiepautin vielä kuitukangasta päälle. Kontaktiliimalla kiinni ja kuitukangas  lisäksi muutamalla pistolla ommellen. Istuintyynyjen pinta oli muuttunut kummallisen möykkyiseksi. Syynä oli alkuperäisen vanun "rullautuminen" pieniksi juomuiksi paksun superlonlevyn päällä.
Muuten, sohvan alta löytyi 12 leluhiirtä. En hämmästynyt. Pikkuinen ilahtui silminnähden.

Assistentti keskipisteenä hidastamassa työtä. Tietysti.

Vanua ja kangasta oli niin sanotusti juri ja juuri riittävästi

 Koneen lingottua päälliskankaat kiskoin ne kosteana tyynyjen päälle ja laitoin kylppäriin lämpimään kuivumaan. Ihan hyvät tuli! Kuivana tuskin olisin saanut niitä paikalleen. Istuintyynyn pohjana on puuvillakangas joka (lievästi sanottuna) kutistui!

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Kissat luulevat varmaan, että sohva on niitä varten. Paitsi, että siinä on niistä lähes aina joku nukkumassa, siihen on terotettu kynnetkin erinäisiä kertoja. Irtolangat olen ajellut nypynpoistajalla, joten ehkä jo piankin on odotettavissa nahan luonti eli kangas vaan yksinkertaisesti putoaa pois.... Mulla ON jo varasuunnitelma!

Lauantai oli muuten kaunis päivä!

Aurinko paistoi ja puut olivat kauniisti kuurassa. Kuvassa näkyy siis aurinkoisuus! Kuurat jäi kuvaamatta, kun puhelimesta loppui tämän kuvan jälkeen akku! 

Iltapäivän kävelylenkillä kuvattua.

Sunnuntaina sisko houkutteli hiihtämään uusille urille. Parin kilometrin päässä on kaupungin kunnossapitämä latu, jota ei vaan ole tullut koskaan käytyä kokeilemassa. Mainio peltolenkki olikin. Ja luonto ympärillä uskomattoman kaunista! Valkoinen hanki, kuuraiset puut!
Harmi, ettei tuonne ole yhdyslatua  kotiovelta, kuten noille tutummille urille. Kokeilimme kuitenkin kotiinpäin tulessa lähes umpihankihiihtoa yli läheisen pellon. Sikäli lähes, että joku yksinäinen hiihtäjä oli umpihankihiihtänyt ennen meitä.  Se pelto loppuikin sitten oikein kunnon ojaan! Lennätimme sukset ojan yli ja rämmimme itse ojan kautta toiselle puolelle. Siellä olikin jäljistä päätellen seutukunnan koirien julkinen vessa. Kiitos pakkasen, ei tarvinnut kuitenkaan pestä suksia reissun päätteeksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Hiihtämisiin!