Mummukissa kerjäsi pihalle ja vaihdettuani pentusen poikkipuremat valjaiden narut uusiin, puin koko karvalauman pihavaljaisiin. Mummu hipsutteli pihalle ensimmäisenä, pentu perässä. Neiti itämainen tietenkin diivaili hetken ja odotti sopivaa hetkeä entreelleen. Aurinkoinen sää houkuteli lopulta senkin terassille. Keräilin talven törröttäjiä kasaan ja siivoilin muutakin roskaa. Viime viikon tuuliset päivät olivat lahjoittaneet pihallemme ties mitä pussia ja paperia, joiden alkuperää voi vain arvailla.
Terassia en vielä pessyt, poika päätti sen tosin harjata puhtaaksi kuivista lehdistä. Vaan eipä olisi kannattanut. Pihaharjan ensimmäinen "kraaps" kuulosti varmaan pennun korvissa sähinältä, sillä se syöksähti silmät selällään täydellisessä paniikissa sisälle tempoillen hätääntyneenä valjaissaan, jotka lopulta antoivat periksi. Kissa säntäsi talon kauimmaiseen nurkkaan piiloon katsellen sieltä kauhusta laajennein silmin.
Miten ääneen reagoivat vanhemmat kissat? Eivät mitenkään. Mummu jatkoi kukkapenkin kaivamista ja neiti I paistatteli päivää puutarhatuolilla.
Pennulla on ollut vähän poikkeuksellisia kokemuksia lähiaikoina, ehkä siinä syy äärimmäiseen herkkyyteen.
Kävimme viikolla neiti I:n ja pennun kanssa eläinlääkärille viemässä satasia. Vastineeksi saimme muutaman tutkimuksen. Neidillä on ollut korvan vieressä noin vuoden ajan patti, joka nyt näytti suurentuneen. Huoli 1 siis. Todettiin aiheettomaksi, Ilmeinen suurentunut talirauhanen. Seuraillaan. Saimme myös hoito-ohjeet, jos se rikkoutuu ja alkaa vuotaa. Lääkäri ei katsonut aiheelliseksi avata sitä, koska ei näytä vaivaavan kissaa millään lailla.
Huoli 2 on pennun outo ruokavalio. Erilaisia naruja, villalankaa, kankaan palasia, kukkia jne.
Nyt alkoi äänekäs kuorsaus ja korina myös hereillä ollessa (ei kokoaikaisesti eikä tietenkään lääkärin kuullen). Tuli mieleen mahdollinen nieluun juuttunut vierasesine. Kuitenkin pentu syö, liiankin hyvin, paino lähentelee jo viittä kiloa, eikä toisaalta suolistokaan anna viitteitä tukkeumista.
Kurkkuun piti kurkata. Lääkärin oletus oli, että kissa ei avaisi suutaan vapaaehtoisesti, joten rauhoittaminen lääkkeen avulla oli vaihtoehto lämmön mittaamisen ja perusteellisen hengitysäänien kuuntelemisen jälkeen. Piikki pyllyyn ja kissa unille syliini.
Ei löytynyt mitään ylimääräistä. Nielu tosin oli näyttänyt ärtyneeltä, samoin ikenet. Antibioottikuuri.
Ja seuraillaan vointia edelleen.
Kotiin tultuamme pentu oli selvästi närkästynyt minulle. Ilmeiseti myös hiukan huonovointinen. Meni sohvan taakse piiloon, eikä seuraavana aamuna näyttäytynyt lainkaan. Sekös huolestutti! Löysin sen kuitenkin pitkällisen etsinnän jälkeen ahtautuneena sängyn alle pienempään koloon, kuin tuon kokoisen kissan edes pitäisi mahtua. Päivä meni ennenkuin meistä tuli taas kavereita. Ja tänään siis uusi järkytys!
Onneksi "sisko" hoitaa!
Meillä kissojen koko menee käänteisessä järjestyksessä. Pentu = suurin ja painavin. Neiti Itämainen on seuraava kilon kevyempänä = omalla paikallaan siis! Mummukissa on kevyin ja hentoisin.
Munuaisten vajaatoiminnan vuoksi suositeltu ruoka ei kertakaikkiaan mennyt kurkusta alas ja kissa lopetti syömisen tykkänään. Mikään ei kelvannut.
Talvella silmänpainemittauksen yhteydessä eläinlääkäri antoi vinkin kaliumin lisäämisestä ruokavalioon ja sillähän olikin merkittävä vaikutus ruokahaluun. Nyt kuitenkin ruoka maittaa melko hyvin.
Toivotamme mukavaa viikonloppua!
 |
| Vaikka telkkaria katsellen, jos kaunis ilma oli tässä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti