Vuosi 2019 on jo vahvasti alullaan

Joulukuu meni ja pian tammikuukin on kuluvan talven menneitä lumia. Ja lunta on riittänyt viime viikkoina. Eikä pakkasestakaan ole ollut puutetta. Kun lämpötila lähentelee -30, alkaa olla jo arktiset tunnelmat. Kyllä olen mielessäni kiitellyt auton sisätilan lämmitintä. Työmatkat on paljon miellyttävämpi ajella suht lämpimässä ulkoilman asteista huolimatta. Eron kyllä huomasi konkreettisesti, kun työpaikan lämmityspistoke ei eräänä päivänä ollutkaan suostunut yhteistyöhön. Onneksi eleltiin sellaista muutaman miinusasteen keliä!

Ihanaa, kun päivä alkaa pidentyä ja voi valoisassa liikkua entistä pitempään. Ehkäpä vielä hiihtoladullekin etenen jonakin iltapäivänä. Jotenkin pitäisi vaan päästä niskan päälle varovaisuudesta, jonka syynä on pian vuoden täyttävä polvinivel kuuskympisessä jalassa.

Hiljainen, talvinen metsä auringonlaskun aikoihin.

.

Pakkanen napsahtelee puissa. Lenkkeilijät ja koirien ulkoiluttajat ovat tallanneet mukavat polut lähimetsään.

Aurinko painuu metsän taa. En muuten kävellyt hiihtoladulla. Tiukkaan tallattu polku kulki noin metrin päässä latu-urasta. Hyvä!

Kuva auringonlaskusta jäi haaveeksi!

Kuu sen sijaan näyttäytyi peittyäkseen seuraavana aamuna maan varjon taakse.

Sininen hetki illalla ennen kuunpimennystä.

Aamulla 21.1.2019 piiloon menossa.

Kissojen kiinnostuksen kohteita:

Ipadille piiloutuneet kyytöt

jokin salaperäinen haju (?) lumisella pihalla? Itämaistyttö ei suostunut lumileikkeihin.

Nämä eivät muten ole tuunattavien nukkejen silikoniproteesit.









Ihan vaan mozzarellaa!

Nukkerintamalla on ollutkin hiljaista (lue: liian hämärää työskennellä). 

Sijoitin uudelleen: Yläkertaan uudelleenmaalatut tytöt ja ainoa MH ja pari Kurhnia alakerran asukkaiksi.

Sillä rautakautiset muuttivat tähän luolaan.

Etsin edelleen sopivia laatikoilta noiden nukkejen sijoittelua varten. 

Osa retkottaa varastossa puolitekoisina. Näitä on vaan niin kiva 

maalailla ja vaatettaa uudelleen. 

Kirpparit olen yrittänyt kiertää kaukaa, ettei vaan tartu mukaan lisää

väkeä  :D

Hellekesän jälkimainingeissa

Hellettä ja paahdetta riitti sitten viikkotolkulla. Oikein oudolta tuntui nyt vetäistä farkut jalkaan ja paidassakin saattoi sietää pitkät hihat. Lämpötilan viipyessä lähes kolmessakymmenessä asteessa, vaatetukseksi tuli valittua mahdollisimman kevyttä ja ilmavaa.
Kävin kokeilemassa muutaman päivän ajan palkkatyötäni, ei sopinut polvelle. Jatkan vielä vähän aikaa kuntoutumista työterveyslääkärin ohjein.

Nukkeja on tullut haalittua kesän aikana kirppareilta ja kierrätyksenä muualtakin, joten puuhastelua on voinut jatkaa tuulettimen huristessa siirtäen helleilmaa paikasta toiseen. On se helpottanut oloa!

Rautakauden rouva sai vihdoin puolisonsa. Nukkefoorumilta ostettu Ken sai uudet kasvot ja tyylin mukaiset vaatteet.

Kirjastokin lainasi luettavaa juuri sopivasti!

Kahden vintage- Barbien omistajalle vähän vaatekomeron täytettä 60-luvun hengessä.

Tämä samaan osoitteeseen. Mallina vähän nuorempi lady!

Pikkuväen nuketkin, Kerttu ja Väinö,  saivat kesäksi uikkarit

"Rautakautisille" nukeille neuloin sukat hiukan neulakinnastekniikkaa muistuttavalla kalanruotoneuleella. OIKEALLA rautakaudella ei vielä puikoillaneulomisen taitoa tunnettu. Tämä käsityötapa saapui Suomeen vasta niinkin myöhään kuin 1600-luvulla.

Olen joskus kauan sitten opetellut varsinaista neulakinnastekniikkaa ja neulonut muutamat lapasetkin, jos oikein muistan. Nyttemmin taito jäänyt unohduksiin. Vieläköhän onnistuisi.... Ohjeitahan löytyi sekä netistä että paikallisesta kirjastosta.

Palautuihan se mieleen hetken pähkäillessä. Kaikki sukkalangan loput neulalle pätkä kerrallaan ja linnoitautuminen pariksi, kolmeksi illaksi sohvannurkkaan. Eihän tätä osannut lopettaakaan...

...ennenkuin langat loppuivat. Kudoin vielä pirtanauhan villapussukkaan hihnaksi. No totta, olisi pitänyt tietenkin olla tyylinmukaisesti lautanauhaa, mutta siihen tekniikkaan puuttuivat sekä välineet että taito. Ehkä seuraavaksi sitä sitten. Vuorin ompelin pellavatilkusta. 

Kokeilin vielä pyöreää aloitusta ja väkersin nuken pipon viheliäisestä kaapelikierteisestä langasta. Yhtään isompaa työtä en olisi viitsinyt. Ei paras lanka tähän tekniikkaan!

Kesällä tuli seurattua myös sääksen poikasten kasvua wwf:n luontolivessä. Kaverin kanssa!

Toinen kaveri "avusti" askartelutarvikelaatikon järkjestämisessä!

Kesäpojat

Meillä on ollut vierailulla neljä pientä kesäpoikaa. Neiti itämainen ei ollut lainkaan ihastunut yhteen heistä ja tarkemmin ajateltuna, tunne lie ollut molemminpuolinen. Kolme muuta kelpuutettiin kyllä murisematta. No, onneksi asunnossa on väliovia suurempien konfliktien välttämiseksi.

Hän on ollut arka ja aktivoitunut vasta iltaisin. 

Ystävällinen ja leppoisa kaveri, tullut juttuun kaikkien kanssa

Rauhallinen lullero, pääseekö syliin? Miten niin, minäkö painava?
Ääntä kyllä lähtenyt ja asiaa on ollut paljon!

Kiipeilyn asiantuntija. Vain katto estänyt kiipeämisen vieläkin korkeammalle.
Muutama nalle piti huitaista alas, jotta mahtui tähystämään. Ja mikä lauluääni! Wau!

                                                                 Kolmen koplan saunatorkut

   

Hmm! Nyt on loma loppu ja aika palata omaan kotiin, joka onkin melkoinen yllätys!

 Satokausi - toiveiksi jäivät

Syyskuu vaihtui lokakuuksi tosi hiljaa. Viikko äänettömänä ja vielä toinen flunssassa. Ehkä tämä joskus vielä päättyy.
Ulkona jaksaa sataa, sateisen kesän jatkoksi.
Pihahommia riittäisi. Satokausi epäonnistui tomaattien ja paprikoiden osalta.

Paprikoista suurin raakile on n. 7cm, muut sitten vielä surkeampaa kokoa.

Aronioita tuli tänäkin vuonna mukavasti. Niitä ei kylmä ja sade haitannut.

Tomaatteja pari litraa. Vähitellen punastuvat sisällä omenan hoivissa.

Tästä ei valmista syntynyt. Ei riittänyt tämän kesän auringonpaiste muuttamaan sokeria kerkkien päällä nestemuotoon. Vähän kertyi siirappia purkin pohjalle sokeroituakseen takaisin jonkin ajan päästä lämmön puutteessa.

 

Kotiseutumatkailua

Lämpöä ei tosiaan enää ulkona ole. Järvikin näyttää melko hyiseltä. Ei tullut käytyä uimassa viime kesänä ollenkaan!

Metsälenkillä tavattua.  "Kimpikompi" olisivat lapseni todenneet vuosia sitten!

Metsän uudistajat töissä, lahompaan suuntaan menossa.

Keskipäivällä on valoisaa. Joitakin viikkoja vielä ...

Jos ei tule lähdettyä edes lähimetsään, matkailua voi harrastaa myös nojatuolissa (tai sohvalla). Ihastuin näiden tekijöiden uudempaan kirjaan kesällä. Kirjakaupan ale-hyllystä lunastin sitten tämän ja matkailin viikonlopun. 

Joitakin nukkehankintoja harrastuksen tueksi

 Nämä olivat menossa pesuun tässä vaiheessa. Vaiheessa ovat edelleen eli odottavat joko inspiraatioita uusille kasvoille jne. tai matkaa eteenpäin.

 Kaunotar ja hirviö -sadun prinssihahmo. Ostin kotimaisen harrastajanettisivun kirppikseltä ja tulin ns. lievästi jymäytetyksi. Tältä myyjältä en ennen ole ostanut mitään, joiltakin muilta kyllä. En siis osannut arvata, että nuken paperipussiin laitosta veloitetaan useita euroja, Tyhmänä oletin, että maksan nuken+ postikulut. No, tuli vähän kalliimpi kuin oletin ja nyt osaan jatkossa kysyä etukäteen.

En mennyt konkurssiin ja uusi henkilöllisyyskin tälle selvisi.

Tässä pelastusarmeijan kirppikseltä löytynyt tyttö (4 ever best friend -nukke), ennen ja vähän myöhemmin.

Näin jatkui yhteinen taipaleemme. Tyttö ja skotti - ei samasta tarinasta :) Skotti vapautti sijaisnäyttelijänsä, joka sai jo uuden henkilöllisyyden. Mielestäni näin on parempi!

Tyttö sai jo vaatetta, kenkiä vielä haikaillaan. Vielä ei kertonut, millaiset olisivat sopivat. 

Olisivatko tällaiset ok? Nämä kuuluvat yhdelle "ikuisuusprojektille", johon en vaan ole tyytyväinen. Vieläkään. Kolmas naaman maalaus tehtynä, ääh!

                              Villatakki lämmittää tyttöä syksyn kylmillä.

Pakollinen kissa-aihe?

Yksi kissa...

Kori, pahvilaatikko, paperikassi... kaikki käy!

... ja toinenkin.

Neiti pesi takajalkaansa kaljun läiskän ja eläinlääkäri määräsi hoitoon voidetta. Ja "tuutin". Varmaan harmitti. Kissaa. Onneksi nyt jo unohdettu ja jalkaan alkanut kasvaa uutta karvaa. Olisiko tuon kaverin kanssa riehuessa tullut pikku naarmu, joka vaati tehopesua? Mitään syytä punoittavalle, karvattomalle läntille ei löytynyt eikä kissakaan kertonut. 

Nyt olisi lomaviikko menossa. Mikäpä siinä!