Eikä kameraa mukana!

Nokialaisella otetut kuvat toimivat vain muistin tukena. Ei niitä oikein valokuviksi voi tunnistaa.

Aamun lenkillä oli HILJAISTA! Ei juuri muita kulkijoita liikkeellä, ei liikenteen melua. Äänimaisemaa hallitsivat peipot, harmaalokit, tiaiset ja jokin usein kuulemani "pikkulintu", jota en ole tunnistanut, vielä. Kohtapuoliin ehkä tilanne paranee ratkaisevasti.
Hankittuna on muutaman mutkan kautta

lainattu kustantajan sivuilta

Tämä on mahtava!

 

Tämäkin aika hyvä!

 

ja tämä löytyy ennestään, alunperin hankittu jo lasten ollessa pieniä (painettu 1991).

Metsässä oli äänessä myös sepelkyyhky ja kovalla äänellä paukkuva järven jää. Vappuna ei enää ainakaan luistella.
 Jäällä oli lauma lepäilijöitä, joiden rauhaa vahhingossa häirittyäni ilmoille kantautui melkoinen torvisoitto. Anteeksi!

Tässä laumassa laskin yhdeksän yksilöä. Vähän matkan päässä lepäili yksi pariskunta ja järven yli lensi torvet törähdellen vielä yksi pari laulujoutsenia.

Taustalla uiskentelee pari sorsapoikaa. Liekö puolisot piilossa vai ihanko poikamiehissä on lähdetty liikkeelle? Sorsia näkyi kyllä järvellä enemmänkin. Kuikkaa ja härkälintua odotellaan vielä.

Säikäytin telkkäparin tällä polulla. Pahoitteluni heille vielä kerran.

Lumet ovat poissa

ja mänty rapsauttanut kävyt  polulle.

.
Harmitti kameran puuttuminen ja tätä päivitystäkin aloitin kirjoittamaan jo aamupäivällä, mutta ei suostunut lataamaan näitä onnettomia kuvia, ei sitten millään!
Onneksi levättyään kunnolla näin illalla onnistui!

Erämaatunnelmissa

Lauantaiaamun eväsretki parin kilometrin päähän torilta.  Paikkakunnalla, jossa asuin elämäni ensimmäiset kaksikymmentä vuotta. Ei tuohon aikaan luontomatkailu tullut tutuksi, sillä tosiaankin polkuja pitkin vajaan parin (ja linnuntietä yhden) kilometrin päässä näyttäytyi pieni järvi lähes asumattomine rantoineen. Siellä en koskaan siihen aikaan tullut käyneeksi. Tänään taisin käydä kolmatta kertaa koko elämässäni ja nämä kaikki viimeisen parin vuoden sisällä.

 Matkalla oli harju, jossa kasvoi mm. kolmea erilaista katajaa

ja syksyn keltainen koivu.

Harjun takana pilkotti se järvi. Muodoltaan lähes pyöreä.

Uskomaton rauha ja lähes äänetön ympäristö. Pari vanhempaa lintubongarisetää pistäytyi samalla rannalla. Vedessä kauempana jokunen alli (kiitos lintumiehelle, joka näytti lähikuvan kamerastaan, jossa oli puolen metrin objektiivi!), telkkiä, pari kalalokkia, neljä joutsenta sekä jokunen parvi tunnistamattomia lintuja. Lintumies näki hanhiparvenkin lentävän metsän yllä. Minä en.

 

Veden ylle taipuneessa tuomessa punaista mehua vuotava marja ja jokin pieni siivekäs vierailija.

Pehmeä sammal peitti kuusten juuria. Kuusikossa lennähti näkyville närhi huudellen jotakin. En ymmärtänyt viestiään :)

 Ehkä senkin mielestä oli

kaunis päivä ja hyvä retkisää!  Huomenna kenties taas sataa, tänään sai nauttia syksystä parhaimmillaan. Kiitos siskolle seurasta! Ja pullasta.

Melkein sunnuntaita

Tätä lähemmäksi sitä tuskin koskaan pääsee? Tunnistitko?
Eilen ihailin museossa tällaista ja kas kummaa, lempisarjahahmoni Hyacinth Bucket samaa lajia illan jaksossa. Minä en päässyt ajelulle :(

Minun ihailemani oli tosin aika vanhaa vuosikertaa. Olikohan peräti vuodelta 1921?

Oli viimeinen kesälomapäivä ja pääsin mukaan, kun sisko miehineen (siis yhdestä vain on kysymys, suomenkieli on hauskaa toisinaan) teki laajahkon vierailureissun tuonne Kangasalan suunnalle. Kiitos heille!

 Järvenselkää ja pilvipoutaa

 melkein näkyy Tampereelle

Katson maalaismaisemaa...

Suomi on kaunis maa. Myös kesällä!

Nyt on lomat vietetty ja arki alkanut. 

Menen tästä leipomaan, kun viinitilalta ostamani saaristolaisleipä tuli syötyä varsin nopeasti.