Hellekesän jälkimainingeissa

Hellettä ja paahdetta riitti sitten viikkotolkulla. Oikein oudolta tuntui nyt vetäistä farkut jalkaan ja paidassakin saattoi sietää pitkät hihat. Lämpötilan viipyessä lähes kolmessakymmenessä asteessa, vaatetukseksi tuli valittua mahdollisimman kevyttä ja ilmavaa.
Kävin kokeilemassa muutaman päivän ajan palkkatyötäni, ei sopinut polvelle. Jatkan vielä vähän aikaa kuntoutumista työterveyslääkärin ohjein.

Nukkeja on tullut haalittua kesän aikana kirppareilta ja kierrätyksenä muualtakin, joten puuhastelua on voinut jatkaa tuulettimen huristessa siirtäen helleilmaa paikasta toiseen. On se helpottanut oloa!

Rautakauden rouva sai vihdoin puolisonsa. Nukkefoorumilta ostettu Ken sai uudet kasvot ja tyylin mukaiset vaatteet.

Kirjastokin lainasi luettavaa juuri sopivasti!

Kahden vintage- Barbien omistajalle vähän vaatekomeron täytettä 60-luvun hengessä.

Tämä samaan osoitteeseen. Mallina vähän nuorempi lady!

Pikkuväen nuketkin, Kerttu ja Väinö,  saivat kesäksi uikkarit

"Rautakautisille" nukeille neuloin sukat hiukan neulakinnastekniikkaa muistuttavalla kalanruotoneuleella. OIKEALLA rautakaudella ei vielä puikoillaneulomisen taitoa tunnettu. Tämä käsityötapa saapui Suomeen vasta niinkin myöhään kuin 1600-luvulla.

Olen joskus kauan sitten opetellut varsinaista neulakinnastekniikkaa ja neulonut muutamat lapasetkin, jos oikein muistan. Nyttemmin taito jäänyt unohduksiin. Vieläköhän onnistuisi.... Ohjeitahan löytyi sekä netistä että paikallisesta kirjastosta.

Palautuihan se mieleen hetken pähkäillessä. Kaikki sukkalangan loput neulalle pätkä kerrallaan ja linnoitautuminen pariksi, kolmeksi illaksi sohvannurkkaan. Eihän tätä osannut lopettaakaan...

...ennenkuin langat loppuivat. Kudoin vielä pirtanauhan villapussukkaan hihnaksi. No totta, olisi pitänyt tietenkin olla tyylinmukaisesti lautanauhaa, mutta siihen tekniikkaan puuttuivat sekä välineet että taito. Ehkä seuraavaksi sitä sitten. Vuorin ompelin pellavatilkusta. 

Kokeilin vielä pyöreää aloitusta ja väkersin nuken pipon viheliäisestä kaapelikierteisestä langasta. Yhtään isompaa työtä en olisi viitsinyt. Ei paras lanka tähän tekniikkaan!

Kesällä tuli seurattua myös sääksen poikasten kasvua wwf:n luontolivessä. Kaverin kanssa!

Toinen kaveri "avusti" askartelutarvikelaatikon järkjestämisessä!

Pääsiäispupuja ja nukennaamoja

"Tässä isäpupu on, tässä äidin näät, 

tässä pikkupupujen kaikki näet päät..."

Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäispupuja pikatoimituksella. 20 silmukkaa,
neliöksi kudottu lappu ja siitä taiteltu/ommeltu pupu. Nopeaa ja näppärää!

Kirpparilöytö Jolina-ballerina sai uudet kasvot

Samoin kävi kirpparibarbielle. 

Se oli saanut uudet saumurikreppihiukset jo aiemmin syksyllä.

Myös Steffi vaihtoi silmien väriä ja hylkäsi turkoosit luomivärit

Kirpparilöytö Barbie My Scene sai uudet hiukset saumurilangasta. 

Tällä kertaa käytin kahta eri väriä.

Myös silmät ja meikki uusittin.

Näille koittaa nyt "uusi elämä", kunhan maalaukset ovat tarpeeksi kuivuneet 

ja saaneet lakkapinnan suojakseen. 

Vapaapäivät menneet sisällä näperrellessä, sillä kevätflunssa yllätti vieden äänen mennessään. Enimmäkseen ollut siis hyvin hiljaista. 

Ulkona pitänyt pikkupakkasta, mutta kirkkaat päivät olleet omiaan valaisemaan naamamaalarin työtiloja. Eipä ole illallakaan kovin aikaisin tarvinnut lisävaloja sytytellä. 

Maaliskuun viimeinen viikonloppu - pääsiäisen ulkoilua

Pääsiäispäivinä ei satanut. Aurinko paistoi ja ulkona oli jo vahva aavistus keväästä. Rannassa sunnutaina tavattu pilkkimies kertoi jään paksuuden olevan vielä useita kymmeniä senttejä. Melkein kairan mitta, kertoi hän. Pinnalla oli jo runsaasti vettä, eikä jäälle meno mitenkään houkutellut.

Poissa on jo talven valkoisuus. Jää on mustaa ja märkää...

Pystyyn kuivanut kuusi. Latva täynnä käpyjä ja rungon taakse piiloutunut käpytikka päristämässä kevättä alkaneeksi.

Varsinainen muurahaissampo! Niemessä pohjoisen puolella oli polut ja metsä vielä talven otteessa, mutta aurinkoisella länsilaidalla muurahaiset jo ahkeroimassa. Kuvassa näkyvä tumma "massa" koostuu lukemattomista vipeltävistä muurahaisista. Tuossa yli metrin korkeassa keossa ei enää nukuttu pääsiäisaamuna!

Se lohkeilee ja paukkuu, mutta on vielä tiukasti rannassa kiinni. Jää.

Aurinko lämmittää...

Pilkkijöitä ja lokkeja. Hassua, miten kesällä ärsyttävä lokkien kirkuminen ilahduttaa näin keväällä. Olivat jäällä lähellä pilkkiporukkaa. Havittelivatko valmiiksi ongittua kalaa? Sulaa vettä oli vasta satojen metrien päässä sillan alla. 

Metsässä, auringolta suojassa, näytti vielä talvelta.

Polulla oli liukasta ja paikoin erittäin liukasta. Muutamia kävelijöitä tuli vastaan ja kaikki kommentoivat liikkumisen haasteellisuutta. 

Hauskaa, kesäkelillä tai talven pakkasilla tuskin kukaan olisi avannut keskustelua! 

Pienellä Emmi-koiralla oli "nastat" omasta takaa ja niin lyhyet jalat, ettei korkealta olisi kaatunutkaan. Tämä hetkellinen tuttavuus kävi tarkistamassa housunlahkeisiini metsästä tarttuneet terveiset!

Toivottavasti kaikki saivat lenkkinsä tehtyä pahemmin kaatuilematta. Nastapohjakengät olisivat olleet asialliset, tukevilla vaelluskengilläkin pääsi etenemään, mutta tarkkana sai olla.

Pihaoravalla on turkinvaihto menossa. Selkä alkaa jo punertaa ja hännästä on tullut varsin harvakarvainen suti. Auringonkukansiemenistä puhtia päivään!

Itämaisneiti aterioi rairuoholla ja ohran oraalla. Taustalla ovat paprikan taimet hyvällä alulla. 

Yksi viikonlopun askarteluista. Mini-Strindberg mini-kirjoituspöydälle.

Ensimmäisestä tuli kauniimpi, mutta liian suuri! Sopisi paremmin Barbie-maailmaan, mutta ei taida kestää lainalasten leikkejä. Suklaamunan sisus, akryylimaalia, lakkaa, kultanauhaa, liimaa, maalikynä, pari nappia, vähän työkaluja...

Toinen minijuttu oli mummun perintötaulun pientäminen 1:12 kokoon. 

Varovaista ulkoilua nenäliinapaketti matkassa

Syksy, vaan ei vielä ruskan värejä kuin paikoitellen. Alimmassa kuvassa vasemmalla niemenkärjen tuntumassa vedessä näkyy muuten uimarin pää! Vesi taitaa olla lämpimämpää kuin ilma tällä hetkellä. Ei tehnyt mieli liittyä seuraan kuitenkaan.

Tässä tutussa metsässä retkeilimme lainalasten kanssa muutama vuosi sitten istuen tällä penkillä. Se oli silloin vielä oikeasti penkki! Ajan hammas on purrut kovimman kautta ja puu siirtyy takaisin luonnon kiertokulkuun.

Suojatietkin ovat palasina!

Nukke sai uuden ilmeen

Disneyn Ariel "naama mustelmilla". 

Tahra lähti acnevoiteella ja silmät kynsilakanpoistoaineella. Tässä hahmotellaan uutta katsetta.

Uusi ilme! (ja huonot kuvat)

Kirpparilta heinäkuussa ostettu Ari-nukke punaisine huopakynätatuointeineen.

Kahden kuukauden aknevoidehoidon jälkeen tatuoinneista on jäljellä enää vaaleat jäljet. Mutta laittaisitko samaa ainetta ihollesi? Siihen tarkoitukseen sitä apteekissa myydään.

Niin, se nenäliinapaketti oli mukana, koska kuume lähti mutta nenä vuotaa edelleen!

Leikisti modisti

Jos tekee oikein pieniä hattuja, ovatko ne hattusia? Onko hattujen valmistuspaikka hattula. Kokeilin kuitenkin täällä varsinaisen Hattulan ulkopuolella, miten askarteluhuopa taipuu pieniksi hatuiksi. Taipui ja ei. Mollie Makes -lehden mukana tulleissa "askartelukylkiäisissä" on ollut mm. huovan palasia, joista ajattelin kokeilla Barbie -kokoisia hattuja. Se akryylihuopa ei oikein taipunut "hattutukin" päälle.

Ensiksi tuli melko tökerö pinkki lierihattu.
Ja toiseksi lähes yhtä korni lippis.

Harmaasta tuli jo hiukan enemmän hattua muistuttava yritelmä.

Sitten kaivoin varastosta punaista vanhaa askarteluhuopaa, jonka materiaali on ilmeisesti viskoosia. Tästä sai väännettyä aikalailla hatun näköisen tekeleen.

Kirppislöytö- Barbie pukeutui entisen Kenin, nykyisen englantilaisen lordin vanhaan paitaan ja farkkuihin, hiukset napsaisin poikki. Olivat sen verran latvoista kärsineet ja nuken alkuperäisen kuvan mukaan joutuneet saksien kanssa jo aikaisemminkin tekemisiin. 

Hattutukkina oli pääsiäismunan sisältä löytynyt muovikotelo, joka kooltaan oli juuri sopiva tämän kokoisen nuken päässä pidettävälle hatulle. Huovan kastelin kuumassa vedessä ja varovasti venyttelin "tukille".  Höyryttäminen osoittautui hiukan hankalaksi :) 

Punaiset hatut on tehty yhdestä palasta, harmaaseen venyttelin kuvun, mutta lierit ompelin jälkikäteen erillisestä palasta. Ohutta satiininauhaa koristeeksi ja kotsa päähän!

Kukahan leikkii Barbieilla? Olisi syksyksi hattuja :)