Oikea hiihtoloma!

Tällä viikolla on meilläpäin vietetty hiihtolomaviikkoa ja meillä on ollut myös tällä kertaa jonkinlainen talvi! Lomaviikolla on ollut aikaa kuljettaa kissamummua hammashoitoon, käydä katsomassa upeaa nukkekotinäyttelyä Tampereella ja hiihtääkin jäällä olkapäätä varoen.

Mummulta mitattiin myös paineet silmistä (oli ok), tarkistettiin hampaat ja poistettiin sekä hammaskivi että yksi poskihammas.

Totinen kisu! Toipilas.

Alkuviikosta oli ohjelmassa bussiretki nukkekotinäyttelyyn. 

Pleksin läpi kuvaamisen jälki oli kehnoa. Hyviä kuvia löytyy talo20.blogspot.fi ja sieltä linkkejä edelleen rakentajien sivuille.

Nukkekodit olivat vaikuttavia. Nukkekotiyhdistyksen 20-vuotisjuhlatalojen rivi eri tekijöiden jäljltä oli taidokas. Kerrostalot aivan upeita! Monta hyvää vinkkiä tarttui mukaan tulevia projekteja varten. Voi sitä nikkaroinnin ja näpertelyn määrää, mitä tuotoksiin oli tarvittu! 

Ja vihdoinkin pääsin myös hiihtämään!

Jäällä riitti lunta ja latua. Paikoin oli vesi noussut suojakelin aikaan jäälle, jää murtunut latukoneen alla ja nyt jäätynyt, joten latu oli sieltä täältä aika epätasainen. Hyvin sai suksista voiteet kuorittua!

Mutta mukavaa oli! Metsään en maastovaihtelun vuoksi uskaltanut hiihtää, kun piti vielä varoa tuota olkapäätä. Ylämäki olisi vaatinut voimaa ja tietysti alamäessä olisin heittänyt kuperkeikan. Jäällä tasaisella sujui ongelmitta.

Kuvan keskellä oleva musta piste ei ole roska, vaan komea korppi, joka raakkuen lensi yli järven. Hetken päästä kaveri seurasi perässä huutaen korpin kielellä jotakin ilmeisen tärkeää. Ei tainnut edellä lentäjä kuulla, sillä niin monta kertaa piti toistaa...

Olkapään jumppa jatkuu fysioterapeutin antamien ohjeiden mukaan. Kävin tiistaina hakemassa uudet kuviot! Pientä liikettä ja rutosti toistoja!

Hiihtolenkillä (ja muutenkin viikon aikana) jotkut puhelinmyyjät yrittivät tavoittaa ties kuinka monetta kertaa numerostani Helka A....sta (kuka hän sitten lieneekään). Tämän salaperäisen Helkan kanssa minulla ei liene muuta yhteistä kuin etunimen viimeinen kirjain. Tämä puhelinnumero minulla on ollut vuodesta 1996, joten tuskin on Helkaneidin entinen numerokaan!! Jälleen kerran pyysin soittajaa poistamaan MINUN puhelinnumeron heidän tiedostoistaan. Ihmettelin, miten numeroni ylipäätään voi olla puhelinmyyjien käytössä, koska juuri tässä numerossa on suoramarkkinoinnin esto. Pointsit kyllä näille soittajille, sillä hyvin kohteliaasti pyysivät anteeksi häiriötä ja vaikuttivat olevan oikeasti pahoillaan. Toivottavasti häiriösoitanta loppuu!

Pakkasta, pakkasta, pakkasta riittää...

Tänään ikääntyneet lähtivät muutaman tunnin happihyppelylle (ulkovarastoon).

Ryhmään kuuluivat kaikki vanhat puulastutäytteiset karvakamut ja Tiro. Tiro on musta yli 50-vuotias lammasturkiksesta tehty koira vasemmassa reunassa. Sen sisukset lienevät jotakin "trasselia", kovaksi täytetty, vaan ei karkeaa kuten lastu. 

Mukana ovat isot puolannallet, pari saksalaista käsinukkea, kettu ja kissa (liekö ihan Steiffia, kuten majavakin, korvanappi puuttuu), kiinalainen pikkunalle, ilmeisesti Teddy Hermannin kauris ja harmahtava nalle, jonka alkuperästä ei nalletietäjä-myyjäkään aikanaan ollut varma.

Pari tuntia pakkasessa tekee tehtävänsä, jos joku "ötiäinen" on päässyt muuttamaan turkkiin tai sisuksiin. 

Pihalle en voinut heitä viedä, koska.......

meidän pihalla ulkoilee !!!!!! jonkun valopään kissa. 

Myös lähes parinkymmenen asteen pakkasessa. Ja tällaista jälkeä löytyi eilen oven pielestä!

Samainen kissahan terrorisoi meitä ennen pakkasia ilmestymällä takapihallemme noin puolen yön aikaan saaden omat kissamme sisällä hermostumaan täysin. Vieras kissa mourusi pihalla ja loikki ikkunaan jättäen kuraisia jälkiään.

Kissa ei ole kenenkään lähinaapurin, vaan tulee nähtävästi viereiseltä asuntoalueelta saakka (näin eilen illalla lenkiltä tullessani juuri samannäköisen reippailevan tarmokaasti sinnepäin). Omistajan kun tietäisi, voisi antaa siivoustehtävät hänelle). Nyt on kaikki mahdolliset kissankarkotteet käytössä, seuraavaksi tehtäväksi jää napata kissa kiinni ja toimittaa löytöeläintaloon. Jonkin verran ottaa aivoon tuollaiset kissan omistajat! Yleensäkään en voi ymmärtää, että kaupunkialueella pidetään kissoja irrallaan ja vielä vähemmän, että se tapahtuu näillä pakkasilla!

Jotakin kivaakin on luvassa. Siskolta tuli juuri viesti, että läheisellä järvellä on 25 cm jäätä ja retkiluistelurata aurattu!!! Lisäksi aurauslumesta on tehty jäälle oiva pohja hiihtoladulle! Ihanaa!! Tosin vasta keskiviikkona työvuorot antaisivat mahdollisuuden päästä jäälle valoisaan aikaan. Ehkä jaksan odottaa.

21.02.2010 - 21.02.2015 Mummulan elämää

Hupsista vaan! Tämä mielikuvitusmummula näki päivänvalon

viisi vuotta sitten, 21.2.2010, jolloin ensimmäinen blogimerkintä koski nalleja ja kissoja. Kovin kauas ei olla vieläkään edetty. Nallepajalla on ollut vähän hiljaisempaa, muita "otuksia" synnytelty viime aikoina. Tosin myös nalletarvetta on tiedossa tulevaisuudessa.
Kissoista riittää asiaa aina. Viisi vuotta sitten odoteltiin nyt jo edesmennyttä birmapoikaa tänne uuteen kotiin. Nyt on jo yli vuosi siitä, kun jouduimme sinisilmävintiöstämme luopumaan.
Kissakuva ei tällä kertaa ole  omista kissoistamme vaan on lainattu Fazerin Kis-Kis -karkkirasiasta. Se on nyt vihdoin tyhjä. Kiitos A:lle ja K:lle, kun jouluna pitivät näin huolta, ettei verensokeri pääse laskemaan! Hyviä olivat. Kis-kis! Sopii tämäkin kuva mummulan henkeen erittäin hyvin.
Blogimaailmassa Mummula on tämän viiden vuoden aikana muuttanut kerran osoitettaan, tosielämässä on vaihtunut vain ulko-ovet ja vähän seinien sisäpuoltakin on fiksailtu!


Viisi vuotta sitten helmikuussa oli lunta ja hiihtokelit parhaimmillaan. Kilometrjä tuli sen talven aikana runsaasti. Muistelen,  että kilometrimäärä merkittiin kolmenumeroisella luvulla. Tänä talvena kilometrejä tuli ehkä kaksikymmentä! Osin lyhyen talven ajaksi sattunut flunssa verotti hiihtomahdollisuuksia. Kyllä vaan harmittaa silti! Nyt alkoi nimittäin hiihtoloma!!!

Tänään lenkillä oli mukana vain sauvat. Sukset pakkasin jo varastoon, sillä ladut näyttivät tältä - parhaimmillaan.

Monojen tilalla oli nastapohjakengät.

Tiet näyttivät tältä

Liukas jää vesipatjakuorrutuksella.

tai tältä.

Ei kuitenkaan talviselta. Vettä tihuutti taivaalta.

Onneksi voi vaikka virkata!

Pyörylät ja laaduntarkkailijan käpälä (mummukissaa kiinnosti)

En ole vieläsuunnitellut, mihin näitä pyörylöitä käyttäisin, ryhdyin vain kokeilemaan esimerkin innoittamana. Tehtyäni yhden tein vielä yhden ja toisen ja kolmannen ja ja ... Tähän asti kudinpuikot tai ompelukone ovat olleet virkkuukoukkua mieleisempiä työkaluja, mutta kiva on kokeilla tätäkin. Onhan minulla toki yksi ikuisuusprojekti, jota olen toteuttanut virkkuukoukku aseena. 

Näitä tehdessä tuli samalla tuijoteltua joku uusintaelokuva telkkarista, muutamat uutiset, joku brittisarja ja pari tuntia hiihtokisoja. Ei ihme, että selkä oireilee, vai mitä? Ehkä opettelen virkkaamaan seisten tai vaikka kävellen!

Viisi vuotta mennyt, höpinä jatkuu ainakin toistaiseksi! Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille. Toivottavasti vierailette täällä edelleen!

Mukavaa viikonloppua!

Aurinko, suksien suihketta ja vieraita pihalla

Mahtava aurinkoinen päivä. Aamulla herätys, kun pentunen narskutti hampaillaan makuuhuoneessa koukussa riippuvia helmiäni. Onneksi ei saanut lankaa poikki!

Jo aamusta näytti, että säätiedotus olisi tänään oikeassa. Aurinkoa luvassa.
Lähdin heti aamusta katsomaan, millaisessa kunnossa lähiladut ovat. Ennen yhdeksää lähdettyäni sain hiihdellä aika rauhassa, puoleen tuntiin en nähnyt ainuttakaan ihmistä, vain muutamia oravia ja sirkuttavia lintuja. Pellolla olivat ladut kohtalaisessa kunnossa, metsässä tosi roskaiset, jäiset ja niin vähän lunta.

Mikä kumma siinä muuten on, että jalankulkijoiden pitää polkea sekin vähä lumi kuopille? Näiltä tienoilta kun ei lenkkeilyyn sopivista reiteistä ole pulaa. Löytyy kevyen liikenteen väylää ja hyvin tallattuja metsäpolkuja. Mutta ladulle tai luistelu-uralle on päästävä - myös se koira pissattamaan. En ymmärrä muuksi kuin kiusanteoksi. Näin vähälumisena talvena se harmittaa erityisen paljon.

Hän hiihteli vain pihassa. Repussa oli kuitenkin vähän evästä.

Päivällä Rouva Fasaani käväisi tarkistamassa lintulaudan tilanteen.


Tällä kertaa yksin.



Herra Fasaani oli vieraillut edellisenä päivänä.
Tänään ei näkynyt.

Päivä on pidentynyt jo huomattavan paljon. Tammikuun alussa aurinko nousi 9.34 ja painui horisonttiin 15.17. Tänään vastaavat ajat olivat 8.05 ja 17.08. Eron tosiaan huomaa! Ja valoisa aikahan alkaa jo vähän aikaisemmin kestäen myös vähän pitempään.
Vastaava aika kalenterissa eteenpäin ja auringon nousu- ja laskuajat ovat 6.06 ja 18.51!  Ehkä katsoin oikein? Jippii!!

Sain perjantaina paketin.

Toivottavasti tähän ei kissankynnet uppoa!

Mukavaa alkavaa viikkoa toivottaa myös

atk-tuki!

Game over

"Kermakakku", kissanruokaa ja muita mietteitä palmusunnuntaina

Kevyen sorttinen kermakakku lasten leikkeihin. Näppärä säilyttää Body Shopin vartalovoirasiassa :)

Tällainen pikainen välityö villapaidan (huom! ei villaTAKKI) neulomisen ohessa. Villapaidan tekele löytyi muovilaatikosta, jossa on joku toinenkin keskeneräiseksi jäänyt viritelmä. Se toinen on punainen puuvillaneuleTAKKI, jonka piti valmistua kaiketi jouluksi 200X. Eipä ole itsekseen valmistunut näemmä. 

Siivoilin ompelu/neule/lankavarastojani ja tein löytöjä jo tässä jokin aikaa sitten. Perjantaina tartuin askartelulaatikoihin (monta) ja syynäsin ne. Kassillinen roskiin ja pari isoa ja yksi pieni laatikollinen sekalaista sälää ja kaikenmaailman paperia, kartonkia ja korttipohjaa myöhempää käyttöa (!!!!) varten. 

Nyt se on tapahtunut! Pikkuinen kissaneitimme on oppinut syömään märkäruuan, raksujen, juuston, jäätelön, jugurtin, riisikakkujen, viherkasvien, kerman, kevytlevitteen, löylyveden ym. lisäksi myös 

POSSUNPUMPPUA! Sydän pitää vaan muistaa pilkkoa tosi pieneksi!

Isommat kissathan saa tällä herkulla kirjaimellisesti hyppimään seinille - tai ainakin pitkin pöytiä! 

En ole vielä kertonut heille, mutta jääkaapissa on sulamassa jäinen köntti tätä ihanuutta!

Tein perheelle kasvissosekeittoa. Se taas on varma herkku läsnäoleville ihmisille. Mutta. Aina ei voi onnistua. Laitoin kiehumaan punaisia ja vihreita linssejä, porkkanaa, sipulia ja perunan tilalle ajattelin kokeilla riisiä. 

Virhe 1. Olisi pitänyt ajatella vähän tuota värimaailmaa...

Virhe 2. tapahtui, kun epähuomiossa hurautin puuroutuvan riisin sijasta kourallisen parboiledia. Ei muuten soseudu...

Virhe 3. kun huiskaisin pakastimesta kevytkermaa kuohun sijasta (sitä kuohua en löytänyt sieltä) ja päästin satsin kiehumaan - pohjaan. Onneksi huomasin heti ja kaadoin toiseen kattilaan. 

Tässä vaiheessa kiinnitin huomioita keitoksen väriin. Yritin parannella sitä livauttamalla sekaan vielä pakastepussin pohjat porkkana-paprika-tomaatti (ja mitälie punaisia vihanneksia)sekoitusta. Mausteita soppaan. Ja bamixilla perään. Näytti edelleen rumalta!

 Ruokapöydässä poika sitten kauhoi varovasti pienen annoksen lautaselleen todeten "ai sä teit puklua".  

Onneksi hän ei ollut lainalasten kanssa viime viikolla mukanamme jäteveden puhdistamolla. Ties miksi olisi silloin keitosta nimittänyt. 

Mut maku oli ihan ok. 

Aurinko on paistellut ja ilma näyttää keväiseltä paksuja lumihankia lukuunottamatta. 

Aamulenkiltä järviladulta.

Eiliseltä päivälenkiltä lumikenkäillessä nuotiokodalle. Kiitos siskolle seurasta. Käveltiin muuten aika matka!

Klo 17.45

Ihanaa, päivä on tosiaankin pidentynyt!

Hiihtolenkki onnistui tänään :)

Talviurheilua

Minä osaan tehdä lumipalloja hiihtosauvoilla ja kivoja jäämakkaroita suksilla  :-) !!!!!!
Tarkoitus oli käydä työpäivän jälkeen hiihtämässä siis. Eka kilometri meni aika hyvin, vaikka epäilin, että ei tainnut voitelut mennä ihan nappiin. Sitten alkoi tuntua aika tahmealta. Jyrkähkön ylämäen päällä suksissa olikin jo niiden omaa paksuutta tuhdimpi jääkerros ja niin lujasti kiinni, ettei mukana olevilla välineillä (mm. vanha abloy -avain) irronnut mitään. Tamppasin lähimmälle kadulle ja kävelin kotiin reilun kilometrin. Ei ollut aurattu lumisatteen jäljiltä. Kiva muhju. Käyhän se kuntoilu näinkin!

Kotipihalla, kun suksista on raapattu kaikki, mitä irti lähti. Sauvat jääneet vielä puhdistamatta.

Sukset kylppäriin sulamaan ja utelias pikkuneiti silmiään pyörittelemään viereen.

Uskaltaisiko maistaa? Hui, kylmää!

Tammikuinen lauantai ja vähän sunnuntaitakin

Imuroituani lauantaiaamuna soffan, tempaisin istuintyynyjen päälliset irti.
Niissä on kätevät vetoketjut, mutta kangas EI ole vesipestävää. Siispä tungin ne pesukoneeseen kolmenkympin hienopesuun. Eikös se sitä juuri tarkoita? Vähän Vanishia perään. Lähtee kissojen mahdolliset sotkut.
Pesun aikana pyöräytin vanulevyä tyynyjen päällipuolelle  ja kiepautin vielä kuitukangasta päälle. Kontaktiliimalla kiinni ja kuitukangas  lisäksi muutamalla pistolla ommellen. Istuintyynyjen pinta oli muuttunut kummallisen möykkyiseksi. Syynä oli alkuperäisen vanun "rullautuminen" pieniksi juomuiksi paksun superlonlevyn päällä.
Muuten, sohvan alta löytyi 12 leluhiirtä. En hämmästynyt. Pikkuinen ilahtui silminnähden.

Assistentti keskipisteenä hidastamassa työtä. Tietysti.

Vanua ja kangasta oli niin sanotusti juri ja juuri riittävästi

 Koneen lingottua päälliskankaat kiskoin ne kosteana tyynyjen päälle ja laitoin kylppäriin lämpimään kuivumaan. Ihan hyvät tuli! Kuivana tuskin olisin saanut niitä paikalleen. Istuintyynyn pohjana on puuvillakangas joka (lievästi sanottuna) kutistui!

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Kissat luulevat varmaan, että sohva on niitä varten. Paitsi, että siinä on niistä lähes aina joku nukkumassa, siihen on terotettu kynnetkin erinäisiä kertoja. Irtolangat olen ajellut nypynpoistajalla, joten ehkä jo piankin on odotettavissa nahan luonti eli kangas vaan yksinkertaisesti putoaa pois.... Mulla ON jo varasuunnitelma!

Lauantai oli muuten kaunis päivä!

Aurinko paistoi ja puut olivat kauniisti kuurassa. Kuvassa näkyy siis aurinkoisuus! Kuurat jäi kuvaamatta, kun puhelimesta loppui tämän kuvan jälkeen akku! 

Iltapäivän kävelylenkillä kuvattua.

Sunnuntaina sisko houkutteli hiihtämään uusille urille. Parin kilometrin päässä on kaupungin kunnossapitämä latu, jota ei vaan ole tullut koskaan käytyä kokeilemassa. Mainio peltolenkki olikin. Ja luonto ympärillä uskomattoman kaunista! Valkoinen hanki, kuuraiset puut!
Harmi, ettei tuonne ole yhdyslatua  kotiovelta, kuten noille tutummille urille. Kokeilimme kuitenkin kotiinpäin tulessa lähes umpihankihiihtoa yli läheisen pellon. Sikäli lähes, että joku yksinäinen hiihtäjä oli umpihankihiihtänyt ennen meitä.  Se pelto loppuikin sitten oikein kunnon ojaan! Lennätimme sukset ojan yli ja rämmimme itse ojan kautta toiselle puolelle. Siellä olikin jäljistä päätellen seutukunnan koirien julkinen vessa. Kiitos pakkasen, ei tarvinnut kuitenkaan pestä suksia reissun päätteeksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Hiihtämisiin!