Näyttää olevan syksy!

Viikonloppuna irroittelin köynnösruusun terassin kattorakenteista. Ilman verenvuodatusta en siitäkään selvinnyt. Piikikäs mokoma oli tosi lujasti kiinnittänyt itsensä rakenteisiin ja irrotellessa ottivat kädet osumaa rukkasista huolimatta. Sekatöörit piti ottaa avuksi lopulta. No, nyt se kellottaa kaiteen vieressä kyljellään ja odottelee kylmiä kelejä ja pakkaspeitettä. Uudet, menneen kesän versot ovat niin pitkiä, että todennäköisesti tulevat paleltumaan talven aikana. Ei taida pakkaspeite ja varastointitila riittää. Katolta mahdolisesti putoava lumi tuhoaa ne viimeistään. Mutta hienosti kukki kesän ja tuotti vielä marjojakin!

Siivoilin pihaa vähän muutenkin ja tyhjentelin ruukkuja lakastuneista kasveista. Revin pihalle levinnyttä ja nyt jo kuivunutta pihatatarta. Seuraavana aamuna harmitti!

Nämä kaverukset tulivat etsimään ruokaa. Olin tyhjentänyt tietämättäni niiden ruokapöydän! Löysivätköhän kompostikehikolle? Kivien väliin oli jäänyt hyvin niukasti siemeniä.

Punatulkkuja ei meidän pihassa ole näkynyt vuosiin. Jokohan pitäisi laittaa lintulauta?

Metsäkäyntejä olen tehnyt lähes päivittäin ja polvikaan ei näytä pahemmin kenkkuilevan pehmeällä alustalla tassuttelusta. 

Lenkki kulki rannan kautta ja näyttipä pitkästä aikaa oudolta. Järvi oli (lähes) peilityyni!

Keskiviikko on edelleen vapaapäivä! Nyt lähden tapaamaan entisiä työkavereitani, joista tuli myös hyviä ystäviäni. Tein heille pienet "muistiaiset" yhteisestä työpaikastamme, jonka rakennusta aivan juuri ollaan rouhimassa nurin. Onnettomat olivat tilat, mutta sitäkin mahtavampi työtiimi! Luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja huumoria riitti. Ja näitä avuja tarvittiin usein! Kyllä niitä vuosia mielelläni vieläkin muistelen.