Oikea hiihtoloma!

Tällä viikolla on meilläpäin vietetty hiihtolomaviikkoa ja meillä on ollut myös tällä kertaa jonkinlainen talvi! Lomaviikolla on ollut aikaa kuljettaa kissamummua hammashoitoon, käydä katsomassa upeaa nukkekotinäyttelyä Tampereella ja hiihtääkin jäällä olkapäätä varoen.

Mummulta mitattiin myös paineet silmistä (oli ok), tarkistettiin hampaat ja poistettiin sekä hammaskivi että yksi poskihammas.

Totinen kisu! Toipilas.

Alkuviikosta oli ohjelmassa bussiretki nukkekotinäyttelyyn. 

Pleksin läpi kuvaamisen jälki oli kehnoa. Hyviä kuvia löytyy talo20.blogspot.fi ja sieltä linkkejä edelleen rakentajien sivuille.

Nukkekodit olivat vaikuttavia. Nukkekotiyhdistyksen 20-vuotisjuhlatalojen rivi eri tekijöiden jäljltä oli taidokas. Kerrostalot aivan upeita! Monta hyvää vinkkiä tarttui mukaan tulevia projekteja varten. Voi sitä nikkaroinnin ja näpertelyn määrää, mitä tuotoksiin oli tarvittu! 

Ja vihdoinkin pääsin myös hiihtämään!

Jäällä riitti lunta ja latua. Paikoin oli vesi noussut suojakelin aikaan jäälle, jää murtunut latukoneen alla ja nyt jäätynyt, joten latu oli sieltä täältä aika epätasainen. Hyvin sai suksista voiteet kuorittua!

Mutta mukavaa oli! Metsään en maastovaihtelun vuoksi uskaltanut hiihtää, kun piti vielä varoa tuota olkapäätä. Ylämäki olisi vaatinut voimaa ja tietysti alamäessä olisin heittänyt kuperkeikan. Jäällä tasaisella sujui ongelmitta.

Kuvan keskellä oleva musta piste ei ole roska, vaan komea korppi, joka raakkuen lensi yli järven. Hetken päästä kaveri seurasi perässä huutaen korpin kielellä jotakin ilmeisen tärkeää. Ei tainnut edellä lentäjä kuulla, sillä niin monta kertaa piti toistaa...

Olkapään jumppa jatkuu fysioterapeutin antamien ohjeiden mukaan. Kävin tiistaina hakemassa uudet kuviot! Pientä liikettä ja rutosti toistoja!

Hiihtolenkillä (ja muutenkin viikon aikana) jotkut puhelinmyyjät yrittivät tavoittaa ties kuinka monetta kertaa numerostani Helka A....sta (kuka hän sitten lieneekään). Tämän salaperäisen Helkan kanssa minulla ei liene muuta yhteistä kuin etunimen viimeinen kirjain. Tämä puhelinnumero minulla on ollut vuodesta 1996, joten tuskin on Helkaneidin entinen numerokaan!! Jälleen kerran pyysin soittajaa poistamaan MINUN puhelinnumeron heidän tiedostoistaan. Ihmettelin, miten numeroni ylipäätään voi olla puhelinmyyjien käytössä, koska juuri tässä numerossa on suoramarkkinoinnin esto. Pointsit kyllä näille soittajille, sillä hyvin kohteliaasti pyysivät anteeksi häiriötä ja vaikuttivat olevan oikeasti pahoillaan. Toivottavasti häiriösoitanta loppuu!

Sunnuntaina, helmikuun 21.

Ulkona pyrytti lunta, oli pyryttänyt jo yöllä. Taas vaihteestaan näytti oikein talviselta. Lämpötila ulkona oli kuitenkin plussan puolella ja roskista viedessä tajusin siellä olevan tosi liukasta. Aura oli käynyt kiillottamassa pihatien. En lähtenyt sen kauemmaksi. Olkapää on edelleen remontissa. Fysioterapiasta on saatu jumppaohjeet ja työterveyslääkäri tuikannut kortisonia olkapäähän. Jospa se tästä helpottaisi. Ei oikein innostanut lähteä liukastelemaan, sillä ottihan tuo olkapään paraneminen takapakkia, kun edellisen kerran hain tasapainoa kämmenet leveellään.

Askartelu onnistui. Suunnitteilla on ollut yhtä ja toista. Omien ja yhteisten ideoiden toteutusta sekä mm. käynti Tampereella tutustuen nukkekotitaitajien aikaansaannoksiin.

Koko 1:12 tuntui nyt sopivan kokoiselta puuhalta.

Tarvittiin kaksi talouspaperirullaa. muovipullo, jonka halkaisija on n. 5,5 cm. taipuisaa kartonkia, liimaa ja erinäisiä työvälineitä.

Pullo toimi muottina, jonka ympärille liimasin halkaistuista pahvirullista sopivan kokoisen lieriön.

Valmiiseen lieriöön leikkasin aukon ja samanlaisen kartonkipalaan, jolla  päällystin lieriön. Liimaa ja kumilenkkejä. Ylä- ja alareunaan muutama kerros kartonkisuikaletta.

Kipinäsuoja mustasta tyllistä. Maalia pintaan. Maalivalikoima oli kehnonlainen, joten sekoitin tilkkaan gessoa pisaran mustaa akryyliväriä. Gessolla kuvittelin saavani hiukan tasoiteltua noita pahvin reunoja. Assistentti seurasi tiiviisti.

Loput yksityiskohdat paikalleen ja pönttöuuni oli valmis.

Klapikuorma odottamassa. Assistentti on vaihtunut.

Lisää puita haettu liiteristä. Näpertelin vielä puunkantotelineen. 

Siinähän tämä sunnuntai vierähti mukavasti.

Askartelua, muistelemista

Askartelupaperia, paksua pahvia, lahjapaperia, ompelukone, liimaa, vinonauhaa, lankaa...

Koska en ole kirjansitoja, enkä ymmärrä hienosta tekniikasta muuta kuin sen mitä vanhan kirjan purkamalla saa selville (ja sitäkin tietoa harkiten väärin käyttäen), taittelin ensin tarkkaan valitun väriset askartelupaperit kahtia ja ompelin koneella pitkin pistoin taitteelta aina muutaman paperin nipuiksi. Yhdistin sitten nämä niput pujottelemalla selkäpuolelle vahvempaa lankaa ompelutikkien lomitse yhdistäen näin useamman nipun kirjaksi. Tähän taustaan ruuttasin liimaa, ihan Eri-Keeperiä vaan, ja liimaan kiinni ohuen organzanauhan noin niinkuin tukemaan liimausta. 

Kannet leikkasin tukevasta pahvista, taustaksi taipuisan pahvisuikaleen ja koko hoito avatulla vinonauhalla kiinni. Tässä vaiheessa kirja ja kannet olivat vielä erillään. 

Kansien päälle liisterillä kiinni neulekuvioista lahjapaperia à la Kaffe Fasset. Liisteriä muuten maistoi karvakamuista nuorin. Se myös levitti liisterijauhetta seuraavana yönä pitkin keittiötä. Olin unohtanut liisterijauhepakkauksen pöydälle.

Lopuksi kirja kokoon liimaamalla sen uloimmat lehdet kansipahveihin. 

Sisältönä oli kaikkea pientä - sanaa ja kuvaa - työtoveruutemme ja ystävyytemme alkutaipaleelta.

Mitä mainioimpia eläkepäiviä toivottamassa olivat viimeisella aukeamalla myös meidän molempien "voimaeläimet". 

Oli tosi hauskaa muistella kirjaa kootessa kaikkea yhdessä koettua. Sisältö oli aika lailla työelämästä, mutta tuskin olisimme koskaan tavanneetkaan ilman yhteistä työhistoriaa. Nyt työpaikat ovat olleet erillään jo vuosikaudet, ystävyys on sen sijaan säilynyt lämpimänä. 

Ihania eläkepäiviä T! Toivottavasti muutamien vuosien kuluttua tullaan perässä!

Mukavaa oli tavata myös muita entisiä työkavereita, nykyisiä ystäviä. Vanhoja muistellessa ja uusista elämän kuvioista keskustellessa aika rientää aina turhankin nopsaan. Seinäkello tosin päätti, että nyt ei minuutteja lasketa ja pysähtyi!

Minikokoista

Luistellessa kompuroitu olkapää olikin sitten vähän tukalampi juttu. Puolitoista viikkoa töissä ja sitten työterveyden kautta taas viikko kotihoidossa. Ylihuomenna yritän taas töihin, mutta vamman tutkimus jatkuu ja jatkohoitoa suunnitellaan.

On sitten tullut näpräiltyä yhtä sun toista pientä. 

Tässä ensimmäinen näyte. 

Mummulan mattopiiska kokoa 1:12. Ohjeen otin Maria Malmströmin kirjasta "Nukkekoti Väinölän vuosi". Materiaalina käytin rautalangan sijaan ruskeaa paperinarua, jonka sitten lakkasin. 

Kirpparilta löytyi tällainen. Katsotaan, syntyykö uusi balleriina. Tämä on Barbie, joten jonkin verran. isompi kuin nuo nukkekotinäperrykset
Perjantaina 19.2. mennään katsomaan mallia :  St. Petersburg Ballet Theatre: "Romeo ja Juliet"


Tämä on kokoa 1:1

Kaverukset torkuilla!

Talvi tuli ja meni tammikuun päivien myötä

Viikko sitten tienoot olivat lumen peitossa, jäällä riitti hiihtäjiä ja luistelijoita sekä myös meitä kävelijöitä.  

Nyt on lähes kaikki lumi poissa, tiet liukkaita ja kuraisia. 

Edellisen viikon kompuroinnin vuoksi olkapää ei kestänyt hiihtoa, joten ainakin toistaiseksi sukset ovat jääneet varastoon. Toivottavasti se sääennuste pitäisi paikkansa, jossa luvataan tiistaiksi lumisadetta. Ehkä jo varovasti voisi yrittää sauvoja heilutella :)

Kun ei ole pystynyt mitään laajempia liikeratoja tekemään, on voinut keskittyä pikkunäpertelyyn.

Bakeliittipuhelin 60 -luvulta. 

Oikeastaan 12 mm leveä nukkekodin puhelin Cernit- massasta.

"Vastapaistettuja" asukkaiden osia. Kalpeammat Cernitistä ja tummempi Super Sculpeysta. 

Odottelevat kokoonpanoa ja viimeistelyä. Katsotaan, keitä sieltä syntyy. 

Ostin jopa uuden lelun askartelua varten.

Lupaa porata, jyrsiä, kaivertaa, kiillottaa, hioa ja katkaista. Varmaan tosi laadukas peli, hintakin oli huima 16,95!!!! :) :)

Kohta kokeillaan!

Pallopäät sietävät jo toisiaan aika hyvin. Tässä vielä kevyen väliseinän takana, mutta olen yllättänyt heidät myös samalta ruokakupilta syömästä - yhtäaikaa!

Tässä kurkistellaan piilossaolijaa.

Pallopoikahan se siellä!

Mummu nukkuu, kuten suurimman osan vuorokautta. Välillä käy syömässä - eli aamulla,illalla ja lähes tasan kello kolmelta (jos palvelusväkeä on paikalla). Kerran päivässä kiertää 6-8 kierrosta kahdeksikkoa keittiön ruokapöydän ympäri olohuoneeseen kiertäen siellä sohvapöydän. Paljon ei pian 17 -vuotias enää jaksa. 

Mukavaa alkavaa helmikuuta!

Pitemmittä puheitta

Siinä ne nyt ovat. Iso ja pieni. Pienestä puuttuu vielä pätkä ketjua ripustusta varten.

Suhteet eivät ole ihan kohdallaan. Minikrunun sakarat ovat aivan liian pitkät. Ehkä teen vielä uuden. Ensin haen suurentavat silmälasit tai luupin sekä sijoitan kirkkaan työvalon järkevään paikkaan muutakin työskentelyä kuin ompelua varten.  

Näin syntyi miniatyyri, ison syntyvaiheista ei ole tietoa. Ikää alkaa olla sata vuotta, joten tekijääkään ei enää pääse haastattelemaan.

 

Muovikorkki, kalenterin kierreselkää, nappi, tinapaperia, 

muutama pikkukorkki, pohjamaali ja kuparimaali päälle. Tukevaa teellä värjättyä paperia kiinni-iskettävän nepparin ympärille varjostimeksi, hiukan kultatussilla reunaan väriä, lampun virkaan helmi, siima/kuumaliimakiinnityksellä paikalleen. Yhdellä nukkekotifoorumilla kerrottiin, että helppo olisi laittaa oikea sähkövalokin tällaiseen. Helppo ja helppo. Ei minulle ainakaan toistaiseksi.

Näpertelyä

Olkapää muistuttelee viikonlopun kämmistä edelleen, joten neuletyöt makaavat vaatehuoneessa ja ompelukonekin saa viettää lomaa. Ihan pikkuista askartelua tosin voi harrastaa.

Mummulan perintökello oman olohuoneen seinällä. Koko noin 60x34 cm.

Minimummulan minikello n. 2x5 cm.

(takana sokeripala mittakaavana)

Tässä seuraava projekti:

Kattokruunu 1:1 koossa

minikoko odottaa maalaamista ja valaisinkupujen kiinnitystä