"Piippolan vaarilla oli talo..."

siellä se hoiteli lampaitansa...

...  possujansa...

...  lehmiänsä...

...  kissojansa...

... koiriansa...

...hiiala, hiiala, hei!

Virkkausvimma yllätti ja jämälangoista syntyi pikkuväelle käsinukkeja leikkeihin. Vielä on lankoja jäljellä...

Villalangan jämiäkin löytyi. Tein parit lapaset. Äidille ja omaan käyttöön. Kiitos T vinkistä peukalon tekoon!

Talvista tarinaa helmikuussa 2019

Monenaista talvea vietetty. Välillä rapsakkaa pakkasta - mittari näyttänyt melkein -30 celsiusta ja välillä sitten lämmintä - ei nyt sentään +30, mutta lähelle 10 plussaa päästy ja auringonpaisteessa tuntunut hyvinkin lämpimämmältä.
Lunta on tullut enemmän kuin tarpeeksi muutaman päivän aikana ja tuo lämmin jaksohan sitten tiivisti ja sulatti enimmät pois. Talitintit visertää titityytä, sinitintit omiaan ja punatulkkujen vihellystäkin kuunneltu. Närhetkin räksyttäneet kevään odotusta.

Puoli metriä korkeat pensasmustikoiden suojaverkot katosivat kinoksiin.

Pihalamppukin sai kivan lakin, jota yritteli kai valollaan sulattaa aina pimeän tullen!

Pakkaspäivän ao on halo!

Mitenkähän käy ruukkuun unohtuneelle oreganolle? 

Pihalla on ainakin niin sitkeää lajia, että on vähitellen 

valloittamassa koko pihan. Vuosi vuodelta leviää

yhä laajemmalle.

Hiihtäminen ollut haaveissa pitkin talvea. Ensin esti pakkaset, sitten hävisivät ladut lumipyryyn ja välillä sitten pitkiä työpäiviä, joiden päättyessä alkoi pimeys laskeutua latujen ylle. Olihan tietysti valaistut lenkit, mutta jotenkin tuo alle vuoden ikäinen polvinivel ja jyrkät mäet ei vaan tuntunut hyvältä yhdistelmältä. Selityksiä, selityksiä....

Pääsin sentään lopulta kokeilemaan.

Viikko sitten.

Eilen

Tuossa jäisen töyrään kohdalla on ollut hiihtolatu!

Pari päivää vesisadetta ja sitten pari pakkasyötä. 

Järvi jotakuinkin peilijäässä ja metsässä näyttää keväältä.

Vieläköhän tänä vuonna talvi palaa takaisin?

Talvilomaviikko alkamassa?!

Jos ei pääse hiihtämään, voi aina askarrella.

Vaihtaa nukelle naaman.

Virkata sukulaislapsille. Kettu jäi kuvaamatta

sekä käsinukkeponi ja - jänis. Hups!

Lähtivät jo uusiin koteihinsa!

Vuosi 2019 on jo vahvasti alullaan

Joulukuu meni ja pian tammikuukin on kuluvan talven menneitä lumia. Ja lunta on riittänyt viime viikkoina. Eikä pakkasestakaan ole ollut puutetta. Kun lämpötila lähentelee -30, alkaa olla jo arktiset tunnelmat. Kyllä olen mielessäni kiitellyt auton sisätilan lämmitintä. Työmatkat on paljon miellyttävämpi ajella suht lämpimässä ulkoilman asteista huolimatta. Eron kyllä huomasi konkreettisesti, kun työpaikan lämmityspistoke ei eräänä päivänä ollutkaan suostunut yhteistyöhön. Onneksi eleltiin sellaista muutaman miinusasteen keliä!

Ihanaa, kun päivä alkaa pidentyä ja voi valoisassa liikkua entistä pitempään. Ehkäpä vielä hiihtoladullekin etenen jonakin iltapäivänä. Jotenkin pitäisi vaan päästä niskan päälle varovaisuudesta, jonka syynä on pian vuoden täyttävä polvinivel kuuskympisessä jalassa.

Hiljainen, talvinen metsä auringonlaskun aikoihin.

.

Pakkanen napsahtelee puissa. Lenkkeilijät ja koirien ulkoiluttajat ovat tallanneet mukavat polut lähimetsään.

Aurinko painuu metsän taa. En muuten kävellyt hiihtoladulla. Tiukkaan tallattu polku kulki noin metrin päässä latu-urasta. Hyvä!

Kuva auringonlaskusta jäi haaveeksi!

Kuu sen sijaan näyttäytyi peittyäkseen seuraavana aamuna maan varjon taakse.

Sininen hetki illalla ennen kuunpimennystä.

Aamulla 21.1.2019 piiloon menossa.

Kissojen kiinnostuksen kohteita:

Ipadille piiloutuneet kyytöt

jokin salaperäinen haju (?) lumisella pihalla? Itämaistyttö ei suostunut lumileikkeihin.

Nämä eivät muten ole tuunattavien nukkejen silikoniproteesit.









Ihan vaan mozzarellaa!

Nukkerintamalla on ollutkin hiljaista (lue: liian hämärää työskennellä). 

Sijoitin uudelleen: Yläkertaan uudelleenmaalatut tytöt ja ainoa MH ja pari Kurhnia alakerran asukkaiksi.

Sillä rautakautiset muuttivat tähän luolaan.

Etsin edelleen sopivia laatikoilta noiden nukkejen sijoittelua varten. 

Osa retkottaa varastossa puolitekoisina. Näitä on vaan niin kiva 

maalailla ja vaatettaa uudelleen. 

Kirpparit olen yrittänyt kiertää kaukaa, ettei vaan tartu mukaan lisää

väkeä  :D

"No onkos tullut kesä...." toivotaan ettei ihan vielä!

Joulukuutahan tässä eletään pohjoisella pallonpuoliskolla, joten talvihan se kalenterin mukaan on jo alkanut. Katselen tuossa vieressä avoinna olevalta tabletilta kuvaa WWF:n luontokameraa Pohjois -Karjalasta. Näyttää kauniin talviselta! Ja hangella käveli korppi!
Meillä sataa vettä ja muutaman päivän viipyneet lumet ovat muuttuneet lätäköiksi. Harjasin eilen lenkiltä tullessani ohimennen pojan auton päältä muutaman sentin lumivaipan. No, olenhan tehnyt paljon muutakin tarpeetonta elämäni aikana :)

Marraskuun loppupuolella lahdet jäässä, järvenselkä avoin

Marraskuu meni läppärin temppuillessa, joten päivityksiä tänne ei ilmestynyt lainkaan. Marraskuu tuntuu usein sangen pitkältä pimeine aamuineen ja iltoineen, jotka alkavat melkein heti aamun perään. Nyt koko kuukausi hupsahti jotenkin nopeasti?! Yleensä jo hyvissä ajoin marraskuulla olen ripustellut pihalle valoja. Tänä vuonna heräsin asiaan vasta itsenäisyyspäivän aattona. Tänään jatkoin ja olisin laittanut vielä yhdet valot lisää, mutta muuntajat näyttävät kadonneen! Tule varmaan vastaan joskus kesällä paikasta "laitan hetkeksi tuonne ja vien sitten paikalleen".

Lokakuussa sukulaislasten loputkin nukkelapset saivat sadevaatteita. 

Marraskuussa sitten lisää päällepantavaa. Ja vielä riittää tilkkuvarastoa. Ei ole kuin yksi (pieni?) pulma. Ompelukone ei suostu yhteistyöhön! Taitaa olla tulossa vanhaksi, sekin. Onneksi on varakone, jolla sentään polkee "suoraa ja siksakkia"!

Syksyllä löysimme siskon kanssa kirppar(e)ilta nämä tyttöset. Zapfin Jolina- nuket, joihin ihastuin muutama vuosi sitten. Eivät taida olla enää tuotannossa tai ainakaan tuoda Suomeen, sillä en miltään jälleenmyyjältä ole onnistunut löytämään. Nuket, joilla kääntyy ja taipuu nilkat, polvet, ranteet,  lonkat, olkapäät ja vielä rinnan kohdalta. Pääkin kääntyy. 

Kasvot vaan eivät miellytä.

Putsataan tehdasmaalit pois ja vaihdetaan ilmettä oman maun mukaan.

 Kaverille tehtiin samoin. Tykkään enemmän näin! 

Tämä tyttö lähti siskon hoiviin. Toiveena oli ratsastusasu, jossa vihreä takki. Muuten sain vapaat kädet toteuttaa. Tuo takki ON vihreä, kuva vähän valehtelee. Takkiin en ole kuitenkaan tyytyväinen. Teen uuden kunhan ehdin. Tein jo yhden puuvillasametista, mutta kangas oli aivan liian paksua. Nukkeparka pönötti kädet jäykkänä... Ratsastuskypärän pohjana on muovinen jäätelötuutin "korkki". Oli juuri sopiva päähän. Sametti päälle, lippa ja nauhat. Valmista tuli!

Tässä hän vielä miettii, ottaako punaiset vai vaaleat saappaat? Mustat olisivat olleet oivat ratsastussaappaina, mutta juuri sellaista materiaalia ei kolmesta 30- 50 litran tilkkulaatikosta löytynyt. Vaaleat kuulemma sopivat oikein hyvin!

Teinhän sentään jotakin 1:1 koossakin. Virkkasin heijastinlangasta pipon ja lapaset. Puikot ja kutominen (tai neulominen, tikkuaminen...) on tutumpi käsityömuoto, mutta joskus näinkin. Hain tuota heijastinlankaa vielä lisää. Tummanharmaata. Siitä tein molemmille pojilleni pipot. Ihan puikoilla sillä kertaa. 

Lopuksi "päivän kissa"

eli tilkkuvahti työssään?

Mukavaa joulun odotusta! Lähden etsimään muuntajia...