Ihanaa, kun päivä alkaa pidentyä ja voi valoisassa liikkua entistä pitempään. Ehkäpä vielä hiihtoladullekin etenen jonakin iltapäivänä. Jotenkin pitäisi vaan päästä niskan päälle varovaisuudesta, jonka syynä on pian vuoden täyttävä polvinivel kuuskympisessä jalassa.
Hiljainen, talvinen metsä auringonlaskun aikoihin.
.
Pakkanen napsahtelee puissa. Lenkkeilijät ja koirien ulkoiluttajat ovat tallanneet mukavat polut lähimetsään.
Aurinko painuu metsän taa. En muuten kävellyt hiihtoladulla. Tiukkaan tallattu polku kulki noin metrin päässä latu-urasta. Hyvä!
Kuva auringonlaskusta jäi haaveeksi!
Kuu sen sijaan näyttäytyi peittyäkseen seuraavana aamuna maan varjon taakse.
Sininen hetki illalla ennen kuunpimennystä.
Aamulla 21.1.2019 piiloon menossa.
Kissojen kiinnostuksen kohteita:
Ipadille piiloutuneet kyytöt
jokin salaperäinen haju (?) lumisella pihalla? Itämaistyttö ei suostunut lumileikkeihin.
Ihan vaan mozzarellaa!
Nukkerintamalla on ollutkin hiljaista (lue: liian hämärää työskennellä).
Sijoitin uudelleen: Yläkertaan uudelleenmaalatut tytöt ja ainoa MH ja pari Kurhnia alakerran asukkaiksi.
Sillä rautakautiset muuttivat tähän luolaan.
Etsin edelleen sopivia laatikoilta noiden nukkejen sijoittelua varten.
Osa retkottaa varastossa puolitekoisina. Näitä on vaan niin kiva
maalailla ja vaatettaa uudelleen.
Kirpparit olen yrittänyt kiertää kaukaa, ettei vaan tartu mukaan lisää
väkeä :D
Ihanaa, kunnon wanhan ajan talvi tekee terää! Tosin sekä lunta että pakkasta on jo riittävästi tunnelman luomiseen, enemmästä ei olisi enää niin väliksi (sen verran vaan, että pysyy pinnat puhtaan valkeina)...
VastaaPoista