Erämaatunnelmissa

Lauantaiaamun eväsretki parin kilometrin päähän torilta.  Paikkakunnalla, jossa asuin elämäni ensimmäiset kaksikymmentä vuotta. Ei tuohon aikaan luontomatkailu tullut tutuksi, sillä tosiaankin polkuja pitkin vajaan parin (ja linnuntietä yhden) kilometrin päässä näyttäytyi pieni järvi lähes asumattomine rantoineen. Siellä en koskaan siihen aikaan tullut käyneeksi. Tänään taisin käydä kolmatta kertaa koko elämässäni ja nämä kaikki viimeisen parin vuoden sisällä.

 Matkalla oli harju, jossa kasvoi mm. kolmea erilaista katajaa

ja syksyn keltainen koivu.

Harjun takana pilkotti se järvi. Muodoltaan lähes pyöreä.

Uskomaton rauha ja lähes äänetön ympäristö. Pari vanhempaa lintubongarisetää pistäytyi samalla rannalla. Vedessä kauempana jokunen alli (kiitos lintumiehelle, joka näytti lähikuvan kamerastaan, jossa oli puolen metrin objektiivi!), telkkiä, pari kalalokkia, neljä joutsenta sekä jokunen parvi tunnistamattomia lintuja. Lintumies näki hanhiparvenkin lentävän metsän yllä. Minä en.

 

Veden ylle taipuneessa tuomessa punaista mehua vuotava marja ja jokin pieni siivekäs vierailija.

Pehmeä sammal peitti kuusten juuria. Kuusikossa lennähti näkyville närhi huudellen jotakin. En ymmärtänyt viestiään :)

 Ehkä senkin mielestä oli

kaunis päivä ja hyvä retkisää!  Huomenna kenties taas sataa, tänään sai nauttia syksystä parhaimmillaan. Kiitos siskolle seurasta! Ja pullasta.