Maaliskuun viimeinen viikonloppu - pääsiäisen ulkoilua

Pääsiäispäivinä ei satanut. Aurinko paistoi ja ulkona oli jo vahva aavistus keväästä. Rannassa sunnutaina tavattu pilkkimies kertoi jään paksuuden olevan vielä useita kymmeniä senttejä. Melkein kairan mitta, kertoi hän. Pinnalla oli jo runsaasti vettä, eikä jäälle meno mitenkään houkutellut.

Poissa on jo talven valkoisuus. Jää on mustaa ja märkää...

Pystyyn kuivanut kuusi. Latva täynnä käpyjä ja rungon taakse piiloutunut käpytikka päristämässä kevättä alkaneeksi.

Varsinainen muurahaissampo! Niemessä pohjoisen puolella oli polut ja metsä vielä talven otteessa, mutta aurinkoisella länsilaidalla muurahaiset jo ahkeroimassa. Kuvassa näkyvä tumma "massa" koostuu lukemattomista vipeltävistä muurahaisista. Tuossa yli metrin korkeassa keossa ei enää nukuttu pääsiäisaamuna!

Se lohkeilee ja paukkuu, mutta on vielä tiukasti rannassa kiinni. Jää.

Aurinko lämmittää...

Pilkkijöitä ja lokkeja. Hassua, miten kesällä ärsyttävä lokkien kirkuminen ilahduttaa näin keväällä. Olivat jäällä lähellä pilkkiporukkaa. Havittelivatko valmiiksi ongittua kalaa? Sulaa vettä oli vasta satojen metrien päässä sillan alla. 

Metsässä, auringolta suojassa, näytti vielä talvelta.

Polulla oli liukasta ja paikoin erittäin liukasta. Muutamia kävelijöitä tuli vastaan ja kaikki kommentoivat liikkumisen haasteellisuutta. 

Hauskaa, kesäkelillä tai talven pakkasilla tuskin kukaan olisi avannut keskustelua! 

Pienellä Emmi-koiralla oli "nastat" omasta takaa ja niin lyhyet jalat, ettei korkealta olisi kaatunutkaan. Tämä hetkellinen tuttavuus kävi tarkistamassa housunlahkeisiini metsästä tarttuneet terveiset!

Toivottavasti kaikki saivat lenkkinsä tehtyä pahemmin kaatuilematta. Nastapohjakengät olisivat olleet asialliset, tukevilla vaelluskengilläkin pääsi etenemään, mutta tarkkana sai olla.

Pihaoravalla on turkinvaihto menossa. Selkä alkaa jo punertaa ja hännästä on tullut varsin harvakarvainen suti. Auringonkukansiemenistä puhtia päivään!

Itämaisneiti aterioi rairuoholla ja ohran oraalla. Taustalla ovat paprikan taimet hyvällä alulla. 

Yksi viikonlopun askarteluista. Mini-Strindberg mini-kirjoituspöydälle.

Ensimmäisestä tuli kauniimpi, mutta liian suuri! Sopisi paremmin Barbie-maailmaan, mutta ei taida kestää lainalasten leikkejä. Suklaamunan sisus, akryylimaalia, lakkaa, kultanauhaa, liimaa, maalikynä, pari nappia, vähän työkaluja...

Toinen minijuttu oli mummun perintötaulun pientäminen 1:12 kokoon.