Lokakuusta marraskuuksi

Lokakuussa vietimme (tietysti) kansainvälistä nallepäivää. Lainalasten kanssa nallepäivä venyi entisen tavan mukaisesti koko viikon kestäneeksi nalleviikoksi. 

Tämän vuoden nallepäivän sankarina syntyi tällainen kaveri. Rakkaalle lapselle annettiin nimeksi äänestyksen jälkeen Venny. 

Näin hän saapui seuraksemme:

Valitaan kaavat huomioiden kankaan määrä vs. syntyvän nallen koko.

Piirretään nallen osat turkiksen nurjalle puolelle ja polkuanturat erillisestä kankaasta.

Leikataan osat. 

Ommellaan  ja käännetään oikein päin. Vaikka kyseessä on ns. perinteinen nalle, käsinompelun sijaan käytössä on ompelukone.

Nivelten osat koossa.

Lastuvillaa täytteeksi

Raajojen täyttämisen jälkeen ne kiinnitetään nivelillä vartaloon. 

Tässä vaiheessa pää ja raajat on täytetty tiukaksi lastuvillalla.

Vartalo odottaa vielä täytettä. 

Lopuksi täyttöaukot kiinni, silmät, korvat, kuono ja suu paikalleen, rusetti kaulaan. Valmista 

Napakka kaveri. Seisoo tuetta omilla käpälillään.



Domestos, dynastia vai mikä "dementia"?

Mistähän saisi lisämuistia? Tarvetta olisi.
Marraskuun aloitin tekemällä aamulla pyöräilylenkin pitkästä aikaa. Jostakin kumman syystä (?) pyörä on seissyt hylättynä pihalla viikkokaudet. Kohta ei enää tee mieli ajellakaan, tiet muutuvat liukkaiksi ja talvirenkaat puuttuvat. Työmatkaa ei ole tehnyt mieli pyöräillä enää sikälikään, kun kilometritolkulla pitäisi ajella pimeässä autoliikenteen kanssa yhteisellä kaistalla. 

Tänään aamu oli harmaa mutta sateeton. Lämmintä hiukan alle 10 astetta. Kunnon kerrospukeutumista vaativa sää siis. Alusvaatteet, sukat, väliasu, huomiovärinen pyöräilytakki, tuulenpitävät housut pyöräilytrikoiden päälle, "kypärämyssy", pipo, hanskat, kengät...
Pumpattuani lisäilmat renkaisiin, polkaisn matkaan. Kymmenisen kilometrin päässä huomasin, että minullahan on "tyylikkäästi" kolmea väriä vaatetuksessani. Kirkkaankeltainen takki, mustat housut ja kengät, punaiset sukat, hanskat ja kypärä. KYPÄRÄ!!!! Se jäi tuulikaapin lattialle haettuani pumpun ja pamautettuani oven perässäni kiinni, kun päätinkin ottaa sen pumpun mukaan kaiken varalta. Huomattuani asian puolessa välissä lenkkiä tuli jotenkin epävarma olo. Olinhan tottunut ajelemaan kypärällisenä. Matka olisi sama, jos kääntyisin takaisin tai jatkaisin suunnittelemani lenkin loppuun. Toisaalta yli kolmekymmentä vuotta olin ajellut ILMAN kypärää. Eihän niitä edes nuoruudessani saati lapsuudessani ollut olemassakaan. Muistelin myös, että edellisen kerran olin ottanut maakosketuksen mennessäni nurin kahdeksan vuotta sitten uudella pyörällä, jossa oli niin tehokkaat jarrut, että jarruttaessani pyörä pysähtyi, minä en. Sitä edeltänyttä kaatumista en edes muista! Hmm hmm!  Edelleen sama pyörä,  mutta kuluneet jarrut. Siis tilastollisesti todennäköistä, että selviäsin kolhimatta päätäni. 

Hengissä siis ollaan ja lenkki sujui kommelluksitta. Tosin oli niin mukava keli tuulesta huolimatta, että polkaisin vähän suunniteltua pitemmän lenkin. Tai siis lähes tuplat :)
Aurinko ei paistanut tänään :(
Viime viikonloppuna kyllä.

Silloin haravoitiin!




Aurinkoisia päiviä odotellessa.
Mukavaa talven odotusta!