Mitäs me keräilijät!

Tiedän keräilleeni joitakin asioita ja esineitä aikojen saatossa. Muumimukeja löytyy joitakuita, vanhaa Riihimäen lasia perinnepöydän kattaukseen. Nallejakin on muutamia, vanhoja nukkeja myös. Koskaan en kuitenkaan ole tunnustatunut kirjojen keräilijäksi. Niitä olen ostanut vain erilaisiin tarpeisiin. Tänään taas huomasin, että näyttää tarpeita olleen! Totesin, että kirjoja oli jokunen, kun sain päähänpiston vaihtaa huonekalujen paikkaa. Sohva sai jäädä entiselle paikalleen, samoin lipasto ja sen päällä oleva hylly ja seinäkello, Nyt ei into riittänyt suurempiin ruuvien kiertämisiin. Mutta ne kirjahyllyt! Vietävän painavia jo sinällään ja täynnä kirjoja. Eri alojen tietokirjoja, lastenkirjoja, romaaneja. Luontoa, lauluja, leikkejä, puutarhaa, kädentöitä jne. Tarvitsenko noita kaikkia? No en. Mitä sittenn poistaisin? No en mitään. Voihan niitä joskus tarvita! Tosiasiassa siellä sittenkin on aika vähän sellaista, joita ei lueta/tarvita, mutta kirjojen muuttuminen jätepaperiksi ei vain tunnu oikealta. Joitakin olen kirpparille kierrättänyt ja kiikuttanut lainalasten hyllyyn, mutta vielä riittää.

Ensimmäinen hylly alkaa olla tyhjä. Näkyvillä noin puolet sisällöstä. Tässä vaiheessa nuorin kissa piti sulkea kylpyhuoneeseen. Sain "avustamisesta" tarpeekseni. 

Joka pinon päällä piti käydä pomppimassa. Minulle riitti, että pinosin yhden kerran, kaatuneiden kirjapinojen nostelu oli jo liikaa. 

Siellä ne nyt ovat. Muuttomatkaa 2-3 metriä välilaskun kautta. Muut huonekalut, ne kevyemmät,  saattavat vielä tanssia piirileikkiä, kirjahyllyt eivät ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Tumman kaapin laatikosto on kätkenyt cd-varaston. Sekin piti tyhjentää ruokapöydälle. Kuka keksisi sellaiset vähän tahmeat levykannet, jotka EIVÄT kaatuisi ja putoilisi kun niitä pinoaa päällekäin. 

Hyvä kotijumppapäivä. Nosta - siirä - laske - kyykkyyn - ylös ja sama uudestaan ja uudestaan...

Sisustusinnostus pulpahti mieleen aamulenkillä, onneksi oli lämmittely siis suoritettu valmiiksi.

Aurinkoinen aamu. Ahkera käpytikka. Tässä kuvassa PITI olla siipiään leyhyttelevä kuikka, mutta juuri kun sain kameran valmiiksi, se sukelsi. Ja muuten kauas! Jostakin tuolta niemen kärjestä kuului myöhemmin kuuiik, kuuiik... Jokunen hanhi lensi yli, muttei jättänyt kunnon kuvaa muistikortille. Kurkia en nähnyt . Sisko oli. Paljon. Lienee päämuutto menossa?

Huomenaamulla sitten taivaalle tuijottamaan kuuden maissa, jos pilvet väistyy kuunpimennyksen tieltä.