Tietysti paljon upeampaa olisi ollut nähdä tuo kaikilla aisteilla varustettuna, mutta toisaalta. kun vieressani istunut sisareni kertoi lähellä istuneen miehen tuoksuvan häiritsevän paljon partavedelle tms., oli ehkä hyväkin istua nenä tukossa. Mikä se saakin jotkut ihmiset verhoutumaan mahtavaan tuoksu/hajupilveen noissa yleisötapahtumissa?
Kaksi seuraavaa päivää menikin sitten yöpaidassa pitkien unien ja lyhyiden valvomisten vaihdellessa. Tänään tuntuu siltä, että keljuin vaihe on ohitettu. Maku-ja hajuaistit ovat vielä poissa. mutta olo huomattavsti eilistä parempi. Suunnittelin jo olohuoneen verhoja sängyssä loikoilessani. Toteutukseen ryhtyessäni olen uskoakseni selättänyt flunssan.
Pihalintuja bongailin teetä lipittäessäni tai muuten hereillä haahuillessani.
Lintulaudalla varpusten lisäksi nähty sinitiaisia, talitinttejä ja harakoita, Lintulaudan alla variksia ja fasaaneja.
Pihapensaassa mustarastas tai pari.
Rastas tämäkin, kuva vaan on epätarkka.
Tässä sama lintu alimmaisena. Oli niin nopea ja selkäpuoli näkyvillä, että voi vain arvailla. Räkättirastas?
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti