Täällä ollaan edelleen

Kevään ajan olen seurustellut enimmäkseen ompelukoneen kanssa. Toukokuun viimeisenä päivänä kun oli juhlamekkoa vaativa erittäin miellyttävä, ihastuttava ja paikoin liikuttava juhlatilaisuus.

Mekko ja jakku sekä pikkuruinen laukku. Sattumoisin kangasvarastosta löytyi saman sävyiset mekkoviskoosi ja jakkusilkki!!! Pikkulaukku on jakun vuorikangasta.

Sama mekko tyllijakun kanssa.

Varamekko (ei tarvittu mutta ehkä löytyy myöhempää käyttöä). Ryppytaftia, jakku samettibrodeerattua tylliä.

Hassuttelumekko 20-luvun tyyliin. Helmikoristeet pääntiellä! Hahhaa! Vielä ei ole löytynyt käyttöä.

 

"Pallomekko" ja jakku pellavan näköistä kangasta (polyesteriä ehkä). lainalasten kevätjuhlaan.

Lainalapset saivat toukokuun lopussa lukutoukan poikaset tällaisessa kotelossa! Tarinahan oli seuraava: Ludwig Lukutoukka kuoriutui Lukukuoriaiseksi kuluneen kevään aikana. Myöhemmin pesään ilmestyi pikkuisia munia (valkoista villaa). Lapset toivoivat näitä hoitoonsa "jos niistä kuoriutuu uusia toukkia meille"... Kuoriutuihan niistä!

 Nämä muuttivat koteloissaan uusiin koteihin.

... ja ompelu jatkui..

Aikaisemmin tehdylle hatulle käsilaukku lopputilkuista.

Hiuskoriste kaverille.... kokeilu.  Allaolevasta jakkukankaasta (= jakku siskolle), jonka väri näyttää tässä vähän turhan kellertävältä.

Mekko siskolle. Alusmekko jakkukangasta, päällinen pitsiä.

Lisäksi vielä tuli ommeltua yksi mekko, joka jää toistaiseksi esittelemättä.

Hassu käsilaukku kuvansiirtotekniikkaa hyväksi käyttäen. 

 Lahjapaketti juhlijoille!

 ja kortti.

On ollut kivaa, mutta aikaa vievää puuhaa! Ommellessa sai todella miettiä toteutukseen erilaisia ratkaisuja ja se on ollut  "se juttu", hyvin palkitsevaa, jos on lopputulokseen ollut tyytyväinen - useimmiten ollutkin ok!