Sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa

Poikakissa parani hienosti leikkauksesta, vaikka tekikin ensin totaalisen syömä - ja juomalakon. Käytiin sitten lääkäriasemalla tipassa. Siitähän herra sitten jo virkistyikin ja alkoi syödä "energiaruokaa" ensin sormenpäästä ja sitten jo kupistakin! Lääkäri katsoi ultralla vielä, että mahassa kaikki hyvin. Voi, kumpa toista kertaa ei tarvitsisi karvapalloja kirurgisesti poistaa!! Karvaa poikaparka yrittää niellä jatkuvasti, vaikka harjalla ja kammalla pyritään ehtimään ensin.

Poika tarkistaa, paljonko on paino pudonnut sairastelun aikana.

Tässä pikkuprinsessa, joka täytti kokonaista kolme vuotta maanantaina. Syntymäpäiväkakku haettiin eläinruokakaupasta - broilerin kivipiiraa! Varsinainen herkku, sanoisi pikkuneiti (kuten koko alla olevan kuvan "poppoo").

 

Harakoitahan me tässä väkytetään oikein porukalla!

 Liekö kisuneiti rohkaistunut isoksi kasvamisestaan luikereltuaan irti ulkoiluvaljaistaan, kun silmä vältti ja hiippailtuaan naapurin puutarhapöydälle karkuun. Heti en huomannut, minne neiti livahti, ja olinkin aika kauhuissani. Kotiin tultuaan - itse, ei antanut ottaa syliin- kisu piiloutui nojatuolin peitteen alle eikä edes juustoriisikakut saaneet sitä pois sieltä koko iltana.

Minä   kohtasin erään naapurin lemmikin eilen illalla meidän eteisessä. Ajattelin vihdoin lämmenneen kesän kunniaksi laittaa vanhan kunnon ristivedon eli etu- ja takaoven auki hetkeksi. Oli tämä kyseinen kissaherra valjaineen ilmiselvällä karkumatkallaan tallustellut sitten eteiseemme, josta sen tavoitin. Säikähdin, mitä seuraavaksi tapahtuisi, sillä omat kisuset olivat kaikki valjaissa lähellä pihalla/olohuoneessa siellä takaoven tienoilla. Ajattelin toimia - näin jälkikäteen tosi tyhmästi -  kuten omien kissojen kanssa ja juteltuani kissalle tovin, tartuin valjaisiin tarkoituksena taluttaa kissa sinne, mistä oli tullutkin. Kissa lähti, mutta allaolevin seurauksin. Minä lähdinkin sitten ensiapuun!

 Lappujen alla on vähän reilummankokoiset "urat" ja palkeenkielet. Perhosteipit, lääkekuuri ja tetanustehoste sekä perjantai sairauslomaa!

Joudun varmaan pian esimiehen puhutteluun, sillä tapanani on aina sairastua viikonlopun tienoilla. Tästä seurauksena harvat sairauslomapäiväni ovat sattuneet joko perjantaiksi tai maanantaiksi. Kohta tiedusteltaneen jonkun päihdekuntoutuksen tarvetta tms. 

Lääkehän ei tietenkään purrut (auts! puremista tullutkin jo tarpeeksi) ja käsivrarsi alkoi punoittaa ja vuotaa märkää. Kävinpä sitten eilen saamieni ohjeiden mukaan iltapäivällä näyttämässä vielä omalla lääkäriasemalla, jossa hmm... vähintäänkin mielenkiintoinen lääkärisetä vaihtoi tropit. 

Sisko (jolle suuri kiitos avusta ja seurasta) sanoi tuon clindamysiinin tappavan kaikki kettua pienemmät! Oli kuulemma tuttu lääke hänelle, tosin en tiennyt hänen kettuja tappaneen sillä. Punkin puremasta oli ollut kyllä joku kesä sitten ollut puhetta. Nyt särkee käsi ja jännittää, jäänkö henkiin. Olen kyllä aika paljon kettua isompi.

Vähän iloisempia uutisia on esimerkiksi terassin kesäverho, jonka tein viime viikonloppuna varjostamaan aurinkoista pihaamme. Siellä on nyt entistäkin mukavampi "kahvitella".
Iloa tuottavat myös aamuiset työmatkapyöräilyt. Mm. syreenit ja koiranputket tuoksuvat, kiurut ja peipot visertävät, pellolla ruokailevat jänikset ja muuan yksinäinen kurki. Kaikki on niin raikkaan vihreää ja kaunista! Eikä palella yhtään!

Hyvää viikonloppua! Palaan jossakin vaiheessa, jos jään henkiin. Lomakin häämöttää viikon päässä :)