Reippailin eilen kaupungilta asioilta kotiinpäin ihan jalkapatikassa hiukan epätavallista reittiä. Sen verran ärsyttää tuo koko kaupungin liikennejärjestelyt sotkenut rakennustyömää keskustassa, että valitsin maisemareitin. Puolen matkan paikkeilla näin puistossa istuvan iäkkään naishenkilön, jonka oitis tunnistin kouluajan kuvaamtaidonopettajakseni. Päätinpä käydä jututtamassa. Viimeksi olimme tavanneet silloin 70-luvun loppupuolella kuvisluokassa. Eihän hän tietenkään minua muistanut - sen verran nuo vuodet tekevät ja sadat oppilaat samassa koulussa jälkeeni. Minä en ollut silloin vielä harmaantunut, mutta hän oli, joten hänet kyllä voi tunnistaa erehtymättä. Kummallista, miten jotkut pysyvätkin samannäköisinä, vain rypyt lisääntyvät (tämä oli open oma luonnehdinta) mutta piirteet ja tyyli pysyvät samoina.
Olipa hauska kohtaaminen! Hymyilyttää vieläkin tätä kirjoitellessa.
Olisikohan muuten tunnistanut näitä? Lukioajan töitä, jotka löytyivät joku vuosi sitten äitini varastosta. Ajan kuvia.
Saatan muistaa, kuka oli mallina?
Onpas tämänkin aika ja varastointi rypistänyt!
Mallina ruskeat saappaani, jotka pidinkin sitten kirjaimellisesti puhki!
Tämä oli silloin tulevaisuuden painajainen! Onneksi sellaiseksi jäikin.
Miksi ihmeessä noista puuttuu kaikki maahan lankeavat varjot? Pitäisiköhän kysyä seuraavan kerran opettajalta, että miksi ei niihin kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin oikeaan perspektiiviin (sen kyllä opin varmasti silloin)?
Pitäisiköhän kehystää vielä myös nuo kaksi?
Tänään piti muuten mennä mansikkamaalle, mutta kun aina sataa ja siellä villatumputkin olisi tarvinnut...
Ainahan voi tehdä käsitöitä!
Kehystä ihmeessä, ovat hienoja töitä.
VastaaPoistaHi Maina,
VastaaPoistaI was in high school in the 70's also, so I can relate to the time.
I love all the drawings.
Happy week and thanks for visiting me
Hugs
Carolyn
Kiitokset kommenteista! Hiilipiirrokset on kehystetty. Nyt tarvittaisiin lisää seinäpintaa.
VastaaPoista