Reitti: Suunnilleen 40 kilometriä maanteitä ja 1000 vuotta ajassa!

Portista sisälle kuten esi-isämme jo rautakaudella!

Ranta oli aikanaan paljon lähempänä ja heti jääkauden jälkeisellä ajalla olisimme olleet saarella!

Vanajavettä riittää...

...ja pihlajanmarjoja sekä tammenterhoja.

Komea pahka, eikö!

Muinaislinnan vallitusta. 

Näkymä Valkeakoskelle päin

ja kohti Hämeenlinnaa.

Rekonstruktio oletetusta muinaislinnan muurista.

Retkikohde oli siis Rapolan linnavuori Sääksmäellä. Upeat näkymät tänäkin päivänä. Vielä, kun sattui kirkas, aurinkoinen päivä, oli helppo kuvitella, miten hyvin oli aikanaan näkynyt muinaislinnan laen ollessa puuton. Pysähdyttävää oli myös nähdä valtavat kiviröykkiöt, jotka olivat aikanaan ladottu linnan muurien pohjaksi. Se kivien määrä!! Oli varmasti vaatinut valtavan määrän tekijöitä ja aikaa.
Läheisen kotiseudun muinaisilla paikoilla on tullut vierailtua lapsuudesta lähtien, mutta Rapola tuli katsastettua vasta nyt ensimmäisen kerran. Taisi olla viides linnavuori, jonne kiivettiin. Oikeastaan kuudes, sillä Janakkalan Hangastenmäkeä ei oltu vahvistettu linnavuoreksi vielä silloin, kun sinne kavuttiin joskus 70-luvulla.

Kesällä ostin tämän varsin mielenkiintoisen "vinkkilinkin" oikein kansiin sidottuna.

Kiitos siskolle retkiseurasta ja maittavasta puolukkapiirakasta! Tietysti eväät oli mukana!!

Nukketuunailua ja LÖYTÖ!

Olipa kerran pari setää. Vanhempi ja nuorempi. Kirpparilta löydettynä huomattavasti kulahtaneempia kuin alla olevissa kuvissa.

kuvakaappaus netistä

kuvakaappaus netistä

Vanhempi setä sai uudet kasvot ja hänet vaatettiin roolin mukaisesti. Nuorempi sai uusien kasvojen lisäksi uudet hiukset (jotka tosin vielä saattavat vaihtua - kokeilu ei aivan onnistunut).

Tukka lähti!

Uutta tilalle

Tuunaus jatkuu vielä...

Tennarit!

Silmien maalausharjoituksia. Paperille helppo, vinyylille ei niinkään :(

Harjoitukset jatkuvat edelleen...

KirpparLÖYTÖ äidille, jolla on näitä astioita ennestään. Oli iloinen tuliaisista!

Elokuu ja kesä alkaa sitten olla pian tässä! 

Ehtiikö chilit,

entä tomaatit,

ja paprikat ennenkuin syksyn kylmät yllättävät?

Lemon Dropsit ehtivät, satoa on jo kuivumassa. Nämä eivät olekaan itse kasvatettuja vaan arpajaisvoitto Chilitarvikkeen Hämeenlinnan myymälästä!

Nyt paistaa aurinko ja näyttää vielä kesäiseltä, juuri äsken satoi kaatamalla! On tää...

Joutsenlampea nukeilla vielä kerran

Odette ja Siegfrid ovat esittäytyneet jo aikaisemmin. Odile pysyi  edelleen poissa, kunnes Forssan Wanhan ajan lelumarkkinoilta näiden omistaja löysi ballerinavartaloisen nuken. Kasvojen leveä hymy ei oikein istunut tuon mustan joutsenen imagoon. Poskestakin puuttui pala...

Onneksi noita "raatoja" on muutama kaapissa.

"mikä-lie-midge" sai luovuttaa päänsä

ja hiuksensa

saaden tietysti uudet tilalle.

Kasvot uusittiin rooliin sopivammaksi

Päähine ja tutu vielä ylle.

Melkein valmis. Tossuissa ei akryyliväri pysynyt. Pitänee kokeilla jotakin pienoismallien maalia tms. kunhan saa sellaista hankittua. 

Odile lähti 32 kertaa pyörähtäen uuteen kotiinsa. Palannee vielä hakemaan uudet tossut myöhemmin.

Terassi. En tosiaankaan tehnyt "itte"!

Alkukesän aurinkoisena päivänä (oliko niitä enemmän kuin yksi?) kaverukset lekottelevat terassilla, jonka pinta oli hyvin kulunut ja etukulma painunut vinoksi.

Sain apua. Terassi lähti pala palalta.

Alta paljastui napakka hiekkapiha ja "kilo kaupalla" auringonkukan siemeniä tai niiden kuoria. Työkalut on rakennusmestari asemoinut jo paikalleen. 

Tästä se alkoi. Tai siis ensin käytiin puutavaraa ym. tarviketta hankkimassa. 

Lattiapinta alkaa olla kunnossa. Neiti Itämaista taitaa vähän pelottaa tai ainakin ujostuttaa, Uskalsi lopulta testaamaan lattiaa kuitenkin.

Nyt on uusi aitakin, Maalattukin. Maalaamisesta suoriuduin itse, mutta kaikkeen muuhun rakenteluun osallistuin vain  kantamalla lautoja, ojentelemalla työkaluja ja tekemällä muita apupojan hommia. 

Maalit kuivuvat sataa/paistaa/sataa/paistaa -säässä. Otan paremmat kuvat, kunhan saan tavarat vielä järjestykseen. Eilen tosin terassi jo "vihittiin" käyttöön juomalla iltakahvit siellä. 

Siitä tuli asunnon viihtyisin tila, Vielä, kun tulisi lämmin sää!

Muokattu seuraavana päivänä:

Nyt alkaa olla tavarat (melkein) paikallaan. Lautapino odottaa vielä inspiraatiota. Tai siis suunnitelmia on useampiakin, tietäisi vain, mitä lähteä toteuttamaan. Ei kiirettä...

  

Lämmin sääkin tuli kuin tilauksesta :)

Minä tein sen! Ihan itte!

Keskiviikkoaamuna aloitin.
Skraaps skraaps...
Lähti vanhat tapetit. Johan nuo olivatkin joitakin vuosia paikallaan olleet.

Tilalle uutta. Ensimmäinen seinä.

Toinen seinä ja ikkunaseinän puolikas valkoista.

Pomotkin tulivat työn jälkeä tarkastamaan.

Varsinainen työmaa!

Melkein valmista. Tämän hyllyn siirtäminen vastakkaiselta seinältä vei eniten aikaa. Ja voimia :)

Vanha kunnon Lundia piti purkaa osiin kunhan oli ensin jokunen kilo kirjoja ym. nosteltu sieltä alas. Kuntosali siis.

Sänky ja kirjahylly sekä työpöytä vaihtoivat paikkaa.

Jumalattoman painavaa vaatekomeroakin työntelin pitkin huonetta, mutta ainoa sopiva paikka oli kuitenkin se entinen. Nyt umpipuinen kaappero on myynnissä. Tilalle tarvitaan kapeampi ja korkeampi. Lauantaina keräsin kamppeet kasaan ja totesin työn tehdyksi niin hyvin kuin sen näillä taidoilla oli mahdollista. Edelliset tapetoinnit tein koossa 1:12. Paljon nopeammin!

Pahemmilta kolhuilta vältyin. Muutama naarmu, katkennut kynsi ja musta varvas!

Huoneen haltija oli lomareissussa ja pyöritteli silmiään kotiuduttuaan. Ei tämä tosin ihan yllätyksenä tullut!

Neiti Itämainen ihmetteli asukkaan puuttumista ja jaksoi joka aamu käydä tarkistamassa, joko asukas olisi palannut. Sen paras kaveri!

Voi sitä riemua, kun hän palasi! Puskemista, hurinaa, syliin kiipeämistä ja tarkkaa vahtimista. 

Tapetointiurakan taukopäivä oli torstai, jolloin hyppäsin siskon ja miehensä kyytiin ja huristelimme Tampereelle ja sieltä lautalla Viikinsaareen,

KESÄTEATTERIA!!

Hiukan sataatihutti välillä, mutta edellisen tiistain kokemuksesta viisastuneina olimme varautuneet kaikin mahdollisin sadevarustein. 

Tiistaina kävimme Valkeakosken kesäteatterissa sekä nauttimassa Baddingistä kertovasta esityksestä että kastumassa viistossa kaatosateessa, joka kasteli lähes kaikki katetussa katsomossa istuneet. Onneksi oli sentään sadetakit. Kurahousutkin olisivat olleet tarpeen!