Valaistusta

On pimeää ja hetken päästä vielä pimeämpää. Askartelin valaistuksen kanssa ulkona ja sisällä.
Ulos viritelin lamppuja marraskuun synkkyyteen.

Olohuone on ollut pian pari kuukautta ilman valaisinta, koska valaisinvanhus 90 v. on ollut alan liikkeessä korjattavana, eikä tarvittavaa varaosaa ole ilmeiseti vieläkään löytynyt.

Jos oikein ymmärsin, haussa on edelleen YKSI valkoinen, yksiosainen lampun kiinnityskanta. Neljä oli jo löytynyt vanhoista valaisimista, uusia tuollaisia ei kuulemma enää valmistetakaan. 

Odotellaan siis edelleen... 

Nyt tilalla on paljas lamppu!

Aika reilun kokoinen tosin. Kanta on kokoa E27 (eli se isompi) ja lampun halkaisija n. 13 cm. Sopivaa varjostinta ei kotoa löytynyt enkä toistaiseksi vielä kehitellyt mitään omaa sovellustakaan. Olisiko isosta ilmapallosta, liisteristä ja nipusta sanomalehteä mihinkään..........

Pari valaisimen varjostinta tuli remontoitua. 

Makuuhuoneen sininen muuttui valkoiseksi.

Materiaali on trikoovuorikangasta. Hankittu ja osin käytettykin ulkoilupuvun vuoriksi.

Sisällä kimaltelevat samat prismat, kuin edeltäjässään.

Sama materiaali myös jalkalamppuun. 

Ennen näytti tältä. Siis ennenkuin  kissakuopus roikkui siinä kynsillään saaden aikaan lukuisia lankalenkkejä. Makuuhuoneen valaisimesta ei löytynyt kuvaa mallista "ennen", Se oli siis sininen viimeiset n.15 vuotta!

Ihan muuta ja paljon vanhempaa kuin 15 vuotta!

Kaksi tyynyliinaa ja pussilakana n. vuodelta 1976! Käytössä ja ehjiä edelleen. Liekö tänä vuonna ostetut vielä yhtä hyväkuntoisia vuonna 2052. Jaa, mutta enpä taida olla sitä näkemässäkään. 90-vuotispäivätkin kun olisivat jo kaukana takanapäin :)

Kissojen sunnuntai ym.

Kaverusten aamupäivä-, päivä- iltapäivä- ja iltaunia. Ulkona on ollut perjantain lumisateen jälkeen enimmäkseen kosteaa ja sateista. Näin sunnutai-iltana on vielä vähän maa valkoinen. Ulos ei ole ollut hinkua, joten on porukalla laiskoteltu kotona.

Kukkuu! 

Kahden kerroksen väkeä

Siskonpeti

Lepo sohvalla

Hali ja pesu

Halataan!

Talitiainen, sinitiainen, varpunen, varpunen, varpunen.... harakka - väk-väk-väk-väk! täältä kukkaruukun takaa.

Mitä?

Laiskottelun lomassa kyllästyin ruokapöydän tuoleihin ja laitoin ne torille myyntiin. Toivottavasti löytää kodin. Lähes ilmaiset ja hyväkuntoiset. Uudet on jo kiikarissa :)

Selkänojissa olleista edesmenneen kollipojan kuvista en henno luopua kuitenkaan.

Maalasin ikkunalaudat. Vähän tylsää sutia noita välejä. Olivat luonnonpuun väriset eli kellastunuta havupuuta! Nyt ovat ikkunanpokan väriset, kunhan kuivuvat. 

Neljäs pieni

Löytyi yllättäen neljäs "tupsutukka".
Nukkeja ja nalleja on hyllyn täydeltä eikä kaikkia ihanuuksia, joita vastaan tulee,  voi tietenkään lunastaa! Tällainen jos kuitenkin kohdalle osuu ja vielä sopivaan hintaan,  löytää kotinsa meiltä.

Ari-nukke vaaleine hiustupsuineen on vain jotenkin niin hellyttävän näköinen. Vaatetuskin vaikuttaa alkuperäiseltä. Perusteellisen kylvetyksen tarpeessa oli sekä nukke että vaatteet. Hiukset ovat hiukan harventuneet ja harkitsenkin nyt hiusten uudelleen istutusta, kun vaan löydän materiaaliksi sen vaalean peruukin, jonka tallensin jonnekin viime syksynä. Askartelutarvikkeiden ja roolivaatteiden inventaario lie paikallaan!

Rivi kavereita, joukossa yksi kaljupääkin.

Vielä yksi "tupsukas"

Älä häiritse, olen päiväunilla!

Me kotikissatkin ollaan jo aika hyviä kavereita. Mummu on ihan rauhallinen kaveri, ellei sitä säikäytä. Koska se ei näe vasemmalla silmällä hyvin, pitää katsoa, ettei ryntää liian nopeasti viereen. Tässä vahditaan pihalintuja.
Pentu on kasvanut!

Kissapojasta tuli kastraatti

Nips naps taisivat lääkärin sakset napsahtaa. Poika oli hiukan hoippuvassa kunnossa palattuaan tuolta keikalta, joka tapahtui jo viime perjantaina. Koko päivän oli pidetty ruuatta, joten nälkä oli illalla, mutta olo sen verran hutera, että vain turkkilainen jugurtti maistui. Seuraavana päivänä sitten tankattiinkin kunnolla - joka kaverin kupista vuorotellen. On se kumma, kun pennulle ei maistu penturuoka, muille kyllä. Mummukissan pitäisi syödä ruokaa, joka on tarkoitettu munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville. Ei maistu vaikka kokeiltu on useampaakin merkkiä. Pennulle kyllä maistuisi. Ja neiti itämainen syö tällä hetkellä lähes mitä vaan!

... että sellainen tilausravintola täällä pyörii...
Ai niin! Pennulla hampaat ovat jo osin  vaihtuneet ja kaikkinainen ihmisten järsiminen on vähentynyt. Eläköön!

Sunnuntaiaamuna klo 6

Tuohon aikaan heräsin, koska piti nielaista kourallinen antibiootteja. Samalla kuulin jotakin epämääräistä kolinaa eteisestä. Ilmeisesti pentunen. Mummukissa nukkui näköjään ikkunalaudalla ja puutumisesta päätellen neiti itämainen minun jalkojeni päällä, kuten tavallista. Eteisessä olin kompastua johonkin. En kissaan. Oli selvästi karkeampaa tekoa. Lääkekaapille könytessäni sytytin valoa sen verran, että totuus selvisi.

Meillä lelut senkun suurenee!

Kaulahuivin matka kohti saunaa

lauteiden alle

,

saunasta pois, 

eteiseen (huom! myös harja ilmestyi eteisen lattialle kylppäristä), 

kaverikin kävi ihmettelemässä!

Tyytyväinen leikkijä. Oikealla on tähänastisista kookkain lelu, kirpparilta ostettu pehmo-orava. Pentu oli lähes saman kokoinen tullessaan. Nyt kokoero on  jo huomattava.

Sain kaulahuivin vielä jaloilleni aamiaista syödessäni, mutta siihen kissan mielenkiinto kyseistä esinettä kohtaan sitten lopahti. 

Antibiootit muistin toki nielaista ohjelmanumerosta huolimatta. 

Vasemmanpuoleisia 2 kapselia 2x , keskellä ylhäällä 1 kaps 3x, oikeanpuoleisia 1 kaps 3x vuorokaudessa ja keskimmäisiä tarvittaessa. 

Minulla OLI kaunis poskihammas posliinipaikkoineen. Ei ole enää. Hammas oli haljennut ja tehnyt harmittavan tulehduksen juureen. Hammaslääkärityttö (!) kaivoi hampaan ulos ja passitti reseptin kanssa apteekin kautta kotiin. Tämä tapahtui torstai-iltana, Poski on edelleen turvoksissa, mutta onneksi missään ei enää tunnu kipua! Hammassärky on inhottavaa!!!!

Näin se vanhuus etenee, hampaatkin harvenee...

Parin viikon päästä menen näyttämään leukaperiäni, jos paikalle saisi istutettua myöhemmin uuden "tekohampaan". 

Assistentti teki oharin jne.

Nallepajan assistentti määritteli turkisten merkityksen tavallaan. Leikkasin nallen osia ja sain erittäin aktiivisen apulaisen. Jokaista leikattua palaa piti käydä tassulla käpsimässä. Oletin aluksi (väärin), että pihalla näkyvä kissojen "pikkukakkonen" veisi huomion ja saisin leikellä kankaan kaikessa rauhassa. Kyse oli siin talitinttien ja harakoiden pihailoittelusta, jota kissat seuraavat tarkkana päästellen varsin hassunkurisia ääniä. Pieninkin on taitava "väkyttäjä"!
Vaan siihen kankaan päälle oli kova hinku. Heitin ylijäämäpalan lattialle ja siitäkös riemu repesi!

Tilkkua piti heitellä pitkin lattiaa ja pentunen porhalsi perässä kantaen palan aina uudelleen heitettäväksi. Riemua riitti pitkäksi aikaa!

Nallen ompelu jäi tietenkin tauolle. Vaan eipä sillä kiirettä, sillä tämä nalle ei ole tilaustyö. Hänellä ei vielä ole kotia tiedossa. Keneltähän puuttuisi? Kansainvälinen Nallepäiväkin lähestyy..

(Ruskea, kiiltäväkarvainen, ehkä noin 40 cm pitkä, 60-lukulaista muistuttava etsii kotia. Tulee näytille, kunhan saa itsensä kasattua. Tai siis saan ommeltua sen muotoonsa.)

Aikansa tilkkua pöllytettyään, kissalapsonen kellahti kavereiden viereen.

 Hei! Täällä me ollaan! Ei kai ollut tarkoitus petata tätä sänkyä?

P.s. Taidankin uppoutua kirjaan. Hankin uutuuden perjantaina. Kahdeksas osa sarjaa, 1200 sivua...

(kuva lainattu kustantajan sivulta)

Yritin lukea myös illalla. Oikealla olen minä luullen olevani omassa sängyssäni. Etualalla kaksi karvasarjan painijaa. Missähän he luulivat olevansa?

Hyvää alkanutta viikkoa!

Onnellinen kissa ja toinenkin

Voi tätä seesteistä aikaa! Kukaan ei sähise eikä nau'u suoraa huutoa. Pikkuinen kasvaa kovaa vauhtia ja neiti itämainen yrittää samaa saaden aikaan vain vartalon pyöristymistä vatsan kohdalta. Sterilisaation jälkeen vatsa ei muuten enää pyöristykään. Eikä yötäpäivää kiirivää huutoa enää kuulu! Ihanaa!

Nyt ollaan niin kavereita!

Kukkuu!

Nam, nam!

Nyt nukutaan!

Tältä meillä nykyään näyttää. Välillä kuuluu iso nau ja pieni miu. 

Mummukissa sietää pikkuista jo tosi hyvin vaikka ei kovin kiinnostunut poikasesta olekaan. Nuuhkaiseen ohikulkiessaan kuin todeten, että "olet siis edelleen täällä"!