Nyt muistin kuitenkin kokeilla jo vuosia sitten kuulemaani keinoa rajata pihan kultapallojen pituuskasvua. Ohjeen mukaan kukan varret leikataan noin kymmenen sentin mittaisiksi kun pituutta on noin 20-30 cm. Rapsaisin poikki. Saa nähdä kuinka käy!
Kuvassa näkyy myös kotikummituksemme Kutvonen (vai liekö joku varjo?) |
Ihme kyllä, myös vanhat äitienpäiväruusut, kuten "Siilin täti"-muumio ovat säilyneet hengissä. Nekin jäivät heikolle suojaukselle talven ajaksi.
Sen sijaan Flammentanzin kiedoin pakkaspeitteeseen talveksi ja nyt se on virkeänä kiipeilemässä terassin säleikössä. Kukkia odotellaan kesällä!
Napsin myös lähes puoli pihaa vallanneen tarha-alpin varret poikki. En sure, vaikka jäisi kasvamattakin. Joka kesä nuo metriset varret ovat tukemisesta huolimatta kaatuilleet pitkin pihaa...
Ulko-oven pieleen muutti tulilatva, jonka sain talvella ystäviltäni. Se innostui uudelleen kukkimaan, mutta nelijalkaiset puutarhurimme taitavat pitää siitä enemmän kukattomana, sillä nuppuja löytyy oudosti myös lattialta!
Nyt se on kissojen ulottumattomissa pihalla. Toivottavasti säästymme yöpakkasilta.
Pihaa siivotessa löytyi kutsumattomia vieraita.
Valmistin niille tosi kuuman kylvyn. Uusi metsästyskierros on vielä luvassa jonkin ajan päästä. Näitä kutsumattomia vieraita on tullut parin- kolmen vuoden aikana laumoittain pihallemme. Aikaisemmin niitä ei näkynyt koskaan. Ei kiva tuttavuus.
Nelijalkaiset ovat ahkeroineet myös muilla tavoin. Varsinkin öisin. Nuorimmainen on syönyt jonkun sukan ja yhden villatakin reiälliseksi. Taas. Ulkoilunaru oli unohtunut olohuoneen sohvalle. Naps naps ja naru oli pätkitty!
Olinpa jättänyt kuivikepurua myöhempää askartelua varten keittiön hyllylle muovilaatikkoon. Kissojen mielestä ilmeisen sopivaa nukkekodin parvekkeen hiekoittamiseen ja osansa saivat vielä omat ruokakupitkin!
Kissa kassissa toivottaa mukavaa toukokuun viimeistä viikkoa!