Näin sitä lipsahti melkein kaksi vuotta edellisestä postauksesta. Kirjahaaste jatkunut omalla tavallaan eli verkkokirjastosta näkyy kaikki luettu. Ja onhan sitä luettu.
Ja kuvitettu luettua!
Lucinda Rileyn kirjasarja Seitsemän sisarta lisättynä kirjailijan pojan, Harry Whittakerin, viimeistelemällä sarjan päätösteoksella tuli luettua jo aiemmin tänä vuonna. Tämä ”kuvitus” asuu kirjahyllyssä ja on jo paljon vanhempi. Siellähän viihtyvät pokkareiden kanssa. Kas kummaa, se hiljaisin heistä onkin livahtanut toisen taakse piiloon!
Laskeskelin, että noita nukkeja on vuosien varrella tullut maalattua ja muutenkin muokattua yli viisikymmentä. Enpä olisi uskonut, ellen olisi kesällä laskenut jokaisen muokkaamani. Teemoja on kirjallisuudesta, tv-sarjoista, baletista, omasta perheestä ja suvusta, historiasta sekä aiheista, jotka ovat pälkähtäneet päähän muuten vaan.
Nyt on ollutkin jonkin aikaa taukoa nukkepiperryksessä. Vuosi sitten innostuin keskiajasta lähinnä paikallisen kesäfestivaalin innoittamana. Aika hieno tapahtuma keskiaikaisen linnan kupeessa, kun vielä itsekin pukeutuu ”ajan henkeen” monen muun vierailijan ohella.
Aivan keskiajalle asti en yltänyt tutkiessani omaa sukuani saatuani syksyllä -22 hyvät eväät tuohon hommaan kansalaisopiston kurssilta. Yksi sukuhaara tuli selvitettyä ilman yllätyksiä. Pitää vain todeta, että kylläpä sitä on juuret ihan tässä lähialueella yli kolmensadan vuoden ajalta. Sinne keskiajalle asti ei ollut pääsyä, koska dokumentit päättyvät 1600-luvulle. Voi vain arvata, että eiköhän tarina jatkuisi samaa rataa vielä kauemmas historiaan. Seuraavaksi onkin ehkä aiheellista siirtyä sukulaisiin, joiden tiedän aivan varmasti olevan lähtöisin huomattavasti kauempaa.
