sunnuntai 26. elokuuta 2012

Huputettuja

Nyt on tuolien päälliset melkein valmiit. Yläreuna pyytää vielä tarranauhaa tai nepparia ja sen se saakin lähiaikoina. Eipä ole meillä tällä värillä sisustettu ennen. En ainakaan muista?

 Birmapojan kuva koristaa tuolien selkämyksiä, kuten kissaperheeseen sopii. Ja kaikkien kissojen karvat  sitten tuolin muita osia sekä pöytäliinan reunaa. Kuten kissaperheeseen sopii. Hmmm!!!









Toinen huputettu meillä oli perjantai-iltana mummukisu. Katselin jo keskiviikkona, että mummulla on vähän likaisen näköinen korva. Perjantaina töistä tultuani se näytti aika törkyiseltä ja tutkittuani tarkemmin, oli korvan sisällä jotakin märkää. Eihän tässä korvatulehdusta olekaan hoidettu aikoihin!! Soitin siitä paikasta eläinlääkärille ja päästiinkin samantien.
Mentiin samalle lääkärille kuin birmapojan taannoisen suolitukoksen vuoksi eli eri osoitteeseen kuin kevään korvarallissa.
Korva oli niin täynnä mönjää, että mummeli piti rauhoittaa tyhjentävää imua varten.  Ärhäkkä tulehdus ja tärykalvon pinnalla jotakin valkoista kettoa, joka oli pitiänyt kuulemma raaputtaa pois! Mitä ihmettä! Lääkärikin ihmetteli ja sanoi sen olleen siellä kauan, kuukausia ellei kauemminkin. Kevättalvellahan korvan piti olla ihan kunnossa tarkastuksen jälkeen ja pään kenotus johtua ihan muista syistä. Tämä erittäin kokenut lääkäri oli tosin vakaasti sitä mieltä, että pään vinous johtuu nimenomaan korvasta.
Nyt on mummulassa tosi kurja olo, jos totuus on se, että kisuparka on viipottanut kuukausikaupalla pää vinossa huonon hoidon vuoksi. Mitenkään sairaalta se ei onneksi ole näyttänyt. Ruoka, leikit ja lenkit maittaneet.
Mummukisu sai pitkävaikutteisen antibiootin ja kotiin kipulääkettä sekä kehotuksen tulla kahden viikon kuluttua uudelleen ellei kunto edellytä aiempaa käyntiä. Katsotaan ja toivotaan parasta. Ja tarkistetaan koko nelijalkaväen korvat edelleen entistä useammin.


Mikä sillä on? Näyttää nuori neiti ihmettelevän. Näissä kuvissa mummeli on ryöminyt kylppärin lämpimältä lattialta eteiseen. Liikkuminen tapahtui kuten lasten peili-leikissä. Silloin liikutaan, kun kukaan ei näe :)



Nuorin porukasta viihdytti meitä (ja naapureita) ulvomalla yötä päivää kokonaisen viikon. Huh huh!! Itämaisella ON kova ääni. Onneksi naapuri otti asian puheeksi eikä soittanut esim. poliisille. Oli pihallaan kahvia juodessaan epäillyt, että meidän kissoilla on joku hätä!


Lopuksi vielä iloinen  uutinen. Mummulassa on uusi retrotyylinen matkaradio! Nyt on mukava ommella sunnuntaiaamuisin ja kuunnella samalla vaikka Heikki Harman "Pop eilen-toissapäivänä" ja nauttia muisteloista ja ompelusta yhtäaikaa!
Ostin kuitenkin tällaisen vähän modernimman retron. Perinteinen punainenkin olisi ollut kaupan.



Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

1 kommentti:

  1. Voi kisupotilasta! Huputettu potilas kerää kyllä kaikki empatiat muiltakin kuin nuoremmilta lajitovereita. Lähettelen paljon parantavia etäpaijauksia! Toivottavasti lääkkeet pian tehoavat. Hyvä että lopulta löytyi varsinainen vaivakin.

    VastaaPoista