maanantai 30. joulukuuta 2013

Odotellaan talvea

Asia 1.

Sitten, kun on lunta ja pakkasta, tarvitsen


kaulurin


sormikkaat
(nahkahanskojen päälle)


ja vielä pipon!


Lomapäivien ratoksi kokeilin, vieläkö osaan väkertää sormikkaat. Osasin - vähän ohjeesta luntaten. Tein reilun kokoiset. Alle kun laittaa nahkasormikkaat, pysyvät kädet mukavan lämpiminä. Siis, jos tulee kylmempi kuin tämänpäiväinen +5. Tänään on tarjennut lenkkeillä ohuilla ulkoilukäsineillä ja "kesälenkkareilla".

Neulelankana Gjestal Maija - voi pestä koneessa.



Asia 2.

Hauska jouluyllätys!


Birmapojan "mammalta" reilu tuppo karvaa ja opas niiden jälkikäsittelyä varten. Varmasti kokeilen!
 Kiitos E ja A!

Birmapoika tuskin äitimammaansa muistaa, karva kyllä kiinnosti kovasti ja sitä piti maistaa! Tietysti.

lauantai 28. joulukuuta 2013

28. joulukuuta

Ulkona kaksi harmaata paiskaa kättä. Toisen nimi on aamu ja toisen ilta - pienillä alkukirjaimilla.  Eli yhtä harmaata pimeästä pimeään. Lunta ei näy, vesisadetta piisaa. Onneksi päivä kuitenkin (kalenterin mukaan) pitenee pienin askelin ja ehkä sitä luntakin vielä saadaan, onhan kaksi kolmesta talvikuukaudesta vielä kokematta. Ulkoilu ei oikein innosta, koska lenkkipolulla näyttää tältä:



Viime talvena näihin aikoihin näissä maisemissa edettiin suksilla.

Nyt on enimmäkseen harrastettu suklaan syönnin ohessa käsityö/askartelua. Sormikkaat ja kauluri valmistuivat joulun pyhinä telkkaria tuijottaessa ja tänään tein ihan vähän valmisteluita lainalapsia varten tammikuun koitoksiin.

Kesälomalla syntyi vattumato, joka sitten nimettiin lukutoukka Ludwigiksi. Ludwig on ollutkin erinomainen "openapu", mutta joululoman alettua on tapahtunut jotakin. Ludwig on kadonnut! Tokihan minä tiedän, mitä on tapahtumassa, mutta lapset saavat tammikuussa tutustua ilmiöön nimeltä metamorfoosi. Toukan tilalle vaihtuu kirjava kotelo!

Paksulla fleecella vuoratun kotelon vetoketju "katoaa" vielä näkyvistä ennen lasten eteen siirtymistä. Ihmetellään tätä jonkin aikaa!

Myöhemmin kevättalvella, tiettyjen tapahtumien jälkeen, kotelosta kuoriutuu vattukuoriaista hyvin etäisesti muistuttava metamorfoosin läpikäynyt Ludwig!

Tässä häneltä vielä puuttuvat siivet!


Tässä uudelleen syntynyt Ludwig!





Lainalapset eivät tästä vielä tiedä pitkään aikaan, ethän kerro sinäkään!

Myös alkuperäinen Ludwig on hyvässä tallessa, voihan olla, että toukkavaihetta tarvitaan jossain muussa seurassa joskus myöhemmin!


tiistai 24. joulukuuta 2013

torstai 19. joulukuuta 2013

Jouluisia juttuja eli kolmiulotteisia joulukortteja

Piparin tuoksua tonttujen juoksua...




 Tuiki, tuiki tähtönen...


Tässä vuoden 2013 joulutervehdyksiä askarreltuna.
(Hups! Tähdet tuli kuvattua ennen "ripustussilkkinauhaa")



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Lukeeko se jo?



Onkohan kissakin kiinnostunut?

Yksi nalletilaus on tehty. Joulun jälkeen nalleperhe kasvaa toivottavasti yhdellä uudella jäsenellä, joka toivon mukaan pääsee sitten uuteen kotiin! Ehkä saan kissasta oivan assistentin, jos lehden opit on omaksuttu siihen mennessä!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kissanmamman terveisiä

Sain kissamamman omistajalta luvan julkaista hänen ottamiaan kuvia tuoreesta äidistä vauvoineen.

Tässä äidillä vielä kolme pentua, joista tuo punainen ei sitten jaksanut kahta päivää kauempaa :(

Tässä aivan tuore kuva nöpösistä.

Kiitos, Leeraus!


"Historiallinen" löytö?

Siivoillessani siirtelin tavaroita imurin tieltä. Yleensä ihmispoika hoitaa oman huoneensa imuroinnit, mutta kun ei juuri nyt sattunut olemaan paikalla imurointivimman iskiessä, otin työn alle myös hänen huoneensa. Sängyn alla on ollut kauan laatikko, jossa on pari mappia. Oletukseni on ollut tähän asti, että ko. mapit ovat pojan opiskeluajalta jääneet ja siis hänen itsensä säilytettävä tai tuhottava. Vedin laatikon pois siivotakseni "vähän paremmin" pölyä keräävän onkalon. Vilkaisin mappeja huomatakseni, etteivät suinkaan ole pojan opiskeluajalta vaan ajalta ennen kuin hän on alottanut edes peruskoulua! Kaksi mapillista kuittitositteita ja tiliotteita yli kahdenkymmenen vuoden takaa! Voi apua! On kyllä ihan vahingossa säilytetty näin pitkään.
Nyt ne ovat tässä:

Tai itse asiassa jo paperinkeräysmoolokissa.

Selailin sieltä täältä muutamia tositteita ajalta, jolloin bensa oli halpaa (n. 3,50 MARKKAA litra) ja asuntolainan korot huikeita!


Pankkien nimenäkin vielä mm. SYP (sittemmin Merita ja nykyään Nordea)

Uppoamatta liikaa nostalgiaan annoin siis silppurin laulaa :)

lauantai 7. joulukuuta 2013

Nallekarvaa!

Aamupäivälenkkeilin kaupungille piipahtaakseni joulumyyjäisissä. Saavuin paikalle ovien auetessa - kuten lukuisat muutkin! Väkeä riitti joka puolelle. Oli paljon kivoja juttuja, uusia ja vähän vanhempia ideoita. Meillä kun ei joululahjoja harrasteta ja tavaroiden suunta pitäisi olla enemmänkin ovesta ulos kuin sisälle, tyydyin kaikkien ihanuuksien keskellä vain joulukortteihin. Niitä taidan sentään muutaman laittaa maailmalle.

Paluureitti kulki kangaskaupan ohi.Tai ei siis suinkaan ohi, sillä minähän en yksinkertaisesti PÄÄSE kangaskaupan OHI! Ajatuksena oli etsiä (jälleen kerran jotakin mitä ei löydy) ohuehkoa, sopivan sävyistä, yksiväristä villakangasta. Eikä löytynyt! Hyvin harvoin onnistun kuitenkaan pääsemään ko. putiikista ulos tyhjin käsin, eikä se onnistunut nytkään. Minä tein löydön ja toisenkin! Vielä kun kankaiden hinnasta nipsasitiin 20% pois, oli ihan pakko!

Uusia nalleja! Näitä napakoita, joustamattomia turkiksia on etsitty kerran jos toisenkin - turhaan. Nämä kestävät venymättä puulastutäyttämisen ja pitävät muotonsa toisin kuin neulepohjainen turkis. Hienoimmat nallukat tehdään tietysti aidosta mohairista. Näistä tulee vähän arkisempia veijareita!

Nalleja ei vielä tänä viikonloppuna ole tulossa, jatkan kolmiulotteisten "joulukorttien" tekemistä. Niitä en vielä esittele, sillä vaarana on, että kortin saaja käväisee täältä näkemässä aikomani yllätyksen. Myöhemmin siis joulutervehdykset kierrätysmateriaalia tuntemattomaksi muokattuna. Homma jatkuu...
Askartelemisiin siis!

Vihdoin tuli meillekin lunta! Muutama kuva pihalta illan hämärtyessä. Tasan kahden viikon päivä alkaa taas pidentyä!!! Vielä kun tulisi pysyvä lumi ja hiihtoladut....




p.s.

Pikkukissamammalla on kaksi vauvaa, joita se yrittää parhaan taitonsa mukaan hoidella siellä omistajansa luona. Ne syntyivät 27.11. ja synnytys oli ollut varsin vaikea. Vauvoja oli alunperin neljä, joista yksi punainen  oli menehtynyt jo ennen syntymäänsä eikä toinenkaan punainen jaksanut sinnitellä kuin kaksi päivää. Kaksi jäljellä olevaa, musta ja suklaa, sen sijaan voivat kuulemma hyvin ja kasvavat kuten pitääkin. Tuore emo muistaa jo itsekin syödä, kerrottiin!


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tuulinen päivä ja askartelua kyökissä

Kyökkiaskartelu ei tällä kertaa ollut leipomista eikä ruuanlaittoa.
Kannoin ompelukoneen keittiön pöydälle, sillä sillä puolella taloa taloa sai ekstrabonuksena auringonpaistetta! Ompelupöytä on toisessa ilmansuunnassa ja siellä tuntuu koko ajan niin pimeältä. Ehkä aamulla puoli seitsemän aikaan kissapojan herättäessä se olisi ollut aurinkoisempi puoli asuntoa, mutta toisaalta aurinko viipyi tuolloin vielä pitkään taivaanrannan takana.

Kissapoika etsii siis edelleen kaveriaan ja päätti kysyä taas minulta aamuvarhain. Kysyminen tapahtuu siten, että ensin yritetään kaivautua käsivarren, olkapään tai kyljen alle vimmaisesti kuopsuttaen. Ellen herää vielä tähän, alkaa systemaattinen peseminen - siis minun hiusteni, korvanlehtien jne. Ellen reagoi vieläkään, siirrytän puremaan sormia, nenää tai mistä nyt kiinni saa. Onneksi hellästi nakertaen. Yleensä tässä vaiheessa olen jo antanut periksi ja kaapannut katin kainaloon. Seuraava vaihe olisi ollut korvaan huutaminen.

Ulkona on tuullut melkoisesti. Naapuripihan suuret kuuset ovat niianneet syvään ja minä pelännyt niidet löytyvän pian meidän katolta. Onneksi täällä ei ole ollut sähkökatkoja. Ompelukone on surrannut aamusta asti.

Hattuilu on jatkunut. Tilkkukopan kankaanpalat ovat saaneet uuden elämän! Vaikka on niitä vielä jokunen laatikollinen...Tällaista askartelua siis. Aion vielä jatkaa. Villakankaalla kokeilu on seuraavana vuorossa.

 Materiaali tukevaa huonekalukangasta, vähän markiisikankaan tapaista. Muotoutui kivasti höyrytettäessä ja tuntuu mukavalta päässä.







                      


 Tämä on jotakin "säämiskäpintaista" pehmeää tekokuitukangasta. Tässä kokeilin lieriin kiinnisilitettävää huopaa. Sitä, jota kävin eilen ostamassa. Ei muuten kiinnittynyt. En ehkä uskaltanut silittää tarpeeksi kauan ja tarpeeksi kuumalla. Tuo kangas on vihon viimeistä silitettävää muutenkin! Oli hankala muokata, mutta aika tyytyväinen olen tulokseen.

Nyt vaan hattu päähän vaikka Hattulaan (ei olisi kovin pitkä matka)!





lauantai 16. marraskuuta 2013

Onnea matkaan, pikkumamma!





Eilen illalla tämä mietteliäs kissatyttö lähti äitiyslomalle Tampereelle!
Vähän on birmakaveri etsiskellyt, mutta koska se ei liene mikään järjen jättiläinen, unohtanee kaverinsa piankin. Onhan täällä oudon hiljaista ja sain syödä äsken paistamani joulutortunkin ihan yksin ja kokonaan, sakaroineen.

Odotellan siis vielä tovi, niin kuullaan monenko vauvan äiti meidän pikkuisesta on tullut. Onneksi paikalla on ammattikätilö - tosin varsinaisesti ihmislapsia varten kouluttautunut, mutta myös jo useampia kissasynnytyksiä hoitanut luottohenkilö.



Näistä pitäisi alkaa muokata tonttuparia lainalasten joulukalenteritarinaan. Aloitan ihan kohta... ellen sitten rustaa muutamaa hattua... tai ompele jotakin muuta... pistäydyin nimittäin kangaskaupassa ostamassa tukikangasta ja mukaan tarttui vähän muutakin. Mutta vain vähän!







Nämä kaveruksethan tein alunperin Kalevalatarinaan pari vuotta sitten. Päiden muotoiluun käytin SuperSculpey - massaa, joka ei sitten osoittautunutkaan sopivaksi tähän tarkoitukseen. Molemmat päät ovat useasta kohdasta pahasti haljenneita. Päätynevät roskikseen joulun jälkeen. Vähän tietysti harmittaa. Olihan noissa työtä. Pitänee ottaa siis kaveruksista "ilo irti" vielä kerran ja muuntautuminen tonttupariskunnaksi alkakoon nyt tai lähipäiviä ainakin.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Hassu hatuntekijä

Ompelukone oli huollossa, syystä. Tietenkin HIRVEÄ ompelukärpänen puri juuri silloin. Onneksi ei purrut siskoa yhtaikaa. Sain onnekseni lainattua hänen masiinaansa. Kiitos! Palautan lainakoneen ensitilassa, oma on jo lunastettu. 
Kokeilin tällaisia, kun vallan innostuin muutamasta näkemästäni kuvasta. Kokeilun ideana oli, että mitään sellaista materiaalia en käytä, mitä en löydä kotoa. Kankaita on , mutta löytyykö sopivaa tämän idean toteuttamista varten. 
Tällaista  löytyi : 


Kuvun yläosa yhdestä pyöreästä päälakikappaleesta sekä pään ympäri kiertävästä kaitaleesta.

Päällinen kuudesta kappaleesta ja samasta kaitaleesta kuin yllä. Lieri samalla kaavalla kummassakin.


(onpa kuvat taas kummallisen värisiä)
Kangas on jotakin "ammuvainaan" aikaan ostettua "mokkapintaista" polyesterisekoitetta. Ei kovin muokattavissa höyrytellen. Kokeilin. Tereet mustaa sintsiä ajalta, jolloin sorvailin vanhojepäiväpukuja. Siis kauan säilyneitä.
Tuotokset päätynevät lopuksi lainalasten leikkeihin.

Jatkan kokeiluja, vaihdan muotoiltavampaa materiaalia. On noilla muksuilla kohta varmaan hattuja!
Tämä on KIVAA!

Hyvää alkanutta viikkoa!
terveisin hassu hatuntekijä (ei Liisa Ihmemaastasta, yäk)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kakkua

175 g voita sulatettuna
3dl sokeria
2 dl piimää
2 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria

Em. järjestyksessä kaikki sekaisin, leivinjauhe, sooda ja vaniljasokeri jauhoihin sekoitettuna.  Voidellun uunivuoan pohjalle mansikoita ja punaherukoita (joilla taisi olla jo yksivuotispäivä kesällä), päälle hillosokeria ja taikinat. Uuniin 175 asteeseen tunniksi. Kipataan täysin jäähtyneenä lautaselle ja sitten syödään. Seuraksi voi kaivaa pakastimesta jäätelöä tai vispata kermavaahtoa, huitasta lautaselle vaniljakastiketta... tai syödä ihan sellaisenaan.








Paistoin tuon lasivuoassa, vaikka onhan minulla muutama kakkuvuokakin. Siivosin kattila- ja vuokakaapin siis. Muutamat muffinsipellit sijaitsevat toisessa kaapissa. Siellä, joka siivottiin jo aikaisemmin.


                                   
 ... eikä meillä kukaan oikeastaa edes pidä kakuista....


 
Näistä alimmainen tosin maistoi kakkutaikinaa, kuinkas muuten?





lauantai 2. marraskuuta 2013

Se ei ollut SUSI, joka söi eväät

 Vuoden 2013 ensimmäiset joulutortut ja lasillinen glögiä.


Onneksi ehdin päästä osalliseksi, sillä uunipellille jäähtymään jääneille tortuille kävi vähän kehnosti. Tai riippuu tietenkin kenen kannalta asiaa tarkastelee!!


Kissallekin maistuu!
Kyllähän tuolla pikkulikalla on ollut hyvä ruokahalu ennenkin, mutta nyt ollaan ruokamäärien suhteen huippulukemissa. Menee omat ja kaverin eväät.
 
 
Kaikki siis maistuu! Jugurttipurkitkin pestään - no, ihan käytännöllistä kartonkikierrrätykseen viemistä varten!

Kuvasta lie havaittavissa jo syykin moiseen ruokahaluun.
Mammaloma lähestyy ja sitä myöten muutto ammattikätilön hoiviin omistajansa luo. Tarkkaan tunnustelemalla jotakin liikettäkin massussa on havaittavissa, ehkä. Havaintoja haittaa valtaisa kehrääminen, joka alkaa välittömästi, kun kissaa koskettaa! Ollaan me niin kavereita!



Astmalääke puree ilmeisen hyvin poikakisuun, sillä henki kulkee rauhalliseen tahtiin eikä enää yskitäkään.


Lokakuu lopeteltiin lainalasten kanssa toisiamme pelotellen, joten


Mukavaa marraskuuta!


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kellot normaaliaikaan 111. kansainvälisenä nallepäivänä





Tämän kuvan ottamisen aikaan nallet olivat jo yli viisikymppisiä, mutta minulla aivan uusi!

 
 ..ja tässä sama nalle nykyään. 
Nallen kaveri on kyllä kieltämättä muuttunut PALJON enenmmän kuin nalle!





maanantai 21. lokakuuta 2013

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa!

Puikot ja lanka ovat olleet tuttuja jo alle kouluikäisestä. Äiti taisi olla innoittajana ja opettajana, mummu myös vaikka hän olikin enemmän pitsinvirkkuuihmisiä. Se käsityön muoto ei kuitenkaan koskaan minua ihmeemmin innostanut.
Sen sijaan villapaitoja,  -takkeja, pipoja, kaulureita, sukkia ja lapasia ym. on tullut kudottua - vai pitäisikö sanoa neulottua - jonkinmoinen määrä vuosien varrella. Neulekonekin löytyy. Saattapa olla toimintakunnossakin vielä, jos esille kaivaisi. Enimmäkseen työt ovat kyllä syntyneet puikkoja heilutellen. Mukavaa ja nopsaa hommaa, kuten varmaan moni tietää.
Onneksi olen oppinut  "suomalaisen tavan" toteuttaa neuletyöt. Olisin ehkä uupunut jo lähtöviivalle, jos äippä olisi opettanut näin:
näyttää TOSI työläältä! Onko kokemusta tällaisesta tavasta edetä?
Muuten kudotko vai neulot? Aluellisia eroja?



http://www.molliemakes.com/projects/videos-how-to-knit/



Minä ryhdyn nyt ainakin KUTOMAAN kauluria, kun tuo ilmakin on selvästi kylmempää kuin viikko sitten. Kellojakin siirretään viikon sisällä "TALVIAIKAAN"...

Kivaa viikkoa!

perjantai 18. lokakuuta 2013

Hengissä ollaan - kaikki

Kissapoika tosin aiheutti pari viikkoa sitten sydämen tykytystä oikein kunnolla. Ensin nuoriherra alkoi yskiä. Sitten eräänä yönä kömpi viereeni ja alkoi yöllä hengittää niin kovasti koristen, että epäilin jo kisuparan tukehtuvan. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkäriin. Kuvassa näkyi välikarsinassa jotakin, mitä ei olisi pitänyt olla. Lääkäri epäili tulehduksen aiheuttamaa muutosta, muttei sulkenut kasvaimen mahdollisuuttakaan  pois. Kortisoni- ja ab-piikit ja kehotus palata parin viikon päästä, jos olo paranee - jos ei niin sitten tietenkin heti tarvittaessa.

Aluksi näyttikin oikein hyvältä. Puolentoista viikon päästä yskä alkoi uudestaan. Palasimme lääkärin pakeille (onneksi sain ajan tutulta, kokeneelta ja pirun tarkalta alan edustajalta). Kasvain ei todennäköinen, vaan...


astmapiipun kanssa kotiuduttiin. Lisäksi antibioottipiikki. Kuukauden päästä kontrolliin ellei kunnon huononeminen edellytä muuta. Uudessa röntgenkuvassa välikarsinan "varjo" oli onneksi pienentynyt. Veren tulehdusarvot kovasti koholla ja keuhkoissa astmaan viittavia muutoksia.
Nyt me piiputellaan aamuin illoin, kunnes oireet helpottaa. Sen jälkeen kerran vuorokaudessa. Kissapoika suhtautuu hommaan hyvin yhteistyöhaluisesti!



Pieni kahvi ja voisarvi, kiitos!

... että tämmöset kaverit sain aamukahville tänä aamuna!



sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Luontokuvia maalta ja kaupungista

Pilviä ja auringonpaistetta vuorotellen ja vihdoinkin syksyinen ilma. Lämpötila vilahteli viidentoista asteen tietämillä.




 Luontokuvia maalta. Luonnontilainen järvi ja rakennettu kalaporras. Saimme myös järvellä ilmeisen usein viihtyneeltä kulkijalta varsin seikkaperäisen selostuksen paikallisen luonnon asukkaista (mm.  useita eri haukkoja, kurkia, joutsenia, harmaahaikara, sorsia, pyitä, pöllöjä, saukko, minkkikin). Itse muistan nähneeni noilla seuduilla luonnossa elämäni ensimmäiset - ja ainoat - mäyrät! Siitä tosin on jo vaatimattomat reilu kolmekymmentä vuotta. Järvi näytti jotakuinkin entiseltä, ympäristössä oli tapahtunut muutoksia.







Kaupunkinäkymä lähes keskeltä kaupunkia. Kiitos "liitoskuntien", keskikaupunki näyttää aika väljältä.
Horisonttiin tuijottelussa silmä lepää.
Tänä vuonna näyttää pesintä onnistuneen :)

  
Siivet koholle ja sorsille napakka kehotus siirtyä vähän kauemmaksi!