Lunta on tullut enemmän kuin tarpeeksi muutaman päivän aikana ja tuo lämmin jaksohan sitten tiivisti ja sulatti enimmät pois. Talitintit visertää titityytä, sinitintit omiaan ja punatulkkujen vihellystäkin kuunneltu. Närhetkin räksyttäneet kevään odotusta.
Puoli metriä korkeat pensasmustikoiden suojaverkot katosivat kinoksiin.
Pihalamppukin sai kivan lakin, jota yritteli kai valollaan sulattaa aina pimeän tullen!
Pakkaspäivän ao on halo!
Mitenkähän käy ruukkuun unohtuneelle oreganolle?
Pihalla on ainakin niin sitkeää lajia, että on vähitellen
valloittamassa koko pihan. Vuosi vuodelta leviää
yhä laajemmalle.
Hiihtäminen ollut haaveissa pitkin talvea. Ensin esti pakkaset, sitten hävisivät ladut lumipyryyn ja välillä sitten pitkiä työpäiviä, joiden päättyessä alkoi pimeys laskeutua latujen ylle. Olihan tietysti valaistut lenkit, mutta jotenkin tuo alle vuoden ikäinen polvinivel ja jyrkät mäet ei vaan tuntunut hyvältä yhdistelmältä. Selityksiä, selityksiä....
Pääsin sentään lopulta kokeilemaan.
Viikko sitten.
Eilen
Tuossa jäisen töyrään kohdalla on ollut hiihtolatu!
Pari päivää vesisadetta ja sitten pari pakkasyötä.
Järvi jotakuinkin peilijäässä ja metsässä näyttää keväältä.
Vieläköhän tänä vuonna talvi palaa takaisin?
Talvilomaviikko alkamassa?!
Jos ei pääse hiihtämään, voi aina askarrella.
Vaihtaa nukelle naaman.
Virkata sukulaislapsille. Kettu jäi kuvaamatta
sekä käsinukkeponi ja - jänis. Hups!
Lähtivät jo uusiin koteihinsa!
