keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Hyvästi marraskuu!






Jäätyvää...
ulkoilevia hevosia talvipalttoissaan...

utuisia pilviä...


oravan jälkiä,,,


ja jäniksen jälkiä ym.

marraskuun vimeisen päivälenkin havaintoina.




Minijoulukuusessa on jo valot!
Tervetuloa joulukuu!

Huomenna avataan joulukalenterin ensimmäinen luukku! Luvassa mukillinen höyryävää teetä!


lauantai 5. marraskuuta 2016

Askartelun tulos


Oikeastaan kokeilen, onnistuuko padilla päivittämään tätä foorumia. No, kuvan sain lisättyä muutaman mutkan kautta. Hän on siis edellisessä postauksessa mainittu hiuksensa menettänyt Monster High Clawdeen Wolf. Uudet hiukset ovat vuorikangasta. Tai siis siitä purettua lankaa. Mekko purkamatonta vuorikangasta ja mitä lie joustopitsiä.
Neiti muutti jo uuteen kotiin ja aloin miettiä uutta projektia vähentyneen vapaa-ajan täytteeksi.
Nukenraatoja on kyllä laatikollinen odottamassa. Kirpparilta lipsahti mukaan vielä pari "löytöä" purettavaksi ja paranneltavaksi.


En vaan voi jättää noita nivellettyjä, jos eurolla tai parilla lähtee mukaan... Toiselta ressukalta puuttuu peukalo, toisella oli ranne sijoiltaan. Ranne on paikallaan, peukaloproteesi vielä tekemättä.

Ulkona on tullut talvinen sää. Hitunen lunta ja pikkanen pakkanen.
Kokeilen taas köynnösruusun talvehtimista pakkaspeitteen alla. Viime vuonna latvat paleltuivat, mutta juuresta kasvoi uusi varsi. Valitettavasti kukkia ei puhjennut ainuttakaan.


Siellä se nyt kyhjöttää!

lauantai 29. lokakuuta 2016

Loppuja

Kesäaika loppuu - sinänsä typerää koko kellojen veivaaminen!

Korvauspäätöksen odotus loppuu - autoani naarmuttanut "setä" teki vihdoin vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöönsä ja saan viedä autoni korjattavaksi. On se vaan kummallista, miten noinkin selvästä asiasta piti vääntää kättä kokonainen kuukausi. Kengänkärjet oli jo suunnattu kohti poliisilaitosta, kun asia vihdoin nitkahti liikkeelle.

Sairausloma loppuu - kävin jo orientoitumassa töihin yhdessä palaverissa mennäviikolla. Palaan entiseen tehtävääni, mutta hiukan oudolta tuntuu viiden kuukauden poissaolon jälkeen.

Oikeastaan on ollut aika mukava tauko, varsinkin, kun loppuaika on mennyt ilman mainittavia särkyjä ja kipuja. Aika on kulunut mukavasti kokkailun, leipomisen,  askartelun, käsitöiden ja ulkoilun merkeissä. Esimerkiksi näin:

Kampanisuja kahvin kanssa.


Ulkoilua. Paikka on muutaman sadan metrin päässä kauppakeskusryppäästä. Uskomatonta. Hiljaista!





Projekti. Tahmatukka Monster High saa uudet kutrit, kunhan ehdin tökkiä uudet kuidut päähän. "Tilaustyö" kyseessä.




Talvi kävi. Lenkillä lähimetsässä.




Entisen samettiliivihameen uusi elämä. Pitsiä, poimua, uudet napit ja tuhti tyllialushame. Sisko on omistamansa mekon sisällä mallinukkena.
Olkapää kestää jo neulepuikkojen kilistelyä. Tosin puiset ei paljon kilise:)



Sinivioletti alpakkalanka ainakin kolmatta kertaa aloitettuna neuleena. Nyt uskon pääseväni tämän kanssa "maaliin saakka". 


Olkapääjumppa jatkuu edelleen ja opiskelu, miten oikea käsi/käsivarsi otetaan uudelleen käyttöön. Kummasti sitä oppi vasemmalla tekemään, kun oikea oli pelistä tauolla. Nyt opetellaan siis palaamaan entiseen. 


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kuivaharjoittelua pihatalkoita varten?

Kokeilinpa vähän olkapään voimia haravoimalla ja siistimällä villiintynyttä viidakkoa, jonka keskellä asun. Etupihan siistiminen kävi helposti. Takapihalla olikin vähän enemmän hommaa. Ennen se näytti enemmän pihalta ja puutarhalta. Kulunut kesä on näyttänyt konkreettisesti mitä tarkoittaa, kun luonto ottaa vallan!
Yksikätisenä ja äärimmäisestä laiskuudesta kärsineenä pihahommat on jääneet hyvinkin minimiin eli ulottuneet juuri ja juuri terassille ja pienelle alueelle sen ympäristöön.
Mutta mitä löysinkään, kun uskaltauduin tuonne vähän kauemmaksi.


Näyttää  satelliitista kuvatulta kuusimetsältä, mutta on pihalle istutettua sammalta, joka voi ilahduttavan hyvin! Se on levinnyt kesän aikana juuri sinne, minne toivoinkin!


Ruohot pitää vielä nyppiä pois!


Myös toinen sammallaji kukoistaa. Tämä on saapunut omin lupineen, mutta toivotan tervetulleeksi. Saa jäädä!




Sinikatajan kaveriksi toin joskus vuosia sitten pienen kanervan alun lomareissulta Pohjois-Karjalasta. Nyt on sekin jo kotiutunut kunnolla ja levinnyt mukavasti.
(Toinen, joka on levinnyt "mukavasti", on vuohenputki. Enkä ole edes tuonut sitä mistään, ihan itse on tullut!  Sitä en toivottanut tervetulleeksi, vaikka onkin kelpo villivihannes. Kottikärryllinen löytyi sitäkin. Multatehtaalle!)


Söin kourallisen puolukoita pihasta ennenkuin älysin ottaa kuvan. Tässä vielä viimeiset punaisena hehkuvat marjat.


Aronia voi hyvin, täynnä marjoja. Söin näitäkin kourallisen, mutta sitä tuskin tuossa satomäärässä huomaa. Sen verran yöt ovat olleet jo viileitä, että marjat saaneet makeutta. Nam! Ja mikä C-vitamiinilähde.

Koska talvella lintulaudan alla viihtyneet fasaanit eivät siivonneetkaan pihaa kunnolla, saimme nauttia kesällä mahtavista auringonkukista. Nyt kukinta alkaa olla ohi, siemenet kypsyneet ja tiaisilla juhlat!
Ja kissoilla ohjelmaa istuessaan olohuoneen ikkunalaudalla! Käk käk käk....

Vielä viimeiset kukat.


Aurinkoisia syyspäiviä lisää, kiitos!


Ai niin, ne taloyhtiön pihatalkoot ovat reilun viikon päästä. Eikä  ole ensimmäinen kerta, kun on jo kesällä hommattu teatteriliput  juuri samalle päivälle ja nimenomaan päivänäytökseen!!!! Pitänee tehdä osuutensa rivakasti silloin heti aamusta. Harjoittelen vielä....

perjantai 30. syyskuuta 2016

Syyskuun loppupuolen kuulumisia

Kesä meni ja kohta syksyn ensimmäisestä kuukaudestakin on vain muisto jäjellä. Sairausloma on jatkunut. Olkapää liikkuu ja käsivarsikin, kun toisella kädellä vielä vähän auttaa. Vedessä liikuttaminen on jo tosi helppoa. Tuurillani on tietysti juuri tänä vuonna oman kylän uimahalli liki purettu laajan remontin vuoksi. Uimassa käynti onnistuu vähän kauempana, esimerkiksi naapurikunnan hallissa. Viime käynti tosin päättyi vähän ikävästi.
Olimme siskon kanssa lähdössä hallin pihasta, asettuneet juuri pikku autooni, kun viereiseen parkkiruutuun yritti osua vanhempi pariskunta vanhalla mersullaan. Ei ihan osunut. Minun autoni kylkeen sen sijaan osui. Ei kovin pahasti, mutta vaaleat naarmut ja pikku lommo oven pieleen tuli muistoksi tästä kohtaamisesta. Vaari ei huomannut törmänneensä ja kyydissä ollut mummeli parahti autosta noustuaan, että "ei me mitään huomattu". Hiukan närkästyneenä kuljettaja antoi kuitenkin yhteystietonsa, vaikka väittikin, että jäljet lähtee pyyhkimällä. Pyyhkiköön oman puskurinsa, melko skraidut oli siinäkin.




Nyt odotellaan vastapuolen vakuutusyhtiöstä päätöstä maksamisesta, Oman merkkikorjaamon mies arvioi vauriot ja laittoi asian vireille.
Onneksi ei käynyt pahemmin. Ketään ei sattunut eikä auto mennyt ajokelvottomaksi. Pari-kolme autotonta päivää lienee tulossa maalaamisen ajaksi.

Viime viikonlopusta jäi paljon mukavammat muistot. Vietimme vanhemman poikani hääjuhlaa. . Hyvin kaunis ja persoonallinen tapahtuma, aivan tuoreen avioparin "näköinen". Tietysti morsian oli kaunis ja sulhanen komea, tarjottu ruoka maukasta ja puitteet juhlavat. Juhlan kruunasí erittäin koskettava seremonia keskiaikaisessa rauniokirkossa


Tässä EI ole kyseinen hääpari, vaan kesällä uudelleen muokatut nuket kylläkin saman hääjuhlan hengessä. Kun on paljon aikaa, voi vaikka purkaa vuorikankaan langoiksi ja istuttaa nukelle uudet hiukset. Kammata niitä ei juurikaan voi, on sen verran ohutta kuitua. Kokeilin myös turkoosia luonnonsilkkiä ja sinistä saumurikreppiä. Sinipäältä puuttuvat vielä kasvot.







Ompelin juhlaan mekon, jonka väri ei ole juurikaan edustettuna vaatetuksessani.

Tumma sininen tuntui virkistävältä vaihtoehdolta.
Askartelin vielä hiuskoristeenkin samaa sävyä. 


Ensimmäinen mekko oli vaalea laventelin sininen, mutta tuntuikin sitten melko haalealta syksyiseen juhlaan. Eiköhän tällekin käyttöä löydy.  (Tässä sovitusnuken päälle vähän huonosti aseteltuna)


Tässä vielä yksi mekko. Ja "hattu". 


Olkapäätä jumpatessa, ommellessa ja sekalaisissa kotihommissa on mennyt aika niin, että Nelmin talossa on tapahtunut hyvin vähän toistaiseksi. Porraskäytävä on saanut seinät, keittiö vähän kalusteita ja WC/kylppärin sisustustakin aloitettu.



Tuunailin vähän Nelmin pihasaunaa.


Sisällä tuttu sauna.


Ympärillä pahvista rakennetut uudet seinät ja katto.


Poikkesin kirjakaupassa alkuviikolla ja ostin oikein


sarjan askarteluveitsiä, joten nyt on lisää välineitä, millä jatkaa minikodin rakentamista.


No niin, ehdinpäs tehdä vielä syyskuisen päivityksen  :)

torstai 25. elokuuta 2016

Uudessa talossa

Vähän kerrassaan valmistuu Nelmin uusi koti. Kun apurakentajalla on käytössään noin 1,5 kättä, eteneminen on hidasta eikä kaikkia ideoita pysty (vielä) toteuttamaan.

Onneksi tapetointi, sisäkattojen ja lattioiden päällystäminen tehtiin rakennusvaiheessa talon osien ollessa vielä irrallaan. Portaisiin on liimailtu kaiteita vanhoista jäätelötikuista ja puretusta bambutabletista.

 Ompelimo ja olohuone alkaa näyttää jo toimivalta, muu osa taloa on vielä täysin kesken.


Nelmi taitaa olla ompelupuuhissa kesken rakentamisen


Kissat ovat vallanneet olohuoneen
Keittiön kaapistot lähtivät vanhan talon mukana uudelle omistajalle, joten seuraavaksi taitaa olla niiden vuoro.

Pihasaunan remontti on valmistumassa myös.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Nelmin talokaupat



Nelmi-mummu laittoi talonsa myyntiin alkukesällä.





 
Pian mökki löysikin uuden omistajan Jyväskylästä. Sinne se osaksi kalustettuna matkusti muutaman mutkan kautta. Nelmin omaisuus kerättiin laatikkoon odottamaan uutta kotia.

Reilu viikko sitten Nelmi tilasi talopaketin. Eihän hän yksin selviytynyt rakennushommista, vaan otti kiitollisena avun vastaan. Viidestätoista kilosta mdf- levyn paloja alettiin kasata uutta kotia ja työtilaa tuolle toimeliaalle mummulle. Ensin maalia pintaan ja sitten ohjeen mukaan osat yhteen liimalla.




 Kerrosten välikatot pinnoitettiin ennen kasaamista. Lienee niin helpompaa. Muutamasta ikkunasta on vielä pleksit sahaamatta ja seinäpintoja käsittelemättä. Myös katon lopullinen ulkopinta on ratkaisematta. Näitä mietitään tässä kaikessa rauhassa.  Ikkunat on ehdottomasti saatava paikalleen ennen yhdenkään asukkaan tai kalusteen laittamista. Kissa kokoa 1:1 on luvattoman kiinnostunut kaikesta pienestä, mitä voi järsiä tai heitellä!




Tästä se lähtee! Pian ehkä päästään tupaantuliaisiin?