Tarkoitus oli käydä työpäivän jälkeen hiihtämässä siis. Eka kilometri meni aika hyvin, vaikka epäilin, että ei tainnut voitelut mennä ihan nappiin. Sitten alkoi tuntua aika tahmealta. Jyrkähkön ylämäen päällä suksissa olikin jo niiden omaa paksuutta tuhdimpi jääkerros ja niin lujasti kiinni, ettei mukana olevilla välineillä (mm. vanha abloy -avain) irronnut mitään. Tamppasin lähimmälle kadulle ja kävelin kotiin reilun kilometrin. Ei ollut aurattu lumisatteen jäljiltä. Kiva muhju. Käyhän se kuntoilu näinkin!
Kotipihalla, kun suksista on raapattu kaikki, mitä irti lähti. Sauvat jääneet vielä puhdistamatta.
Sukset kylppäriin sulamaan ja utelias pikkuneiti silmiään pyörittelemään viereen.
Uskaltaisiko maistaa? Hui, kylmää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti