sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Pyörremyrsky työtilassa

Valmiiksi leikattu takki sikamokkaa, kansallispuvun paita- ja liivikankaat, pari keskeneräistä neuletyötä, käsin kirjailtu paita 80-luvulta, lukioaikaisen (-70-l.) poikaystävän guassimaalaus, omia samanikäisiä maalauksia, pari lyijykynätyötä ensimmäisen oikean työpaikan ajalta, nallen raato (siis tekeillä oleva), kaksi lapsilta jäänyttä action mania, laatikollinen muoviturtleja, toinen loota "pikkaraisia" - lienevät nykyään aateloitu sylvanian familyksi ja niin edelleen! Siis näitä en muistanut edes omistavani saati kätkeneeni erinäisiin paikkoihin 12 neliön huoneessa. Lisäksi on tietysti vielä luetteloimaton määrä tavaraa, jonka olemassaolosta olen ollut täysin tietoinen.


Siivosin ja inventoin työ/makuuhuoneen kaaosta. Aloitin  aamukymmeneltä kuunnellen Hectorin jutustelua ja laadukasta eilisen ja toissapäivän musiikkia. Tässä on jo aikaansaatu oikein kunnon sekamelska. Täytyy  myöntää, että aika lähellä tätä sisustustrendiä on oltu jo jonkin aikaa. Ajattelin pikaisesti järjestellä huoneen uuteen uskoon ja hipsiä hiihtoladulle sitten. En sitten kuitenkaan viitsinyt kahdeksan aikaan illalla lähteä, aika pimeääkin jo. Vaan nyt on melkein kaikki jo paikallaan - ainakin  niin, että löydän sängyn yöunilleni!

Paitsi, että uudelleenjärjestelin osan huonekaluista, vahasin parkettivahalla pitkän työpöydän (mulla piti olla mehiläisvahapohjaista huonekaluvahaa, mutta lienee loppunut, sen sijaan parkettia meillä ei enää ole), nuohosin kaikki huonekalut, imuroin ompelukoneet ja saumurin.  Ja totesin, että onpas kertynyt sekalaista tavaraa ihan kiitettävästi! Agh! Ja roskikseenkin lähti säkillinen.
Sinisilmäiselle poikakissalle päivä oli hyvin stressaava, sillä pölynimuri oli esillä koko päivän. Se on kamalin esine maailmassa, jos kisulta kysytään. Aiheuttaa paniikinomaista kyykkyjuoksua piiloon!


Kaivoin hetkiseksi esille myös mielestäni kauneimman omistamani esineen.








Tällä nimenomaisella esineellä on ihan oma tarinansa, mutta lisäksi se muistuttaa omasta lapsuuden mummulasta, vaikkei siis olekaan sieltä kotoisin. Pyyhin pölyt, imuroin pöydän sisukset ja laskin kaunottaren takaisin kannen alle nukkumaan ruususen untaan. Ihan vähän polkaisin käyntiin ja kuuntelin ihanan rauhallista raksutusta. Tämähän on siis ihan moitteettomassa käyttökunnossa.
Mikä muuten on kaunein  sinun omistamasi esine?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti