Ensimmäinen Barbieni

Minulla ei siis ole ollut lapsena aitoa Barbie-nukkea. Joku halpa kopio kyllä, jolle sai väkertää vaatetta ja muuta rekvisiittaa. Kului siis viisikymmentä vuotta Barbien Suomeen saapumisesta ennenkuin minä pääsin sellaisen omistajaksi. Ostin jo varmaan pari vuotta sitten sellaisen kirpparilta muutamalla kolikolla  aikomuksenani kokeilla kasvojen uudelleen maalaamista. Innostuin asiasta  Suomen nukkeyhdistyksen Mignonette-lehden jutusta syksyllä 2012. Koska ei heti ollut tilaisuutta tai aikaa ryhtyä puuhaan, nukke unohtui jonnekin laatikon pohjalle kasvot tosi puhtaaksi pestyinä.

Kynsilakanpoistoainekäsittelyn jälkeen näyttää tosi "sleeping beautylta"!

Tänään kesäsään pysytellessä sateen ja poudan vaihdellessa varsin viileänä (lämpötila +15 C) oli hyvä hetki ryhtyä puuhaan. 

Näitä käytin apuna (akryylivärien laadusta en mene takuuseen, joten katsotaan, miten käy)

ja tällainen siitä tuli. 

Katselen nyt muutaman päivän ja sitten joko vaatetan neidin tai puhdistan naaman ja aloitan uudelleen. Huulet näyttävät kuvassa luonnollista sinertävämmiltä. Ideana olisi saada tälle tumma tyttö kaveriksi ja ehkä vielä miespuolinen kaverikin tiettyä roolitusta varten.

Kirpparikierros on siis suunnitelmissa. Joskus.

Jatketaan juhannusta vaikkapa Hercule Poirot'n seurassa!





... juhannuspäivänä hän sai vaatteet!

Hame, liivi ja paita.

Vuoritettu liivi, jossa kiinnityksenä edessä nyöritys kumilankaa (ja piilossa tarranauha).

Myös takana on nyöritys, jonka avulla liivin saa istuvammaksi.

Hame on raakasilkkiä, liivi shintsiä ja paita jotakin valkoista "laskuvarjonailonia", jonka värjäsin teellä luonnonvalkoiseksi.