sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Näin loman alkajaisiksi...

... kävin siskon kanssa Fidan kirpparilla viemässä hänen "ylijäämävarastoaan". Saako muuten kirpparilla käydä ostamatta mitään? En ollut ihan varma, joten lunastin maailman ihanimman hellehatun, ruudullisen lakanan tiettyä ompelutyötä varten sekä ompelemiini vaatteisiin sopivan nuken. Yleensähän kai ostetaan ensin nukke, jolle sitten tehdään vaatteet, mutta kai sen voi toisin päinkin tehdä?

Tässä hän on kylvetettynä (oli aivan järkyttävän likainen!!) sekä takkutukka pestynä ja selvitettynä sekä iloisesti rullattuna. Nuken niskassa on leima "drei m. puppe". Siellä on myös toimimaton äänilaite. Vartalo ja jalat ovat muovia, pää ja kädet vinyylin tapaista joustavaa tavaraa. Kovin paljon en tästä saksalaisneidistä löytänyt tietoa, mutta jos  joku osaa kertoa, olen pelkkänä hymyilevänä korvana! Nukke muuten hymyilee vienosti ja suusta loistaa rivi valkoisia hampaita. Juuri siksi häneen ihastuinkin.





... keksin toimintateeman lainalapsille. Tämä otus syntyi telkkaria katsellessa perjantai-iltana.


Saanko esitellä: Vattumato ("en tiedä mitään sievempää, kuin vattumadon talo..." runoili Marjatta Kurenniemi aikoinaan). Matoparka on vielä vähän kalpea, mutta saa varmasti väriä pintaan kesän aikana.



... pyöräilin syntymäkotikunnan hautausmaalle. Matkalla kuuntelin käen kukuntaa useammankin kerran, neuvoin yhdelle naiselle reitin muistolehtoon ja paluumatkalla autoilijalle tien ko. kirkolle. Miten liekin eksynyt varsin oudolle suunnalle? Kaikilla ei taida olla vielä navigaattoreita (kuten ei minullakaan). Perinnemaiseman hoitajatkin olivat paikalla, mutta taisi olla tauko menossa.




Ovat ne kyyttöjä! Samaa maisemaa hoitamaan on palkattu myös lampaita, mutta niitä en nähnyt. 





Mikä muumio istuu pyärrän kyydissä?






Seurakunta oli istuttanut kesäkukat. Mummun ja papan hautakiven viereen oli viskattu surullisina retkottamaan maasta kaivetut äitienpäiväruusut ilman ruukkuja. Ruusut olivat täynnä nuppuja, joten pitihän ne yrittää pelastaa. Harmi vain, että olin liikkeellä lähes paljain käsin ja kotiin matkaa parikymmentä kilometriä. Mitä tehdä, mistä apu? Roskalaatikosta tietysti!





Muumiona matkusti siis kaksi ruusun roikaletta hautausmaan roskiksesta kaivetuissa muovipussissa ja -ruukussa. Kietaisin vielä takin ympärille, kun pelkäsin kukkien lakoavan tielle. Onneksi oli sen verran jo ilma lämmennyt, että tarkeni paitasillaan polkea. Nyt ruusut ovat juomassa, kohta ruusut ovat mullassa. Ehkäpä ne vielä myöhemmin jaksavat ilahduttaa kukinnallaan.

Ja nyt minä jatkan nukkekoti- eikun toukkakotiprojektia "Vattumadon talo"!

Kivaa viikkoa! Onneksi ei sada. Vielä. Mutta tuulee. Luulen, että kohta sataa.


4 kommenttia:

  1. Tulipa mieleen, että pyörän matkustaja voisi olla ruusujen sijaan "Siilin täti", koosta ja asennosta päätellen. No, ehkä ruusut ovat kuitenkin mukavampi vaihtoehto. Hieno viritys... Hyvää lomaa!!!

    -Sehko-

    VastaaPoista
  2. Oi miten söpöinen neiti rullan päässä!
    Ehkä hän tulee vielä esittäytymään vaatetettunakin? :o)

    VastaaPoista
  3. Kiitokset kommenteista!

    Ihan oli ruusuja kyydissä. Siilin tätiä ei ole enää näkynyt :)

    Vattumato odottelee edelleen vadelmakotiaan ensimmäisen virityksen sorruttua oman painonsa alle. Nyt on "betoniraudoitus" hankittu ja romahtanut paperimassa kerätty talteen.

    Nukkeneiti tulee varmasti vielä näyttäytymään. Nyt vaan kävi niin, että vaatteita on niin monta, että on vaikea valita....

    VastaaPoista