torstai 5. heinäkuuta 2012

Sain lahjan!

Mummukissa naukui hiukan vaimealla äänellä tullessaan terassin ovesta sisälle. Minä keskityin niin virkkaamiseen , etten edes vaivautunut katsomaan. Naukuminen jatkui. Ääni oli niin vaimea, että käännyin lopulta katsomaan, mikä hätänä ja kas, sieltähän reipas kolmetoistavuotiaamme marssi sisälle saaliineen.

Mummukissa toi lahjaksi oikean sammakon! Se retkotti kissan suusta liikkumattomana, joten luulin sen olevan jo entinen. Mummukissa ojensi lahjansa ja se lähtikin yllättäen hyppimään ympäri keittiötä ja takimmaiseen nurkkaan, josta sen pyydystin litran jugurttiämpäriin (sattui olemaan sopivasti siinä lähikaapissa). Tutkin (miten nyt purkissa alati loikkivaa sakua voi tutkia), enkä huomannut siinä mitään vaurioita. Nätisti oli kisu sen pyydystänyt ollen itse valjaissa ja kahden metrin narun päässä. Aika mestari!! Minä ketku päästin sammakon jatkamaan maallista vaellustaan pihalle. Kissa on tuijottanut jo yli vartin paikkaa, jonne sammakko sen suusta loikki. Ei varmaan voi uskoa, että palautin lahjan!

Seuraavaksi pihalla alkoi puskat heilua ja esille astui siili. Otin kissat sisälle.

4 kommenttia:

  1. Mummukissa taisi ajatella että tuossapa kiva kaveri,muuta meille.Niin on ystävällinen ilme hänellä.Onneksi sammakko kuitenkin pääsi omaan kotiinsa.

    Onpas teillä siellä pihaelämää.

    VastaaPoista
  2. Kylläpä saat eläväisiä lahjoja:)

    VastaaPoista
  3. Mummu on niin kömpelö tuon viimetalvisen sairauskohtauksen jälkeen, että oli suoranainen saavutus tuo saalistus. Joskus kauan sitten sain häneltä päästäisen, mutta se oli valitettavasti jo henkeä vailla lahjoitushetkellä. Pihalla vilisee kaikenlaista :)

    VastaaPoista
  4. Ihana juttu. Hellä se on kissakin kun ihan elävänä toi. Siilit pärjää hyvin ainakin uteliaiden koiranpentujen kanssa :D

    VastaaPoista