sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannuksen tienoilla




Oli suven aika herkin.
Ja ruusut, ruusut kukki.
Ne etanan tien tukki.
Se pani suunsa suppuun
ja sylki ruusunnuppuun.
Näin painetuksi merkin
se sai kuin saikin oman
vihansa voimattoman.
Se oli tyytyväinen,
se pikku nilviäinen.
On tapa etanoiden,
myös viisastelijoiden.

(Jaakko Haavio)

Etanoita ei näkynyt, joku lauma oli kuitenkin syönyt pensasruusujen lehdet harsoiksi. Kimalaisilla riitti puuhaa, sillä kukkia on valtavasi.

Tuo tunnistamaton pensasruusu on innostunut levittämään juuriversojaan joka puolelle pihaa ja lisäksi kasvamaan pituutta muita kasveja tukena käyttäen. Parimetrinen ruusukaari on käynyt matalaksi, sillä pihasyreenin sekä vaahteran runkoa apuna käyttäen kukat vilkkuvat yli kolmen metrin korkeudessa.



Täällä ovat ilmeisesti viihtyneet muurahaiset

Juhannuslenkillä havaittua.




Pihalla viihtyvät myös kesäkissat.

Sisällä voi katsella vaikka telkkarista mielenkiintoisia eläinohjelmia.
Neiti Itämainen katsoo vain ja ainoastaan eläinohjelmia. Em-jalkapallo ei jaksa kiinnostaa, mutta esimerkiksi lauantai-illan luontodokumentit kyllä. Tai lehmät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti