Askartelua, muistelemista

Askartelupaperia, paksua pahvia, lahjapaperia, ompelukone, liimaa, vinonauhaa, lankaa...

Koska en ole kirjansitoja, enkä ymmärrä hienosta tekniikasta muuta kuin sen mitä vanhan kirjan purkamalla saa selville (ja sitäkin tietoa harkiten väärin käyttäen), taittelin ensin tarkkaan valitun väriset askartelupaperit kahtia ja ompelin koneella pitkin pistoin taitteelta aina muutaman paperin nipuiksi. Yhdistin sitten nämä niput pujottelemalla selkäpuolelle vahvempaa lankaa ompelutikkien lomitse yhdistäen näin useamman nipun kirjaksi. Tähän taustaan ruuttasin liimaa, ihan Eri-Keeperiä vaan, ja liimaan kiinni ohuen organzanauhan noin niinkuin tukemaan liimausta. 

Kannet leikkasin tukevasta pahvista, taustaksi taipuisan pahvisuikaleen ja koko hoito avatulla vinonauhalla kiinni. Tässä vaiheessa kirja ja kannet olivat vielä erillään. 

Kansien päälle liisterillä kiinni neulekuvioista lahjapaperia à la Kaffe Fasset. Liisteriä muuten maistoi karvakamuista nuorin. Se myös levitti liisterijauhetta seuraavana yönä pitkin keittiötä. Olin unohtanut liisterijauhepakkauksen pöydälle.

Lopuksi kirja kokoon liimaamalla sen uloimmat lehdet kansipahveihin. 

Sisältönä oli kaikkea pientä - sanaa ja kuvaa - työtoveruutemme ja ystävyytemme alkutaipaleelta.

Mitä mainioimpia eläkepäiviä toivottamassa olivat viimeisella aukeamalla myös meidän molempien "voimaeläimet". 

Oli tosi hauskaa muistella kirjaa kootessa kaikkea yhdessä koettua. Sisältö oli aika lailla työelämästä, mutta tuskin olisimme koskaan tavanneetkaan ilman yhteistä työhistoriaa. Nyt työpaikat ovat olleet erillään jo vuosikaudet, ystävyys on sen sijaan säilynyt lämpimänä. 

Ihania eläkepäiviä T! Toivottavasti muutamien vuosien kuluttua tullaan perässä!

Mukavaa oli tavata myös muita entisiä työkavereita, nykyisiä ystäviä. Vanhoja muistellessa ja uusista elämän kuvioista keskustellessa aika rientää aina turhankin nopsaan. Seinäkello tosin päätti, että nyt ei minuutteja lasketa ja pysähtyi!