Kellot normaaliaikaan 111. kansainvälisenä nallepäivänä

Tämän kuvan ottamisen aikaan nallet olivat jo yli viisikymppisiä, mutta minulla aivan uusi!

 

 ..ja tässä sama nalle nykyään. 

Nallen kaveri on kyllä kieltämättä muuttunut PALJON enenmmän kuin nalle!

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa!

Puikot ja lanka ovat olleet tuttuja jo alle kouluikäisestä. Äiti taisi olla innoittajana ja opettajana, mummu myös vaikka hän olikin enemmän pitsinvirkkuuihmisiä. Se käsityön muoto ei kuitenkaan koskaan minua ihmeemmin innostanut.
Sen sijaan villapaitoja,  -takkeja, pipoja, kaulureita, sukkia ja lapasia ym. on tullut kudottua - vai pitäisikö sanoa neulottua - jonkinmoinen määrä vuosien varrella. Neulekonekin löytyy. Saattapa olla toimintakunnossakin vielä, jos esille kaivaisi. Enimmäkseen työt ovat kyllä syntyneet puikkoja heilutellen. Mukavaa ja nopsaa hommaa, kuten varmaan moni tietää.
Onneksi olen oppinut  "suomalaisen tavan" toteuttaa neuletyöt. Olisin ehkä uupunut jo lähtöviivalle, jos äippä olisi opettanut näin:

näyttää TOSI työläältä! Onko kokemusta tällaisesta tavasta edetä?

Muuten kudotko vai neulot? Aluellisia eroja?

http://www.molliemakes.com/projects/videos-how-to-knit/

Minä ryhdyn nyt ainakin KUTOMAAN kauluria, kun tuo ilmakin on selvästi kylmempää kuin viikko sitten. Kellojakin siirretään viikon sisällä "TALVIAIKAAN"...

Kivaa viikkoa!

Hengissä ollaan - kaikki

Kissapoika tosin aiheutti pari viikkoa sitten sydämen tykytystä oikein kunnolla. Ensin nuoriherra alkoi yskiä. Sitten eräänä yönä kömpi viereeni ja alkoi yöllä hengittää niin kovasti koristen, että epäilin jo kisuparan tukehtuvan. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkäriin. Kuvassa näkyi välikarsinassa jotakin, mitä ei olisi pitänyt olla. Lääkäri epäili tulehduksen aiheuttamaa muutosta, muttei sulkenut kasvaimen mahdollisuuttakaan  pois. Kortisoni- ja ab-piikit ja kehotus palata parin viikon päästä, jos olo paranee - jos ei niin sitten tietenkin heti tarvittaessa.

Aluksi näyttikin oikein hyvältä. Puolentoista viikon päästä yskä alkoi uudestaan. Palasimme lääkärin pakeille (onneksi sain ajan tutulta, kokeneelta ja pirun tarkalta alan edustajalta). Kasvain ei todennäköinen, vaan...

astmapiipun kanssa kotiuduttiin. Lisäksi antibioottipiikki. Kuukauden päästä kontrolliin ellei kunnon huononeminen edellytä muuta. Uudessa röntgenkuvassa välikarsinan "varjo" oli onneksi pienentynyt. Veren tulehdusarvot kovasti koholla ja keuhkoissa astmaan viittavia muutoksia.
Nyt me piiputellaan aamuin illoin, kunnes oireet helpottaa. Sen jälkeen kerran vuorokaudessa. Kissapoika suhtautuu hommaan hyvin yhteistyöhaluisesti!

Pieni kahvi ja voisarvi, kiitos!

... että tämmöset kaverit sain aamukahville tänä aamuna!