keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kissapojasta tuli kastraatti


Nips naps taisivat lääkärin sakset napsahtaa. Poika oli hiukan hoippuvassa kunnossa palattuaan tuolta keikalta, joka tapahtui jo viime perjantaina. Koko päivän oli pidetty ruuatta, joten nälkä oli illalla, mutta olo sen verran hutera, että vain turkkilainen jugurtti maistui. Seuraavana päivänä sitten tankattiinkin kunnolla - joka kaverin kupista vuorotellen. On se kumma, kun pennulle ei maistu penturuoka, muille kyllä. Mummukissan pitäisi syödä ruokaa, joka on tarkoitettu munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville. Ei maistu vaikka kokeiltu on useampaakin merkkiä. Pennulle kyllä maistuisi. Ja neiti itämainen syö tällä hetkellä lähes mitä vaan!
... että sellainen tilausravintola täällä pyörii...
Ai niin! Pennulla hampaat ovat jo osin  vaihtuneet ja kaikkinainen ihmisten järsiminen on vähentynyt. Eläköön!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sunnuntaiaamuna klo 6

Tuohon aikaan heräsin, koska piti nielaista kourallinen antibiootteja. Samalla kuulin jotakin epämääräistä kolinaa eteisestä. Ilmeisesti pentunen. Mummukissa nukkui näköjään ikkunalaudalla ja puutumisesta päätellen neiti itämainen minun jalkojeni päällä, kuten tavallista. Eteisessä olin kompastua johonkin. En kissaan. Oli selvästi karkeampaa tekoa. Lääkekaapille könytessäni sytytin valoa sen verran, että totuus selvisi.

Meillä lelut senkun suurenee!


Kaulahuivin matka kohti saunaa



lauteiden alle

,

saunasta pois, 




eteiseen (huom! myös harja ilmestyi eteisen lattialle kylppäristä), 


kaverikin kävi ihmettelemässä!


Tyytyväinen leikkijä. Oikealla on tähänastisista kookkain lelu, kirpparilta ostettu pehmo-orava. Pentu oli lähes saman kokoinen tullessaan. Nyt kokoero on  jo huomattava.


Sain kaulahuivin vielä jaloilleni aamiaista syödessäni, mutta siihen kissan mielenkiinto kyseistä esinettä kohtaan sitten lopahti. 


Antibiootit muistin toki nielaista ohjelmanumerosta huolimatta. 


Vasemmanpuoleisia 2 kapselia 2x , keskellä ylhäällä 1 kaps 3x, oikeanpuoleisia 1 kaps 3x vuorokaudessa ja keskimmäisiä tarvittaessa. 

Minulla OLI kaunis poskihammas posliinipaikkoineen. Ei ole enää. Hammas oli haljennut ja tehnyt harmittavan tulehduksen juureen. Hammaslääkärityttö (!) kaivoi hampaan ulos ja passitti reseptin kanssa apteekin kautta kotiin. Tämä tapahtui torstai-iltana, Poski on edelleen turvoksissa, mutta onneksi missään ei enää tunnu kipua! Hammassärky on inhottavaa!!!!
Näin se vanhuus etenee, hampaatkin harvenee...
Parin viikon päästä menen näyttämään leukaperiäni, jos paikalle saisi istutettua myöhemmin uuden "tekohampaan". 


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Assistentti teki oharin jne.

Nallepajan assistentti määritteli turkisten merkityksen tavallaan. Leikkasin nallen osia ja sain erittäin aktiivisen apulaisen. Jokaista leikattua palaa piti käydä tassulla käpsimässä. Oletin aluksi (väärin), että pihalla näkyvä kissojen "pikkukakkonen" veisi huomion ja saisin leikellä kankaan kaikessa rauhassa. Kyse oli siin talitinttien ja harakoiden pihailoittelusta, jota kissat seuraavat tarkkana päästellen varsin hassunkurisia ääniä. Pieninkin on taitava "väkyttäjä"!
Vaan siihen kankaan päälle oli kova hinku. Heitin ylijäämäpalan lattialle ja siitäkös riemu repesi!







Tilkkua piti heitellä pitkin lattiaa ja pentunen porhalsi perässä kantaen palan aina uudelleen heitettäväksi. Riemua riitti pitkäksi aikaa!

Nallen ompelu jäi tietenkin tauolle. Vaan eipä sillä kiirettä, sillä tämä nalle ei ole tilaustyö. Hänellä ei vielä ole kotia tiedossa. Keneltähän puuttuisi? Kansainvälinen Nallepäiväkin lähestyy..
(Ruskea, kiiltäväkarvainen, ehkä noin 40 cm pitkä, 60-lukulaista muistuttava etsii kotia. Tulee näytille, kunhan saa itsensä kasattua. Tai siis saan ommeltua sen muotoonsa.)

Aikansa tilkkua pöllytettyään, kissalapsonen kellahti kavereiden viereen.


 Hei! Täällä me ollaan! Ei kai ollut tarkoitus petata tätä sänkyä?


P.s. Taidankin uppoutua kirjaan. Hankin uutuuden perjantaina. Kahdeksas osa sarjaa, 1200 sivua...

Sydänverelläni kirjoitettu
(kuva lainattu kustantajan sivulta)




Yritin lukea myös illalla. Oikealla olen minä luullen olevani omassa sängyssäni. Etualalla kaksi karvasarjan painijaa. Missähän he luulivat olevansa?

Hyvää alkanutta viikkoa!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Onnellinen kissa ja toinenkin

Voi tätä seesteistä aikaa! Kukaan ei sähise eikä nau'u suoraa huutoa. Pikkuinen kasvaa kovaa vauhtia ja neiti itämainen yrittää samaa saaden aikaan vain vartalon pyöristymistä vatsan kohdalta. Sterilisaation jälkeen vatsa ei muuten enää pyöristykään. Eikä yötäpäivää kiirivää huutoa enää kuulu! Ihanaa!

Nyt ollaan niin kavereita!


Kukkuu!


Nam, nam!


Nyt nukutaan!

Tältä meillä nykyään näyttää. Välillä kuuluu iso nau ja pieni miu. 
Mummukissa sietää pikkuista jo tosi hyvin vaikka ei kovin kiinnostunut poikasesta olekaan. Nuuhkaiseen ohikulkiessaan kuin todeten, että "olet siis edelleen täällä"!


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Piilossa pidetyt esille


Tämä pikkunalle syntyi jo elokuun puolivälin jälkeen, mutta piilotteli laatikon kätköissä tähän saakka. Nyt hän on jo matkustanut uuden omistajansa luo. He ovat lähes päivälleen saman ikäisiä!


Syntymätodistukseensa nalle sai nimen Puolukka. Liittyy väriin ja syntymäaikaan. Ehkäpä uusi omistaja nimeää kaverin uudelleen, myöhemmin. 
Puolukka on ensimmäinen vauvalle tekemäni nalle ja myöskin ensimmäinen, joka sai askartelukaupasta ostetut valmiit muovinivelet. Pesuille sopivammat, luulen. Tämän nallen voi kylvettää kunnolla tarvittaessa.


Hän on hiukan isompi nallukka. Hän matkusti samaan osoiteeseen edellisen kanssa. Perinteinen puupahvinivelillä varustettu, lastuvillatäytteinen "uusvanha" nalle. Ei niin leikinkestävä kuin edellinen.


Syntymätodistuksessa on nimi Tilda.

Toivottavasti kotiudutte hyvin sinne Pirkanmaalle.


Tässä menikin tovi ilman nallesynnytyksiä. Olipa kiva puuhailla niiden parissa jälleen kerran. Materiaalia on vielä runsaasti, joten eiköhän niitä taas pullahtele maailmaan. 
Ensin pitänee kuitenkin pyöräyttää lainalapsille muutama Huiske-kaverus. Edellisiä on kovin rakastettu.