Kevät tuli, lumi suli. Ja millä vauhdilla!

Aikaisemman postauksen kuvissa eleltiin vielä melkein talvisissa maisemissa, tällä viikolla puut ovat hiirenkorvilla ja nurmikot vihertää. Lämmintäkin on riittänyt, välillä  parin kymmenen plusasteen tienoilla. Järvestä hävisi loputkin jäät varsin nopeasti. Aina tämä kevät yllättää, tavalla tai toisella!

Rupikonna taisi olla vielä vähän kohmeessa, kun antoi kuvata!

Sahalaitapaitainen (luikero kuvan keskellä) kaveri ei ollut kohmeessa. Livahti liukkaasti metsätien yli takaisin luonnon helmaan. En muista, milloin olisin kohdannut elävän kyyn edellisen kerran.

Kissapoika 

on toipunut hyvin hammasoperaatiostaan.

Neitikissaa kiinnostaa luonto myös ipadin kautta seurattuna. Toinen vaihtoehto on ikkunasta vilkuilu. Kävelylenkille ei tätä neitiä saa kuin kantamalla!

Vähän on tullut askarreltuakin. 

Pienen sukulaispojan nallen/nukenvaunut, joiden päällinen oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Kulunut reikäiseksi ja varsin likaiseksi.

Uudet päälliset ovat kirkkaan siniset!

Hän, 1990-luvun Barbie Cool Blue, sai kengät. Kaikkeen se mapin päällismuovi taipuukin! Ja "silkkinauhat". Jospa joskus saisin hänelle ne aidot ja oikeat vaalean vihreät kengät. Käyttäköön siihen asti näitä.

Kovin vähän on mitään syntynyt käytettävissä olleeseen aikaan nähden. Takana on muutaman viikon "pakkoloma" kotona. Syynä varsin kiusalliseksi ja hyvin paljon toimintakykyä rajoittavaksi äitynyt hermopinne selässä aiheuttaen lievästi ilmaistuna erittäin kivuliaan hermosäryn toiseen jalkaan, lonkasta varpaaseen saakka. Kohtuullinen liikkuminen ok, paikallaan istuminen myrkkyä! Enpä toivo tällaista kenellekään ja itsekin haluaisin kernaasti tästä tilanteesta jo eroon. Magneettikuvaus tulossa, ehkä jotakin selviää ja jonkinlainen apukin löytyisi! GRRRR! 

Keitin perunoita!

Ne ovat tuossa vasemmassa reunassa. 

Ei erityisen herkullisen näköisiä eikä

myöskään makuisia. Kaikkea pitää

kokeilla, mitä kohdalle sattuu,😝 näköjään!

”Pikaista paranemista komealle pojalle!”

 Otsikko kopioitu eläinlääkärin tekemästä kotiutusohjeesta. Komea poika menetti yläkulmahampaansa parodontiitin vuoksi. Sinnikkäästä hoidosta huolimatta tähän päädyttiin. Onneksi ruoka tulee kuppiin, eikä sitä tarvitse itse metsästää ja raadella suupaloiksi.

Ja on se kevät tullut. Ekat leskenlehdet havaittu! 

On siis kevät...

... kuljen lähijärven rantaa.... ( Tavaramarkkinoiden laulusta poiketen kukaan ei tarjonnut salmiakkia)

Vielä ei veneellä vesille pääse!

Rannassa sulaa!

Talvilomalla, näin kevään kynnyksellä, lähdin aamulenkille lähimetsään. Talven mittaan tallatut pikkupolut olivat siinä kunnossa, että nastakenkiä oli kiittäminen! Metsä muilta osin oli paikoin jo lumeton. Yhdessä itäänpäin viettävässä rinteessä olisi pulkalle ollut vielä käyttöä. Rakeista, mutta puhdasta lunta ihan tuhti kerros. Vaan ei ollut sitä pulkkaa mukana.

Koska yöllä oli ollut vielä pakkasta, lumen pinta oli mukavasti jäässä kaikkialla, missä sitä oli paksumpi kerros jäljellä.
Lapsuusmuistoja verestäen kokeilin kantaako hanki? Ja kyllähän se kantoi. Lapsena tuli potkukelkkailtua kovalla hangen pinnalla, nyt tyydyin kävelemään. Päivisin on ollut jo useampi lämpöaste, joten jäniksen jäljet olivat painuneet paikoin hyvinkin syvään. Kuinkahan paljon oma kenkä uppoasi iltapäivällä?
Uskomattoman rauhallista oli taapertaa metsässä ja rannoilla. Ainoat elävät olennot, jotka näin, olivat pari oravaa, tikka, muutama korppi ja hanhiparvi. Peipot ja tiaiset sirkuttivat kilpaa. Kuuloaisti viestitti vahvasti keväästä, näön varaisesti tunnelma oli paikoin hyvinkin talvinen.

Riisuin myös kissalta osan talviturkkia. Tämä lähti nopealla harjauksella kollipojasta, neiti itämaisen turkista ei juuri mitään irtoakaan. Onnelliset katit ovat pari kertaa päässeet auringon lämpöön jo terassille asti. Useimmiten lempipaikka löytyy lämpimältä ikkunalaudalta. 

Sisko tarjosi sitten puhelimen välityksellä salmiakkiakin. Katseltavaksi!

"Piippolan vaarilla oli talo..."

siellä se hoiteli lampaitansa...

...  possujansa...

...  lehmiänsä...

...  kissojansa...

... koiriansa...

...hiiala, hiiala, hei!

Virkkausvimma yllätti ja jämälangoista syntyi pikkuväelle käsinukkeja leikkeihin. Vielä on lankoja jäljellä...

Villalangan jämiäkin löytyi. Tein parit lapaset. Äidille ja omaan käyttöön. Kiitos T vinkistä peukalon tekoon!

Talvista tarinaa helmikuussa 2019

Monenaista talvea vietetty. Välillä rapsakkaa pakkasta - mittari näyttänyt melkein -30 celsiusta ja välillä sitten lämmintä - ei nyt sentään +30, mutta lähelle 10 plussaa päästy ja auringonpaisteessa tuntunut hyvinkin lämpimämmältä.
Lunta on tullut enemmän kuin tarpeeksi muutaman päivän aikana ja tuo lämmin jaksohan sitten tiivisti ja sulatti enimmät pois. Talitintit visertää titityytä, sinitintit omiaan ja punatulkkujen vihellystäkin kuunneltu. Närhetkin räksyttäneet kevään odotusta.

Puoli metriä korkeat pensasmustikoiden suojaverkot katosivat kinoksiin.

Pihalamppukin sai kivan lakin, jota yritteli kai valollaan sulattaa aina pimeän tullen!

Pakkaspäivän ao on halo!

Mitenkähän käy ruukkuun unohtuneelle oreganolle? 

Pihalla on ainakin niin sitkeää lajia, että on vähitellen 

valloittamassa koko pihan. Vuosi vuodelta leviää

yhä laajemmalle.

Hiihtäminen ollut haaveissa pitkin talvea. Ensin esti pakkaset, sitten hävisivät ladut lumipyryyn ja välillä sitten pitkiä työpäiviä, joiden päättyessä alkoi pimeys laskeutua latujen ylle. Olihan tietysti valaistut lenkit, mutta jotenkin tuo alle vuoden ikäinen polvinivel ja jyrkät mäet ei vaan tuntunut hyvältä yhdistelmältä. Selityksiä, selityksiä....

Pääsin sentään lopulta kokeilemaan.

Viikko sitten.

Eilen

Tuossa jäisen töyrään kohdalla on ollut hiihtolatu!

Pari päivää vesisadetta ja sitten pari pakkasyötä. 

Järvi jotakuinkin peilijäässä ja metsässä näyttää keväältä.

Vieläköhän tänä vuonna talvi palaa takaisin?

Talvilomaviikko alkamassa?!

Jos ei pääse hiihtämään, voi aina askarrella.

Vaihtaa nukelle naaman.

Virkata sukulaislapsille. Kettu jäi kuvaamatta

sekä käsinukkeponi ja - jänis. Hups!

Lähtivät jo uusiin koteihinsa!

Vuosi 2019 on jo vahvasti alullaan

Joulukuu meni ja pian tammikuukin on kuluvan talven menneitä lumia. Ja lunta on riittänyt viime viikkoina. Eikä pakkasestakaan ole ollut puutetta. Kun lämpötila lähentelee -30, alkaa olla jo arktiset tunnelmat. Kyllä olen mielessäni kiitellyt auton sisätilan lämmitintä. Työmatkat on paljon miellyttävämpi ajella suht lämpimässä ulkoilman asteista huolimatta. Eron kyllä huomasi konkreettisesti, kun työpaikan lämmityspistoke ei eräänä päivänä ollutkaan suostunut yhteistyöhön. Onneksi eleltiin sellaista muutaman miinusasteen keliä!

Ihanaa, kun päivä alkaa pidentyä ja voi valoisassa liikkua entistä pitempään. Ehkäpä vielä hiihtoladullekin etenen jonakin iltapäivänä. Jotenkin pitäisi vaan päästä niskan päälle varovaisuudesta, jonka syynä on pian vuoden täyttävä polvinivel kuuskympisessä jalassa.

Hiljainen, talvinen metsä auringonlaskun aikoihin.

.

Pakkanen napsahtelee puissa. Lenkkeilijät ja koirien ulkoiluttajat ovat tallanneet mukavat polut lähimetsään.

Aurinko painuu metsän taa. En muuten kävellyt hiihtoladulla. Tiukkaan tallattu polku kulki noin metrin päässä latu-urasta. Hyvä!

Kuva auringonlaskusta jäi haaveeksi!

Kuu sen sijaan näyttäytyi peittyäkseen seuraavana aamuna maan varjon taakse.

Sininen hetki illalla ennen kuunpimennystä.

Aamulla 21.1.2019 piiloon menossa.

Kissojen kiinnostuksen kohteita:

Ipadille piiloutuneet kyytöt

jokin salaperäinen haju (?) lumisella pihalla? Itämaistyttö ei suostunut lumileikkeihin.

Nämä eivät muten ole tuunattavien nukkejen silikoniproteesit.









Ihan vaan mozzarellaa!

Nukkerintamalla on ollutkin hiljaista (lue: liian hämärää työskennellä). 

Sijoitin uudelleen: Yläkertaan uudelleenmaalatut tytöt ja ainoa MH ja pari Kurhnia alakerran asukkaiksi.

Sillä rautakautiset muuttivat tähän luolaan.

Etsin edelleen sopivia laatikoilta noiden nukkejen sijoittelua varten. 

Osa retkottaa varastossa puolitekoisina. Näitä on vaan niin kiva 

maalailla ja vaatettaa uudelleen. 

Kirpparit olen yrittänyt kiertää kaukaa, ettei vaan tartu mukaan lisää

väkeä  :D