Lokakuussa kävin vielä työpaikalla, sillä viimeiseksi jääneellä ja nyt siis jo entisellä. Eläköitymisen kunniaksi kakkukahvit ja kukat. Kakkua en kuvannut, en edes silloin, kun puoliksi syödyn kakkukomeuden päällys valahti alas tarjoilulautaselle kuin hidastetussa filmissä! Kimppu oli kaunis ja juuri lempivärejäni. Ai, että miltä tuntuu olla eläkkeellä? Pitäisikö tuntua joltakin? Vapaammalta? Ehkä. On ollut aikaa tehdä valmiiksi keskeneräisiä käsitöitä, esimerkiksi.
Lintulauta
vai oravalauta? Oraville on ollut kyllä aivan oma ruokapaikkansa, josta on juosten kiikutettu tammenterhot talvivarastoihin pitkin pihaa. Veikkaan, että muutaman vuoden päästä pihallamme kasvaa tammi, jos toinenkin.
Kuva heinäkuulta
Kuva marraskuulta. Ei aivan samasta kohtaa rantaa,
mutta eipä tuossa kovin paljon eroa näy. No, lehtivihreä puuttuu.
joinakin vuosina tuossa on ollut tähän aikaan jo jääkansi.
Näistä kissoista minä tykkään. Ne viihtyvät sisällä ja ulkona ollessaan ovat valjaissa valvotusti. Onnelliset ja hyvinvoivat kaverukset!
Tästä kissasta minä en tykkää! Tai paremminkin siitä kissanomistajasta, joka antaa kissansa häiritä ympäristöä kulkemalla vapaana luonnossa ja ihmisten pihoilla. Paitsi, että jätöksiä on saanut siivota pitkin pihaa, on nyt myös terassin ovi saanut "tatuoinnin". Eivät lähteneet roiskeet maalatusta pinnasta millään. Maalipinta sen sijaan kärsi tehopesun yrityksestä. Roiskeet jävät!
Lopuksi vähän ompelu- ja virkkaustöitä. Sukulaislasten nuket tarvitsivat vielä vähän talvivaatetta. Ehkä näistä on apua!
