Joulukuun alkajaisiksi maa muuttuu (taas vaihteeksi) lumivalkoiseksi? Kuten jo marraskuussakin tapahtui muutaman kerran. Nämä kuvat silloin lähijärven rannasta.
Tätä porukkaa on riittänyt vierailemassa lintulaudan alla. Ainahan sieltä syötävää on löytynyt. Tämän kanasen seurana on ollut parhaimmillaan kuusi muuta kanaa ja välillä myös kolme kukkoa. Yksi kanoista on melkein musta! Ylemmissä kerroksissa, siis lintulaudalla ja siemenpalloissa, käy päivittäin sinitiaisia, talitinttejä, pikkuvarpusia ja joku viherpeippokin silloin tällöin. Räkättirastaat kävivät jo tyhjentämässä pihlajan. Myös orava tuuheassa, harmaassa talviturkissaan on päivittäinen vieras.
Nyt on ollut aikaa seurailla pihalintuja, koska olen enimmäkseen lojunut täällä kotona. Ensin meni ääni, sitten kuulo toisesta korvasta. Näkö vielä toimii. Antibiooteilla ja korvatipoilla aloitetiin, neljän päivän päästä mukaan tuli kaksi erilaista nenäsuihketta... Korva rutisee vähemmän mukavasti. Voimakkaat äänet kuuluvat tänään kuin jonkun putken läpi. Eilen ei vielä kuulunut mitään. Kaksi eri lääkäriä totesi muutaman päivän välein tärykalvon olevan kirkas ja ehjä! Jotakin äärimmäisen sitkeää tautia siis. Niistin sekä nenää että korvaa! Ääni palasi oltuaan muutaman päivän poissa, mutta näyttää pyrkivän uudelleen lomalle. Kurkkua aristaa.
On ollut aikaa taitella paperitähtiä, ommella lisää nukenvaatteita sukulaislasten nukevauvoille,
ja syödä luvattoman paljon makeaa...
 |
| (Kuva kopioitu linkkisivulta) |
