perjantai 30. syyskuuta 2016

Syyskuun loppupuolen kuulumisia

Kesä meni ja kohta syksyn ensimmäisestä kuukaudestakin on vain muisto jäjellä. Sairausloma on jatkunut. Olkapää liikkuu ja käsivarsikin, kun toisella kädellä vielä vähän auttaa. Vedessä liikuttaminen on jo tosi helppoa. Tuurillani on tietysti juuri tänä vuonna oman kylän uimahalli liki purettu laajan remontin vuoksi. Uimassa käynti onnistuu vähän kauempana, esimerkiksi naapurikunnan hallissa. Viime käynti tosin päättyi vähän ikävästi.
Olimme siskon kanssa lähdössä hallin pihasta, asettuneet juuri pikku autooni, kun viereiseen parkkiruutuun yritti osua vanhempi pariskunta vanhalla mersullaan. Ei ihan osunut. Minun autoni kylkeen sen sijaan osui. Ei kovin pahasti, mutta vaaleat naarmut ja pikku lommo oven pieleen tuli muistoksi tästä kohtaamisesta. Vaari ei huomannut törmänneensä ja kyydissä ollut mummeli parahti autosta noustuaan, että "ei me mitään huomattu". Hiukan närkästyneenä kuljettaja antoi kuitenkin yhteystietonsa, vaikka väittikin, että jäljet lähtee pyyhkimällä. Pyyhkiköön oman puskurinsa, melko skraidut oli siinäkin.




Nyt odotellaan vastapuolen vakuutusyhtiöstä päätöstä maksamisesta, Oman merkkikorjaamon mies arvioi vauriot ja laittoi asian vireille.
Onneksi ei käynyt pahemmin. Ketään ei sattunut eikä auto mennyt ajokelvottomaksi. Pari-kolme autotonta päivää lienee tulossa maalaamisen ajaksi.

Viime viikonlopusta jäi paljon mukavammat muistot. Vietimme vanhemman poikani hääjuhlaa. . Hyvin kaunis ja persoonallinen tapahtuma, aivan tuoreen avioparin "näköinen". Tietysti morsian oli kaunis ja sulhanen komea, tarjottu ruoka maukasta ja puitteet juhlavat. Juhlan kruunasí erittäin koskettava seremonia keskiaikaisessa rauniokirkossa


Tässä EI ole kyseinen hääpari, vaan kesällä uudelleen muokatut nuket kylläkin saman hääjuhlan hengessä. Kun on paljon aikaa, voi vaikka purkaa vuorikankaan langoiksi ja istuttaa nukelle uudet hiukset. Kammata niitä ei juurikaan voi, on sen verran ohutta kuitua. Kokeilin myös turkoosia luonnonsilkkiä ja sinistä saumurikreppiä. Sinipäältä puuttuvat vielä kasvot.







Ompelin juhlaan mekon, jonka väri ei ole juurikaan edustettuna vaatetuksessani.

Tumma sininen tuntui virkistävältä vaihtoehdolta.
Askartelin vielä hiuskoristeenkin samaa sävyä. 


Ensimmäinen mekko oli vaalea laventelin sininen, mutta tuntuikin sitten melko haalealta syksyiseen juhlaan. Eiköhän tällekin käyttöä löydy.  (Tässä sovitusnuken päälle vähän huonosti aseteltuna)


Tässä vielä yksi mekko. Ja "hattu". 


Olkapäätä jumpatessa, ommellessa ja sekalaisissa kotihommissa on mennyt aika niin, että Nelmin talossa on tapahtunut hyvin vähän toistaiseksi. Porraskäytävä on saanut seinät, keittiö vähän kalusteita ja WC/kylppärin sisustustakin aloitettu.



Tuunailin vähän Nelmin pihasaunaa.


Sisällä tuttu sauna.


Ympärillä pahvista rakennetut uudet seinät ja katto.


Poikkesin kirjakaupassa alkuviikolla ja ostin oikein


sarjan askarteluveitsiä, joten nyt on lisää välineitä, millä jatkaa minikodin rakentamista.


No niin, ehdinpäs tehdä vielä syyskuisen päivityksen  :)