lauantai 29. lokakuuta 2016

Loppuja

Kesäaika loppuu - sinänsä typerää koko kellojen veivaaminen!

Korvauspäätöksen odotus loppuu - autoani naarmuttanut "setä" teki vihdoin vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöönsä ja saan viedä autoni korjattavaksi. On se vaan kummallista, miten noinkin selvästä asiasta piti vääntää kättä kokonainen kuukausi. Kengänkärjet oli jo suunnattu kohti poliisilaitosta, kun asia vihdoin nitkahti liikkeelle.

Sairausloma loppuu - kävin jo orientoitumassa töihin yhdessä palaverissa mennäviikolla. Palaan entiseen tehtävääni, mutta hiukan oudolta tuntuu viiden kuukauden poissaolon jälkeen.

Oikeastaan on ollut aika mukava tauko, varsinkin, kun loppuaika on mennyt ilman mainittavia särkyjä ja kipuja. Aika on kulunut mukavasti kokkailun, leipomisen,  askartelun, käsitöiden ja ulkoilun merkeissä. Esimerkiksi näin:

Kampanisuja kahvin kanssa.


Ulkoilua. Paikka on muutaman sadan metrin päässä kauppakeskusryppäästä. Uskomatonta. Hiljaista!





Projekti. Tahmatukka Monster High saa uudet kutrit, kunhan ehdin tökkiä uudet kuidut päähän. "Tilaustyö" kyseessä.




Talvi kävi. Lenkillä lähimetsässä.




Entisen samettiliivihameen uusi elämä. Pitsiä, poimua, uudet napit ja tuhti tyllialushame. Sisko on omistamansa mekon sisällä mallinukkena.
Olkapää kestää jo neulepuikkojen kilistelyä. Tosin puiset ei paljon kilise:)



Sinivioletti alpakkalanka ainakin kolmatta kertaa aloitettuna neuleena. Nyt uskon pääseväni tämän kanssa "maaliin saakka". 


Olkapääjumppa jatkuu edelleen ja opiskelu, miten oikea käsi/käsivarsi otetaan uudelleen käyttöön. Kummasti sitä oppi vasemmalla tekemään, kun oikea oli pelistä tauolla. Nyt opetellaan siis palaamaan entiseen. 


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kuivaharjoittelua pihatalkoita varten?

Kokeilinpa vähän olkapään voimia haravoimalla ja siistimällä villiintynyttä viidakkoa, jonka keskellä asun. Etupihan siistiminen kävi helposti. Takapihalla olikin vähän enemmän hommaa. Ennen se näytti enemmän pihalta ja puutarhalta. Kulunut kesä on näyttänyt konkreettisesti mitä tarkoittaa, kun luonto ottaa vallan!
Yksikätisenä ja äärimmäisestä laiskuudesta kärsineenä pihahommat on jääneet hyvinkin minimiin eli ulottuneet juuri ja juuri terassille ja pienelle alueelle sen ympäristöön.
Mutta mitä löysinkään, kun uskaltauduin tuonne vähän kauemmaksi.


Näyttää  satelliitista kuvatulta kuusimetsältä, mutta on pihalle istutettua sammalta, joka voi ilahduttavan hyvin! Se on levinnyt kesän aikana juuri sinne, minne toivoinkin!


Ruohot pitää vielä nyppiä pois!


Myös toinen sammallaji kukoistaa. Tämä on saapunut omin lupineen, mutta toivotan tervetulleeksi. Saa jäädä!




Sinikatajan kaveriksi toin joskus vuosia sitten pienen kanervan alun lomareissulta Pohjois-Karjalasta. Nyt on sekin jo kotiutunut kunnolla ja levinnyt mukavasti.
(Toinen, joka on levinnyt "mukavasti", on vuohenputki. Enkä ole edes tuonut sitä mistään, ihan itse on tullut!  Sitä en toivottanut tervetulleeksi, vaikka onkin kelpo villivihannes. Kottikärryllinen löytyi sitäkin. Multatehtaalle!)


Söin kourallisen puolukoita pihasta ennenkuin älysin ottaa kuvan. Tässä vielä viimeiset punaisena hehkuvat marjat.


Aronia voi hyvin, täynnä marjoja. Söin näitäkin kourallisen, mutta sitä tuskin tuossa satomäärässä huomaa. Sen verran yöt ovat olleet jo viileitä, että marjat saaneet makeutta. Nam! Ja mikä C-vitamiinilähde.

Koska talvella lintulaudan alla viihtyneet fasaanit eivät siivonneetkaan pihaa kunnolla, saimme nauttia kesällä mahtavista auringonkukista. Nyt kukinta alkaa olla ohi, siemenet kypsyneet ja tiaisilla juhlat!
Ja kissoilla ohjelmaa istuessaan olohuoneen ikkunalaudalla! Käk käk käk....

Vielä viimeiset kukat.


Aurinkoisia syyspäiviä lisää, kiitos!


Ai niin, ne taloyhtiön pihatalkoot ovat reilun viikon päästä. Eikä  ole ensimmäinen kerta, kun on jo kesällä hommattu teatteriliput  juuri samalle päivälle ja nimenomaan päivänäytökseen!!!! Pitänee tehdä osuutensa rivakasti silloin heti aamusta. Harjoittelen vielä....