sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Sunnuntaina, helmikuun 21.

Ulkona pyrytti lunta, oli pyryttänyt jo yöllä. Taas vaihteestaan näytti oikein talviselta. Lämpötila ulkona oli kuitenkin plussan puolella ja roskista viedessä tajusin siellä olevan tosi liukasta. Aura oli käynyt kiillottamassa pihatien. En lähtenyt sen kauemmaksi. Olkapää on edelleen remontissa. Fysioterapiasta on saatu jumppaohjeet ja työterveyslääkäri tuikannut kortisonia olkapäähän. Jospa se tästä helpottaisi. Ei oikein innostanut lähteä liukastelemaan, sillä ottihan tuo olkapään paraneminen takapakkia, kun edellisen kerran hain tasapainoa kämmenet leveellään.

Askartelu onnistui. Suunnitteilla on ollut yhtä ja toista. Omien ja yhteisten ideoiden toteutusta sekä mm. käynti Tampereella tutustuen nukkekotitaitajien aikaansaannoksiin.

Koko 1:12 tuntui nyt sopivan kokoiselta puuhalta.

Tarvittiin kaksi talouspaperirullaa. muovipullo, jonka halkaisija on n. 5,5 cm. taipuisaa kartonkia, liimaa ja erinäisiä työvälineitä.

Pullo toimi muottina, jonka ympärille liimasin halkaistuista pahvirullista sopivan kokoisen lieriön.



Valmiiseen lieriöön leikkasin aukon ja samanlaisen kartonkipalaan, jolla  päällystin lieriön. Liimaa ja kumilenkkejä. Ylä- ja alareunaan muutama kerros kartonkisuikaletta.


Kipinäsuoja mustasta tyllistä. Maalia pintaan. Maalivalikoima oli kehnonlainen, joten sekoitin tilkkaan gessoa pisaran mustaa akryyliväriä. Gessolla kuvittelin saavani hiukan tasoiteltua noita pahvin reunoja. Assistentti seurasi tiiviisti.

Loput yksityiskohdat paikalleen ja pönttöuuni oli valmis.



Klapikuorma odottamassa. Assistentti on vaihtunut.







Lisää puita haettu liiteristä. Näpertelin vielä puunkantotelineen. 

Siinähän tämä sunnuntai vierähti mukavasti.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Askartelua, muistelemista


Askartelupaperia, paksua pahvia, lahjapaperia, ompelukone, liimaa, vinonauhaa, lankaa...



Koska en ole kirjansitoja, enkä ymmärrä hienosta tekniikasta muuta kuin sen mitä vanhan kirjan purkamalla saa selville (ja sitäkin tietoa harkiten väärin käyttäen), taittelin ensin tarkkaan valitun väriset askartelupaperit kahtia ja ompelin koneella pitkin pistoin taitteelta aina muutaman paperin nipuiksi. Yhdistin sitten nämä niput pujottelemalla selkäpuolelle vahvempaa lankaa ompelutikkien lomitse yhdistäen näin useamman nipun kirjaksi. Tähän taustaan ruuttasin liimaa, ihan Eri-Keeperiä vaan, ja liimaan kiinni ohuen organzanauhan noin niinkuin tukemaan liimausta. 
Kannet leikkasin tukevasta pahvista, taustaksi taipuisan pahvisuikaleen ja koko hoito avatulla vinonauhalla kiinni. Tässä vaiheessa kirja ja kannet olivat vielä erillään. 



Kansien päälle liisterillä kiinni neulekuvioista lahjapaperia à la Kaffe Fasset. Liisteriä muuten maistoi karvakamuista nuorin. Se myös levitti liisterijauhetta seuraavana yönä pitkin keittiötä. Olin unohtanut liisterijauhepakkauksen pöydälle.


Lopuksi kirja kokoon liimaamalla sen uloimmat lehdet kansipahveihin. 

Sisältönä oli kaikkea pientä - sanaa ja kuvaa - työtoveruutemme ja ystävyytemme alkutaipaleelta.


Mitä mainioimpia eläkepäiviä toivottamassa olivat viimeisella aukeamalla myös meidän molempien "voimaeläimet". 

Oli tosi hauskaa muistella kirjaa kootessa kaikkea yhdessä koettua. Sisältö oli aika lailla työelämästä, mutta tuskin olisimme koskaan tavanneetkaan ilman yhteistä työhistoriaa. Nyt työpaikat ovat olleet erillään jo vuosikaudet, ystävyys on sen sijaan säilynyt lämpimänä. 

Ihania eläkepäiviä T! Toivottavasti muutamien vuosien kuluttua tullaan perässä!

Mukavaa oli tavata myös muita entisiä työkavereita, nykyisiä ystäviä. Vanhoja muistellessa ja uusista elämän kuvioista keskustellessa aika rientää aina turhankin nopsaan. Seinäkello tosin päätti, että nyt ei minuutteja lasketa ja pysähtyi!



maanantai 8. helmikuuta 2016

Minikokoista

Luistellessa kompuroitu olkapää olikin sitten vähän tukalampi juttu. Puolitoista viikkoa töissä ja sitten työterveyden kautta taas viikko kotihoidossa. Ylihuomenna yritän taas töihin, mutta vamman tutkimus jatkuu ja jatkohoitoa suunnitellaan.


On sitten tullut näpräiltyä yhtä sun toista pientä. 

Tässä ensimmäinen näyte. 

Mummulan mattopiiska kokoa 1:12. Ohjeen otin Maria Malmströmin kirjasta "Nukkekoti Väinölän vuosi". Materiaalina käytin rautalangan sijaan ruskeaa paperinarua, jonka sitten lakkasin. 




Kirpparilta löytyi tällainen. Katsotaan, syntyykö uusi balleriina. Tämä on Barbie, joten jonkin verran. isompi kuin nuo nukkekotinäperrykset
Perjantaina 19.2. mennään katsomaan mallia :  St. Petersburg Ballet Theatre: "Romeo ja Juliet"


Tämä on kokoa 1:1


Kaverukset torkuilla!