sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Leuto syksy palasi takaisin

Lumet suli ja lämpötila nousi taas ulkona reilusti plussan puolelle.

Pihallamme vieraileva orava kyllä ilmeisesti uskoo, että vielä se talvi koittaa!


Ehdin laittaa jo lumien aikana ruusulle talvisuojausta. Orava keksi "viltille" parempaa käyttöä. Oli ehtinyt ahkeroida jo tovin jos toisenkin työpäiväni aikana. Lauantaiaamuna vasta huomasin somasti rei'itetyn talvipeitteen. ONNEKSI en hankkinut vielä sitä uutta peitettä tuon vanhan kaveriksi. Pehmustakoon orava nyt pesänsä, Hankitaan uutta myöhemmin.



Kätevästi se käy. Ensin revitään suun täydeltä ja sitten pyöritellään etukäpälin sievästi palloksi. Pallo suussa sitten nukkumapaikkaa pehmustamaan!
Harmittaa vaan ihan vähän. Taitaa kuitenkin tulla tarpeeseen :)



Enemmän harmittaa ilmeisesti jostakin lähialueelta pihassamme vieraileva mustavalkoinen tosi suuri kissa.  Se käy myöhään illalla tai yöllä ikkunan takana huutamassa ja takomassa tassuillaan ikkunaan saaden omat kissat hermostumaan. Huutoa ja murinaa riittää, kukkaruukut ikkunalaudalla ovat vaarassa ja ikkuna on ulkopuolelta kuraisten tassunjälkien täyttämä. Voi, kun ihmiset huolehtisivat kissoistaan ja pitäisivät ne sisällä! Ainakin yöllä!


Kaikesta huolimatta....

Mukavaa ensimmäistä adventtia ja pikkujoulua! 
Lähden riisipuurolle!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Nyt se on täällä - ensilumi!

Se tuli perjantaina! Lähdin töistä klo 16 jälkeen. Vesisateessa. Maa oli musta ja märkä. Märkää räntää oli satanut koko päivän, mutta sulanut vedeksi saman tien. Matkaa kotiin on parikymmentä kilometriä ja suunta silloin kohti pohjoista. Noin puolessa välissä alkoi siellä täällä näkyä maassa valkoista ja muutaman viimeisen kilometrin ajelinkin sitten kunnon lumisohjossa.

Vähän näytti jo siltä, miltä tähän aikaan vuodesta toivoisi. Ihmeesti tuo lumi valaiseen synkkää marraskuuta.

Lauantaiaamuna näytti tältä


kävellessäni kohti postilaatikkoa!

Aurinkokello ei näyttänyt oikeaa aikaa!





Sunnuntaina oli pikkuinen pakkanen ja maisema entistä kauniimpi!


Lenkkeilin kaupan kautta viemään Joutsenlammen ensitanssijan uuteen kotiinsa.






"Hän" näytti tältä ennen "kauneusleikkausta"  ja balleriinakostyymiä.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi se täysikokoisena

Eli kasvot maalasin uudelleen ja vaatetin Joutsenlammen henkeen! Olipa ihanan muokattava nukke. Nivelet lonkkien ja olkapäiden lisäksi polvissa, kyynärpäissä ja ranteissa sekä liikkuva rintalasta ja tietenkin kaulanivel.


Verhosin myös pihan Flammentanzista - puolet. Viimetalvinen pakkaspeite riitti peittämään puolet ruususta. Huomenna on haettava lisää "vilttiä", jotta saisi ruusun säilymään myös tulevan talven yli mahdollismman vähin vahingoin.

Pihavalojakin virittelin, mutta MISSÄ ovat muuntajat? Etupihalla on valot, mutta löysin vain yhden niihin sopivan muuntajan, joka oli tarkoitettu sisäkäyttöön! Piha ei ole sisäpiha  :)

Jatkan etsimistä!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lokakuusta marraskuuksi







Lokakuussa vietimme (tietysti) kansainvälistä nallepäivää. Lainalasten kanssa nallepäivä venyi entisen tavan mukaisesti koko viikon kestäneeksi nalleviikoksi. 

Tämän vuoden nallepäivän sankarina syntyi tällainen kaveri. Rakkaalle lapselle annettiin nimeksi äänestyksen jälkeen Venny. 

Näin hän saapui seuraksemme:



Valitaan kaavat huomioiden kankaan määrä vs. syntyvän nallen koko.


Piirretään nallen osat turkiksen nurjalle puolelle ja polkuanturat erillisestä kankaasta.


Leikataan osat. 


Ommellaan  ja käännetään oikein päin. Vaikka kyseessä on ns. perinteinen nalle, käsinompelun sijaan käytössä on ompelukone.


Nivelten osat koossa.


Lastuvillaa täytteeksi


Raajojen täyttämisen jälkeen ne kiinnitetään nivelillä vartaloon. 

Tässä vaiheessa pää ja raajat on täytetty tiukaksi lastuvillalla.


Vartalo odottaa vielä täytettä. 


Lopuksi täyttöaukot kiinni, silmät, korvat, kuono ja suu paikalleen, rusetti kaulaan. Valmista 

Napakka kaveri. Seisoo tuetta omilla käpälillään.



Domestos, dynastia vai mikä "dementia"?

Mistähän saisi lisämuistia? Tarvetta olisi.
Marraskuun aloitin tekemällä aamulla pyöräilylenkin pitkästä aikaa. Jostakin kumman syystä (?) pyörä on seissyt hylättynä pihalla viikkokaudet. Kohta ei enää tee mieli ajellakaan, tiet muutuvat liukkaiksi ja talvirenkaat puuttuvat. Työmatkaa ei ole tehnyt mieli pyöräillä enää sikälikään, kun kilometritolkulla pitäisi ajella pimeässä autoliikenteen kanssa yhteisellä kaistalla. 

Tänään aamu oli harmaa mutta sateeton. Lämmintä hiukan alle 10 astetta. Kunnon kerrospukeutumista vaativa sää siis. Alusvaatteet, sukat, väliasu, huomiovärinen pyöräilytakki, tuulenpitävät housut pyöräilytrikoiden päälle, "kypärämyssy", pipo, hanskat, kengät...
Pumpattuani lisäilmat renkaisiin, polkaisn matkaan. Kymmenisen kilometrin päässä huomasin, että minullahan on "tyylikkäästi" kolmea väriä vaatetuksessani. Kirkkaankeltainen takki, mustat housut ja kengät, punaiset sukat, hanskat ja kypärä. KYPÄRÄ!!!! Se jäi tuulikaapin lattialle haettuani pumpun ja pamautettuani oven perässäni kiinni, kun päätinkin ottaa sen pumpun mukaan kaiken varalta. Huomattuani asian puolessa välissä lenkkiä tuli jotenkin epävarma olo. Olinhan tottunut ajelemaan kypärällisenä. Matka olisi sama, jos kääntyisin takaisin tai jatkaisin suunnittelemani lenkin loppuun. Toisaalta yli kolmekymmentä vuotta olin ajellut ILMAN kypärää. Eihän niitä edes nuoruudessani saati lapsuudessani ollut olemassakaan. Muistelin myös, että edellisen kerran olin ottanut maakosketuksen mennessäni nurin kahdeksan vuotta sitten uudella pyörällä, jossa oli niin tehokkaat jarrut, että jarruttaessani pyörä pysähtyi, minä en. Sitä edeltänyttä kaatumista en edes muista! Hmm hmm!  Edelleen sama pyörä,  mutta kuluneet jarrut. Siis tilastollisesti todennäköistä, että selviäsin kolhimatta päätäni. 

Hengissä siis ollaan ja lenkki sujui kommelluksitta. Tosin oli niin mukava keli tuulesta huolimatta, että polkaisin vähän suunniteltua pitemmän lenkin. Tai siis lähes tuplat :)
Aurinko ei paistanut tänään :(
Viime viikonloppuna kyllä.


Silloin haravoitiin!




Aurinkoisia päiviä odotellessa.
Mukavaa talven odotusta!